Riittääkö aikasi kaikkeen??

Siis miten voi olla ettei meikäläiselle meinaa tunnit riittää vaikka en ole palannut vielä työelämäänkään kotomaailmasta??
Elämä on rytmittyny aika selkeeksi esikko eskarissa 9-13 ja minä vähän yli vuoden ikäisen kanssa kotona, aamupalat, kävely eskariin, kotiinpaluu, syönti, pikku-ukon päikkärit, syönti, haetaan esikko eskarista, välipala,pienemmän toiset unet, ruoka n.16-17,iltapalat ennen kasia ja kasilta esikko nukkumaan ja pienempi viim.ysiltä unille iltapuuron ja pullon jälkeen.
Siinä perusrunko ja minä siivoon itte (mies ei osallistu) hoidan kaupassakäynnit, harrastuksia parina iltana esikolla vien hänet sinne ja haen,
MUTTA
siis omiin juttuihin ei ole ollenkaan aikaa.Ei pääse edes kävelylle saatikka ihan johonkin oikeeseen harrastukseen, tykkäisin esim.maalata mutta ei onnistu, silkinmaalaus,kankaanpainanta, puutyöt kaikki onj ääneet pois, tuntuu että kuihdun henkisesti.Taidenäyttelykäynnistäkin on jo vissiin 3 vuotta aikaa...
Kotihärdelli on vienyt tämän naisen

 

Sama täällä, samat kuviot joka päivä :headwall: Mies muualla vielä töissä joten kaikki on mun vastuulla Kohta pää hajoo :kieh:

 

Tätähän tämä. Meillä vauva nukkuu vielä kovin huonosti, kun jää hetki aikaa niin syön tai seison vain hengittämässä, miettien mitä teksisin... ja hän jo kaipaa tissiä. Eskari-ikäinen joutuu vaan joustamaan kaikessa ja sekin ahdistaa. Tahtoisin tehdä kaikkea, aikaa ei vaan ole...

 

Niin tuttua on täälläkin ainainen aikapula =) Ainoa oma aika on lasten nukahdettua eli näihin aikoihin. Harrastan opiskelua ja se sujuu näin iltaisin. Aamupäivällä suunnittelen mitä teen minäkin iltana ja sitten illalla töpinäksi. Puoliltaöin on mentävä nukkumaan, muuten en jaksa seuraavana päivänä. Tämä syyslukukausi on ollut kyllä luksusta, kun anoppi on käynyt hoitamassa kuopusta kerran pari viikossa muutaman tunnin. Aikaisempina vuosina apua on saanut vain silloin, kun on ollut joku hätätapaus - jos silloinkaan.

Tämä ei varmaan lohduta, mutta totuus on, että aika kuluu nopeasti. Muutaman vuoden päästä huomaa, että eikös minua kaipaa kukaan. Sitten on aikaa omille harrastuksille =)

 

Minusta aikapula ei ollut silloin kun olin lasten kanssa kotona, nyt töissä ollessa tuntuu, että kaikki oma aika on varastettava yöstä.

Minulla on vaativa työ, jossa ajoittain on pystyttävä venymään ja tekemään pidempää päivää, jotta pystytään pitämään asiakkaille luvatuista aikatauluista kiinni.

Mies kulkee töissä julkisilla, joten hän lähtee aamuisin tosi aikaisin ja yleensä sitten hakee lapset päiväkodista. Itse vien siis lapset hoitoon. Aamuisin ylösnousun jälkeen laitan lasten vaatteet ja tarvikkeet valmiiksi, käyn suihkussa ja herättelen pojat. Varmistan että koululaiselle tulee reppu, puhelin ja avain mukaan, nyt kun fillarikelit menivät jo, olen myös vienyt hänet kouluun.

Töiden jälkeen saa laittaa ruokaa, valvoa yhden läksyjen tekoa, käydä lasten harrastuksissa, pestä pyykit (sitä totisesti riittää sitäkin), siivota lasten jälkiä. Aikaa ei tunnu olevan yhtään mihinkään.

Töissä ja kotona on loputon stressi ja tunnen olevani hirmuisen väsynyt. Onneksi on joulu tulossa, niin saa pitää vähän lomaa. Samoin itsenäisyyspäivän yhteydessä meinaan pitää hengähdystauon.

