vierailija
Tämä esille nostamasi pointti on jotenkin jännä ja samaa kuulee paljon. Vedotaan a) tunnesiteeseen joka on miehen ja lapsen välillä b) todetaan ettei tilanne ole lapsen vika.
No mutta ensimmäinen on kovin helppo kumota. Tunnesidettä ei selvästi ole, koska mies ei halua olla osana lapsen elämää, eikä maksaa tämän elämästä. Se että tunneside on mahdollisesti yksipuolinen lapsen suunnalta tähän mieheen, ei voi tietenkään velvoittaa mihinkään. Muuten meillä olisi täällä miljoona lasta vaatimassa elatusmaksuja sediltä, tädeiltä ja kummeilta.
No se ettei tilanne ole "lapsen vika". Ei ole ei. Mutta jos tässä nyt syyllistä haluaa hakea, niin sehän on lapsen äiti. Ei se mieskään ole tilanteeseen syyllinen. Tämä "ei lapsen vika" on outo argumentti ja kertoo jotenkin vinksallaan olevasta maailmankuvasta. Mitä jos mulla alkaisi vaikka asunnosta katto vuotamaan. Korjauttaisin sen ja laittaisin laskun naapurin Martille, koska "ei tämä katon vuotaminen ole mun vika". Mitä luulisitte naapurin Martin vastaavan? Jotakuinkin että "no ei se ole minunkaan vika, miten mä tähän kuvioon liityn.". Ja aivan samaa argumenttia tuo mies sanoisi lapsesta. Se että sattuu erinäisten tapahtumien takia olevan lähellä, ei tarkoita että henkilöllä olisi mitään tekemistä asian kanssa. Kuten tämän miehen isyyden kanssakin.
Joo tuossa tilanteessa on toki kohtuullista, että isyydestä halutessaan pääsee eroon. Mutta eipä voi sanoa että tällä henkilöllä ei olisi mitään tekemistä lapsen isyyden kanssa, kun hän on kaksi ensimmäistä vuotta elänyt perheessä tämän lapsen isänä.