Risoissa kengissä

Mummo (ex-anoppi) vei lapset kenkäostoksille, kun heillä ei ollut ehjiä eikä sopivia. Siis jalassa oli koko talven olleet pienet, jotka oli rikki. Kosteus tuli läpi. Ja nythän on melkoisen märkä ja vesisateinen talvi.

Lasten kertoman mukaan kun äidillä (yh ja exä) ei ollut rahaa.

Toisen lapsen kengät ei äidille kelvanneet, ne palautui isälle takaisin ja lapsi meni kuukauden päivät niissä pienissä, risoissa, ennenkuin äiti löysi mieleiset lapselle.

Toisen lapsen kengät kelpasi, mutta ongelmaksi muodostui ne risat, jotka jäi isän luo. Niiden perään äiti kyseli viikko toisensa jälkeen. Lapsella nro 2 siis oli käytössään kahdet talvikengät: ehjät, uudet, sopivat ja sopivat, käytetyt, vähän rikki mutta käyttökelpoiset (?) Risoja vielä kaivattiin. Miksi?
Etäisiä vastasi aina ettei löydä niitä. Nyt sitten palautettiin äidille. Laittakoot vaikka kirjahyllyyn koritseeksi. Kengät on niin rikki että niissä on reikä. Kärjet täysin kuluneet. Vetoketju ei pidä, aukeaa.

Viesti menee tekstarilla ja lasten suulla, että sen yhden kerran kun lapsi nro 2 tulee näissä kengissä tapaamiselle, hän palautuu sukkajalassa äidilleen ja minä laitan ne kengät roskiin.

Risojen kenkien avainsana on goretex, näissä kengissä tosin joku "jäljitelmä", eli torutex tai ökötex, varmaan olleet ihan hyvät silloin kun olivat ehjät. lapsi nro 1 kertoi potkineensa kenkiä kiviseinään, koska inhosi niitä silloin kun ne hänellä olivat. Nyt siis -tex-kalvo on muisto vaan ja kengät rikki, mutta äiti haluaa lapsensa niihin laittaa. Lapsi nro 2 selitti, että kengät on hyvät, riippuu minkä housujen kanssa hän niitä käyttää (!!???) (toppahousut vai farkut siis?)

Ehkä avainsana on se, että "isän luo välttää huonompikin", kuten ennenkin, eli äiti inhoaa isää niin paljon että vaatettaa lapsensa tapaamisille risoissa kamppeissa :heart: Tätä on kait äidin rakkaus, itse en ole tuolle tasolle ikinä yltänyt, vaikka yh olen ollut tapaamisineen ja riitoineen kaikkineen.

Tai sitten äiti myy ne kirpparilla (toinen avainsana, kirpparimyynnillä kun tienaa.)
Tai sitten hän haluaa ne laittaa omin pikku kätösin roskiin. Toivomme tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa !

 

Sinä se jaksat päpätää noista vaatteista ym, Nehän on miehesi ja ex:n lapset joten eihän ne asiat sulle kuulu. Eiköhän miehesi osaa hoitaa asiansa ihan itse.

 

Mun mielestä on kauhistus jos lapset puetaan joihinki rääsyihin. Saa niitä siistejä kamppeita vaikka kirppikseltä jos ei voi kaupasta ostaa.

 

\

Sinä se jaksat päpätää noista vaatteista ym, Nehän on miehesi ja ex:n lapset joten eihän ne asiat sulle kuulu. Eiköhän miehesi osaa hoitaa asiansa ihan itse.

Sanonpa nyt mielipiteeni tähän, että hyvä kun ap huolehtii lapsista, kun ei kerran oma äiti huolehdi.
Joo ovat miehen ja exän, MUTTA
kyllä se kuuluu, jos lapset tulevat isää tapaamaan kauheissa ryysyissä ja tukat kuin peikoilla niin eihän niitten kanssa kehtaa ihmisten ilmoille edes mennä. Näin myös meillä.
Lasten äiti ei välitä yhtään minkälaiset vaatteet lapsilla on. Sellasia kulahtaneita ja joko liian isoja tai liian pieniä.
Kengät liian pieniä ja hiukset :ashamed: yli kasvaneet..

 

\

Mun mielestä on kauhistus jos lapset puetaan joihinki rääsyihin. Saa niitä siistejä kamppeita vaikka kirppikseltä jos ei voi kaupasta ostaa.