 

Kyllä se helpottaa kun muksut tulee isommiksi.Sitten on aikaa vaikka muille jakaa...
:attn:

Mä olen yksinhuoltaja ja mulla on pojat 6v ja 10v ja kun ne on päivän eskarissa ja koulussa ni ei mula oel mitään tekemistä (olen työttömänä nyt,irtisanomisajalla tosin vielä)
Olen yrittäny laittaa kotia kuntoon ja tehdö polttopuita ulkona jne...onvaan niin kurjat kelit ettei oikeen viitti ulos pahemmin mennä...

pojilla on harrastukset muutaman kerran viikossa ja sinne kuskailen. kouluun ja eskariin menevät bussilla joten laitan ne aamulla ovesta ulos ja tulevat sitten taksilla aikanaan kotiin.

muutan ei ole oikeen mitään tekemistä.Harrastuksia mulla ei okeen ole muuta ku tää koti mutta mä tykkään siitä.Kaverit asuu kaukana joten ei viitti niitäkää pahemmin tapailla ja töissähän kaikki on päivät... :headwall:

 

Samaa asiaa miettinyt. Ei riitä aika ei. Ja todella miettii, että kaikki aika menee nyt kotiäitinä isomman viemiseen ja hakemiseen ja siivoamiseen ja ruokakaupassa ja ruoan raahaamiseen ja pienemmän kanssa touhuamiseen ja hänelle 5 ateriaa päivässä valmistat ja siivoat sotkut joka aterian jälkeen ja pöytien pyyhkimiseen ja omaa aikaa ei ole. Kiinnostuksen kohteita paljonkin, kun saisi rauhassa joskus kokeilla jotain mikä itseä kiinnostaa. Mutta ei.

Ja entä sitten kotiäitiyden jälkeen, palkkatyö ja illat lapsille. Entä minä? Eikö mun vuoro tule enää koskaan toteuttaa itseäni? Tehdä jotain mikä minua kiinnostaa. Tässäkö elämä oli? Siivoamista ja ruoanlaittoa loppuelämä? Meillä ei ole helpottanut iän myötä. Isompi vaatii tällä hetkellä enemmän kuin pienempi (ensimmäisella luokalla, on ollut väsynyt ja vaativainen ja itkuinenkin ajoittain).

 

Ei aika tietenkään kaikkeen riitä, mutta jotakin voi kyllä lasten kanssakin harrastaa. Ehkei nyt ihan silkinpainantaa mutta kuitenkin. Voisitko vaikka lähteä taidenäyttelyyn kun vauva nukkuu rattaissa ja isompi on eskarissa?

Jos on käsistään kätevä niin voi tehdä jotain lasten kanssa, tai ainakin isomman. Mä rakastan ompelutöitä ja lapset on aika pienestä (1-vuotias on kyllä hankala tässä, mutta jopa 2-vuotiaan kanssa saattaa onnistua) tehneet niitä mun kanssa. Mulla on kaks ompelulaatikkoa; toisessa on nappeja, tilkkuja ym. joilla lapset voivat puuhastella ja toisessa neulat ym. Tietty työn vaativammat vaiheet täytyy tehdä ilman muksuja, mutta tällä tavalla lapset oppii olemaan mukana ja häiritsemättä. 7- vuotiaani osaa jo tehdä joitakin ompelutöitä aika itsenäisesti. Meillä on ihan mukavaa yhdessä kun kumpikin ompelemme omia juttujamme. Välillä tietty autan häntä jossain.

 

Minusta taas hoitovapaalla ehtii tehdä vaikka mitä! Olen välillä ollut jopa tylsistynyt vaikka lapsiakin on kolme (7v,6v ja 1v6kk).Ehdin harrastamaan (yksin) mitä töiden jälkeen ei raaski/jaksa tehdä,kotityöt on tehty päivän aikana eli iltaisin on aikaa muihin juttuihin.Tilanne olisi varmaan toisenlainen jos olis yh,mutta meillä mies osallistuu kiitettävästi kodin- ja lastenhoitoon minkä töiltään ehtii.

Omasta kokemuksesta sanon,että töissä käyminen ja arjen aikatauluttaminen on rankempaa.Töiden jälkeen lasten kuskaaminen harrastuksiin jne.

