Riiviö lapsi

Meillä 1v9kk tyttö jolla jonkin muotoinen riiviökausi. Kohta en uskalla mennä minnekään missä muita lapsia, kun tuntuu ett muut äidit alkaa katsoo ajoittain pahalla. Siis heti kun päästään vaikka avoimeen päiväkotiin niin on jo tönimässä muita lapsia kumoon, kiipeää selän päälle, painaa lattiaan....... ja koko ajan saa olla irrottamassa jostain tai komentamassa ja pyytelemässä anteeksi muilta äideltä neidin käytöstä.

En ymmärrä mitä tehdä, kohta en ole tervetullut tuon riiviön kanssa minnekään. Kun ei huutaminen auta, olen nyt yrittänyt niin että olen ottanut jäähylle syliin, ei pääse muutamaan minuuttiin leikkimään vaan istuu sylissä (usein huutaen ja kiemurrellen) ja päästänyt vasta kun rauhoittunut. Erona ehkä ett muistaa olla tönimättä muutaman minuutin.

Onkohan muita tälläisiä lapsia :/ Olis kiva kuulla muidenkin mietteitä ja ajatuksia.
Ja myös niitä äitejä jotka näkee tälläista ett ollanko me ihan out?

 

Jatka vain ihmisten ilmoilla käyntiä, mutta ennakoi tilannetta ja kerro lapselle mihin ollaan menossa ja miten siellä leikitään muiden kanssa eikä peuhata ja tönitä kumoon. Huutaminen ei varmaan auta, päin vastoin. Kun lapsi tekee väärin, ota hänet syliin ja kiellä napakasti. Voisi myös olla hyvä, jos löytäisit sellaisen paikan, jossa on omaa lastasi vanhempia lapsia eli joita ei niin päälle käyminen haittaa ja joista lapsesi saisi vähän vastusta. Jos jäät lapsesi kanssa vain kotiin, niin eihän hän yksin ollessa opi sosiaalisia tapoja. Kerhot ja avoimet päiväkodit on juuri tätä tarkoitusta varten ja myös muiden vanhempien on otettava se huomioon, mutta sinun pitää itse olla aktiivinen ja komentaa lastasi ja laittaa rajat. Tsemppiä ja jaksamista!

 

Meillä on sama tauti. Eli läpsimistä, nipistelyä, vastaan tappelua, huutamista ja vaatimista. Yritän itse vaan pysyä aikuisen tasolla..ainakin kun ollaan ihmisten ilmoilla! :hug:

 

Meillä myös samanlaista, ollut jostain vähän alle pari vuotiaasta ja jatkuu osittain edelleen, poika nyt 2 v 7 kk. Läpsimistä, tönimistä, lelujen viemistä, verhojen repimistä..ihan kaikkea, mitä vaan keksii. Huutaminen ei tosiaan auta, jäähypenkki jonkin verran auttaa ja käytös on kyllä parantunut jonkin verran, tosin poika ei kyllä tottele juurikaan, kun häntä vaan komentaa, vaan syliin ja jäähylle on otettava. Välillä vaan vähän vaikeaa, kun meillä on myös pieni vauva, joka myös usein on sylissä..

 

samanlaista ilmassa meilläkin...poika 1,7 v ja välillä tosiaan toivon, et vois vajota maan alle. Mikään tai kukaan ei ole turvassa, kun sille päälle sattuu..."painiminen", toisen niskan päälle kiipeäminen, ovat suosikkijuttuja...ja tönii sen minkä ehtii...HUH HUIJAA!!!

 

Tsemppiä!! Kyllä se ohi vielä menee ja olet aivan oikein toiminutkin tähänkin asti. Toista olisi jos et ollenkaan puuttuisi lapsen tekemisiin..
Mua jotenkin pelottaa nykyajan ilmiö,ettei lapsella saisi olla mitään vaiheita jolloin testaa rajojaan ja tekee siis välillä myös "väärin". Mistäpä se lapsi parka muuten oppii mikä on väärin jos ei sitä kerrota ja täytyhän sitä vähän testailla pitääkö nämä kiellot paikkaansa.

 

Hei Riiviön lapsi,

Jaa-a ymmrrän tilantees. Lapsilla tulee noita kausia enemmän tai vähemmän mutta jos käytös on jatkuvaa, heittäytyy lattialle, kiukuttelee saa raivareita, kannattaa tsekata päivän programmi. Onko yliväsy, yliaktiivinen, nukkuuko liikaa tms.

Lapsen tasolle kannattaa aina mennä ja sanoo napakasti silmiin katsoen että se mitä hän teki on rumaa ja sellasta et hyväksy. Jos kylvää ei ei ei ei, se menettää merkityksensä jo heti alkumetreillä. Selitä lapselle myös ennen leikkipaikalle menoa että mitkä säännöt pätee (joku muukin sitä ehdotti) ja mitä tapahtuu jos ei niitä sääntöjä noudateta.

Esim. jos uhkaat lasta kotiinlähdöllä ja rangastuksella, tuumasta toimeen. Kuulen itse monta kertaa kun äidit leikkipaikoilla sanoo, jos et lopeta niin jos et lopeta niin...kun papukaijat, monta kertaa. Lapsi ei ota kuuleviin korviin ja jyrää äitin ja muiden lasten yli kun asfalttijyrä. Itselläni on se periaate että jos ei osaa olla, varotuksen jälkeen tuli lähtö, mutta voin informoida että olen tehnyt sen vain kerran. Oppi laakista. Poikani on nyt 2,5v ja jos tässä vaiheessa antaa pikkusormen, lähtee koko käsi. Ylistä hyvää käytöstä paljon. Sekin auttaa.

Tsemppiä

 

...tai pikku paholainen...meidän poika täyttää helmikuussa 2v ja yli puoli vuotta on ollu tosi hankalaa.haluaa kaiken ja mikään ei kelpaa.kaikesta kinastellaan,esim, vaipanvaihto,hampaidenpesu,ruokailu...lista jatkuu.osaa olla myös enkeli,mut vois olla sitä vähän useammin.ainahan sitä miettii onko vika omassa kasvatuksessa vai missä..? meillä on myös puoli vuotias tyttö mut tätä hulluutta oli jo ennen tytön syntymää.. naurattaa kun on kirjoittanut asian kun nyt se tuntuu niin pieneltä jutulta.tää on jo terapiaa vaikka viestiä ei lähettäis!

 

Meidän kuopus on juurikin samantyyppinen kuin aiemmat kirjoittajat kuvaili.Jatkuva huomiontarve,sisarusten läpsiminen ja töniminen,kurkku suorana huutaminen.. :\| jonkunverran on auttanut kun pystyy nykyään puhumaan paremmin ja saa ilmaistua siis itseään eikä niin turhaudu.Selkeät rajat ja pitkä pinna on tarpeen!Koitan seurata rutiinia mahdollisimman hyvin,ja ennakoida etukäteen.Aikamoinen koulu on tämän tuittupään kanssa käyty,mutta koko perhe on jo alkanut tottua nuorimman temperamenttiin,suuri helpotus on ollut myös se että on vihdoin alkanut viihtyä hetkittäin myös itsekseen.Tsemppiä kaikille "hirviöiden" äideille

:hug: :hug: !