Samaa mieltä. Mistä ihmeestä noita rääsyjä löytyykin vielä nykypäivänä? Miksi ihmeessä sieltä kirppikseltä täytyy sitten ostaa ne kaikista virttyneemmät ja huono kuntoisimmat?

 

Pitäisiköhän teidän ehdottaa miehillenne, että nostaisivat ex:ille maksamiaan elatusmaksuja, kun näillä ei ole vara ostaa lapsille kunnollisia vaatteita?!!

 

Meillä on asiat näköjään hienosti tuossa suhteessa. Miehen lapset tulevat meille siisteissä, puhtaissa ja ehjissä vaatteissa, heillä on äiti joka huolehtii lasten vaatetuksesta hyvin. Ja vaatteet ovat NIIN hyviä, että olen kelpuuttanut niitä omalle lapsellenikin, kun ovat jääneet miehen lapselle pieneksi ja mieheni ex niitä tarjosi. Olen myös itse antanut vanhimman lapseni vaatteita mieheni ex:lle, jonka tytär on omaani hieman nuorempi.
Meidän kummankaan lapset eivät kulje rääsyissä!

 

\

Meillä on asiat näköjään hienosti tuossa suhteessa. Miehen lapset tulevat meille siisteissä, puhtaissa ja ehjissä vaatteissa, heillä on äiti joka huolehtii lasten vaatetuksesta hyvin. Ja vaatteet ovat NIIN hyviä, että olen kelpuuttanut niitä omalle lapsellenikin, kun ovat jääneet miehen lapselle pieneksi ja mieheni ex niitä tarjosi. Olen myös itse antanut vanhimman lapseni vaatteita mieheni ex:lle, jonka tytär on omaani hieman nuorempi.
Meidän kummankaan lapset eivät kulje rääsyissä!

Fiksua käytöstä molemmilta.Meilläkin ex vaatettaa lapset ihan hyvin ja mekin ostamme lapsille paljon vaatteita.Se tosin harmittaa ettei ostamamme vaatteet ikinä kulkeudu ns.meille takaisin kun olisi niille käyttöä pikkusiskoilla...

 

\

Meillä on asiat näköjään hienosti tuossa suhteessa. Miehen lapset tulevat meille siisteissä, puhtaissa ja ehjissä vaatteissa, heillä on äiti joka huolehtii lasten vaatetuksesta hyvin. Ja vaatteet ovat NIIN hyviä, että olen kelpuuttanut niitä omalle lapsellenikin, kun ovat jääneet miehen lapselle pieneksi ja mieheni ex niitä tarjosi. Olen myös itse antanut vanhimman lapseni vaatteita mieheni ex:lle, jonka tytär on omaani hieman nuorempi.
Meidän kummankaan lapset eivät kulje rääsyissä!

Fiksua käytöstä molemmilta.Meilläkin ex vaatettaa lapset ihan hyvin ja mekin ostamme lapsille paljon vaatteita.Se tosin harmittaa ettei ostamamme vaatteet ikinä kulkeudu ns.meille takaisin kun olisi niille käyttöä pikkusiskoilla...

 

\

Pitäisiköhän teidän ehdottaa miehillenne, että nostaisivat ex:ille maksamiaan elatusmaksuja, kun näillä ei ole vara ostaa lapsille kunnollisia vaatteita?!!

Muista en tiedä, meidän tapauksessa kyse ei ole siitä, etteikö exällä olisi varaa ostaa lapsilleen..

Siis: jos ei ole rahaa ostaa, vaikka lapsi selkeästi tarvitsee jotakin (vaatetta, kenkää, koulurepun jne) ja sitten joku muu ostaa lapselle, eikä se kelpaa äidille, vaan äiti palauttaa ne takaisin isälle, ja lapsi jatkaa rääsyläisenä kulkemista, eihän silloin ole kyse siitä, ettei ole varaa ostaa vaan siitä, että haluaa että omat lapset näyttää pulimummoilta.

Jos äidillä ei ole rahaa lapsen harrastukseen, ja joku muu sanoo, että "minä maksan kaikki kulut siitä harrastuksesta" eikä äiti suostu siihen vaan sanoo että ei käy, lapsi nyt vaan ei saa harrastaa, niin eihän silloin ole kyse rahasta, vaan periaatteesta.

Enkä puhu yhdestä kerrasta, vaan näitä on ja PALJON.