 

Olisiko sulla mahdollisuutta hankkia joskus lastenhoitaja? Onko mies kuvioissa? Ei kukaan jaksa jos ei saa välillä hengähtää

 

Amelie
siinäpä se että Mies ei oikein osallistu, kuin pyytämällä/pakottamalla ja olen luovuttanut hänen suhteen.
Tai siis yritä säästää aikaa siinäkin etten jaksa anella toista tekemään jotain kun oelen jo homman itte siinä ajassa tehnyt.
Hänellä paljon menoja työnpuolesta, harrastukset myös kuvioissa.
Jännä juttu miten tässkin asiassa on eroja meijän äippien suhteen..
Kiitos vaan vastauksista

 

\

Amelie
siinäpä se että Mies ei oikein osallistu, kuin pyytämällä/pakottamalla ja olen luovuttanut hänen suhteen.
Tai siis yritä säästää aikaa siinäkin etten jaksa anella toista tekemään jotain kun oelen jo homman itte siinä ajassa tehnyt.
Hänellä paljon menoja työnpuolesta, harrastukset myös kuvioissa.
Jännä juttu miten tässkin asiassa on eroja meijän äippien suhteen..
Kiitos vaan vastauksista

Itse teen päivällä sen minkä ehdin ja jaksan,en ota stressiä kotitöistä.Myös mies tekee hommia tai sitten tehdään yhdessä.Osallistuu pyytämättä ja laittaa mielellään ruokaa.En voisi kuvitellakaan itselleni sellaista miestä joka ei tee mitään.ehkäpä teillä olisi keskustelun paikka?
En jaksaisi olla kotona jos mulla ei olisi säännöllisesti omaa aikaa,se on kaiken a ja o .Onko sulla samassa elämäntilanteessa olevia naapureita?
Tässä asuu muitakin kotiäitejä (useimpien miehet reissaa työnpuolesta) ja jelpitään toisiamme tarvittaessa.Meillä oli kimppakyytejä kun esikoinen oli eskarissa.Keskimmäinen on kerhossa ja sovin erään pph:n kanssa että vie toisinaan tytön kerhoon (kävelee meidän ohi).Kuopus on aamu-uninen ja aamukuskaamiset ottaa koville.

Voimia ja nyt teet asialle jotain

 

\

Amelie
siinäpä se että Mies ei oikein osallistu, kuin pyytämällä/pakottamalla ja olen luovuttanut hänen suhteen.
Tai siis yritä säästää aikaa siinäkin etten jaksa anella toista tekemään jotain kun oelen jo homman itte siinä ajassa tehnyt.
Hänellä paljon menoja työnpuolesta, harrastukset myös kuvioissa.
Jännä juttu miten tässkin asiassa on eroja meijän äippien suhteen..
Kiitos vaan vastauksista

varmaan pitää laittaa ukkoa vähän ruotuun. älä tee kotitöitä hänen puolestaan, anna vaan tehdä vaikka ei niin hyvin aluksi tekisikään.

lisäksi se on jo jonkinsorttinen vääryys, että miehellä on aikaa harrastaa ja siulla ei. harrastakaa vuorotellen.

mutta kukaan ei siulle sitä aikaa tule tarjottimella tuomaan, jos et itse sitä ota.

voihan se perhe aluksi vähän kitistä, jos niiden palvelija 24h ottaa tunnin silloin tällöin vapaata. vaan onkoos nuo tulleet tähänkään asti sinua kiittämään?

kirjoita kalenteriin kissan kokoisin kirjaimin siun omat menot hyvissä ajoin ja jos ukko yrittää aluksi tublabuukata niitä, niin pidä semmoinen meteli, ettei enää yritä. ja lisäät sitten niitä menoja aina tuleville kalenterilehdille, niin näkevät, että mamma on tosissaan.

nauti elämästä vaikka oletkin äitee. ei tarvitse uhrautua. ja jos eivät penteleet muuten usko, niin mene töihin, sinne ne eivät seuraa (paitsi meillä, kun ollaan miehen kanssa samassa duunissa).
:hug:

peeässä; jos sukulaiset asuvat kaukana, niin otat sen bonuksena. eli ukko ja lapset viikonloppureissulle anoppilaan.<br><br>

 

Ap:lle vihjeeksi: Itsekin tykkään käsin touhuilla kaikennäköistä. Kun kaksi ekaa lasta olivat pieniä( 3v ja 1 v), kävin kansalaisopiston matonkudonnassa päivävuorossa. Siellä oli enimmäkseen mummeleita ja varttuneempia työttömiä naisia, mutta hyvin he ottivat joukkoon nuoren äidinkin. Aina en sinne yksin päässyt, joten joskus oli lapsetkin mukana. Oli ihana tunne saada jotain valmista aikaiseksi ja suht nopeastihan ne räsymatot valmistuivat =) Siellä oli ohjausta kerran pari kertaa viikossa, mutta muuten sai käydä omaan tahtiin. Miehelläni on niin epäsäännöllinen työ, että kävin aina kun hän oli paikalla ja lisäksi vuorottelimme yhden ystävän kanssa lastenhoidon kanssa.