Eipä niin, minulle ei kuulukaan millaisessa habituksessa toisten kakarat kulkee. Olette ihan oikeassa. Mutta älkää tulko sitten toisella suulla huutelemaan, että äitipuolen pitäisi etälapsistaan huolehtia kuin omistaan tai edes kohdella kuin omiaan kohtelisi.

Huolehdin siis omistani. Ostan, vaatetan, mahdollistan harrastuksen, annan rakkautta, hyväksyntää, lämpöä, keskustelen, kuuntelen, kunnioitan, opastan niihin arvoihin mitkä minusta on elämässä tärkeitä, asetan rajoja, jotka voin perustella. :heart:

Saa siinä sitten ne toisen kakarat vieressä katsoa, kun me viikonloppuna yhdessä leivomme, otan lapsen mukaan ruuan laittoon ja sanon miehen etälapsille, että menkää muualle, tehkää tätä oman äitinne kanssa, minä en teidän äiti ole enkä teistä huolehdi; teille mitään itestäni anna. Ja kun lapset sanoo, etteivät he äitinsä kanssa koskaan yhdessä tee mitään jne - kuten eivät teekään - ja hekin haluavat, niin - ei ole minun ongelma.
Taidanpa ostaa herkut ja namitkin vain omalleni, ei ole minun asia huolehtia tasavertaisuudesta millään tavalla, eivätpä minun kakaroitani ole.

Että tähän malliin, vai mitä ? :\|

 

\

Pitäisiköhän teidän ehdottaa miehillenne, että nostaisivat ex:ille maksamiaan elatusmaksuja, kun näillä ei ole vara ostaa lapsille kunnollisia vaatteita?!!

eli si maksaa taas!! mitäpä jos se äiti menisi vaikkapa töihin että voisi itsekkin hankkia lapsille kenkiä!! ei se yksin isän tehtävä ole!!!!

 

Arvasinhan minä; huolta lasten habituksesta tuodaan esille siis vain siksi, että halutaan osittaa miten huono äiti lapsilla on ja sillä sitten korostaa omaa erinomaisuutta, eikös! Hyvää tahtoa ei löydy sitten sen pidemmälle! Heh, heh! (Olen muuten uusperheen äiti itsekin, ettei tarvitse hyökätä kirjoittelemalla mun kimppuun nyt ainakaan siksi, että olisin jonkun ex.)

 

\

Arvasinhan minä; huolta lasten habituksesta tuodaan esille siis vain siksi, että halutaan osittaa miten huono äiti lapsilla on ja sillä sitten korostaa omaa erinomaisuutta, eikös! Hyvää tahtoa ei löydy sitten sen pidemmälle! Heh, heh! (Olen muuten uusperheen äiti itsekin, ettei tarvitse hyökätä kirjoittelemalla mun kimppuun nyt ainakaan siksi, että olisin jonkun ex.)

Kenellä tämmönen ajatus on ?

 

Meillä pulmana on lähinnä lasten äidin huolimattomuus tai miksi sitä nyt voisi sanoa... Hän on todella kiltti ja ystävällinen, eikä siis tee mitään ollakseen ilkeä tms. Jostain syystä vain kun lapset tulevat meille vaatteet on usein vain survaistu kiireellä kassiin juurikaan ajattelematta mitä tulee mukaan jne. Ja meillä sitten itketään ja riidellään kun ei ole sopivia. Tämän lisäksi toisen tytön pitkät hiukset ovat lähes poikkeuksetta KAMALASSA sotkussa. Eivät siis häiritse minua ulkonäön puolesta tms. vaan huolestuttavat oikeasti lapset takia kun ovat likaiset, sotkuiset ja mahdottomat harjata. Kun puhun lapselle asiasta, tulee usein ilmi ettei hiuksia ole harjattu 3 tai 4 päivään, ne on pesty viimeksi viikko sitten pelkällä tervashampoolla jne. Viimeksi leikkelin 4 takkua irti tytön niskasta kun eivät auenneet pesun, hoitoaineen ja puolentunnin kampaamisen jälkeen!!!! Ärsyttää! Mutta miten minä, isin uusi, se "toinen nainen" voisin puuttua asiaan ketään loukkaamatta ja arvostelematta???
Lasten äiti on oikeasti poikkeuksetta ymmärtäväinen , joustava ja kiltti. En haluaisi suututtaa tai loukata...