Riiteleeköhän muutkin parit näin kamalasti kuin me?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja avec
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

avec

Vieras
Mies on nyt jotenkin tosi onneton uudella paikkakunnalla, sillä ei oikein ole kavereita eikä mullakaan, mutta mua ei häiritse, viihdyn ihan hyvin. Ja sit on tää kolmen viikon vauva. Ja sit on nää riidat, noin kerran viikossa pienempi, parin kolmen viikon välein jättipurkaus. Niinkuin nyt.

On meidän riidat olleet julmia ennenkin, mutta tänään tuntui että tuli taas uusi ennätys. Mies huutaa että miksi me ylipäänsä ollaan naimissa ja hän ei pidä minusta tippaakaan enää ja hän yrittää olla minulle hyvä mutta minä en edes yritä olla siedettävä ja ihan kenen muun kanssa tahansa olisi taatusti onnellisempaa. Ja minä taas huudan että kyllä minä sinua vielä rakastan ja hanki s****nan kusipää vaikka rakastajatar koska haluan sinun olevan onnellinen. Ja luulentko etten minä vihaa sinua aina välillä.

Ihan skitsoa.

Eihän kukaan muu riitele näin sairaasti, eihän?
 
sanoitko että teillä on 3 viikkoinen vauva?
Miehellä voi olla ahdistus tuosta uudesta perheenjäsenestä, ja vielä vähän nuo roolit sekaisin. Vaikea selittää, mutta tarkoitan että itselläsi on varmasti hormoonit sekaisin, ja siksikin voi olla että räjähdät. Miehellä taas voi olla olo että jää kakkoseksi vauvalle.
 
me riidellään yhtä usein mutta ei noin julmia kyllä puhuta toiselle ja tiedetään molemmat siinä riidellessäkin että koskaan ei erota. Itse yritä'n riidellessäkin pitää edes jonkinmoiset käytöstavat mielessä, koska kerran kun sanoo jotain ilkeetä sen muistaa aina viimestään seuraavalla kerralla kun riidellään ja niin siitä tulee sellanen paskamaisuuden kierre.
 
... kun me ei riidellä oikeestaan koskaan. Joskus suutahdetaan puolin tai toisin ja sit saattaa joku mököttää. Mut mies ei kunnolla osaa edes suuttua, eli ei riidellä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
No meillä riidellään juuri noin! Silti olemme myös hyvin rakastuneita ja niitä onnellisiä päiviä on paljon.
No kyllä, joo, niin meilläkin, ja juu ollaan edelleen hyvin rakastuneita. Ja kyllähän mä tiedän että mä taas sovitaan ja pyyydellään anteeksi. Olisin huolestuneempi sitten jos ei enää edes jaksettaisi riidellä, joskus tekisi mieli vain lakata reagoimasta miehen tunnepuuskiin mitenkään, ja tiedän että sitten kun teen niin on kaikki muukin intohimo kadonnut.

Ja juu, mies on nuorempi kuin minä, alle 30, nipin napin. Ite kykenen jotenkin tajuamaan että tää nyt on alkuvaiheen riitoja, että näistä vain on päästävä eteenpäin, kaikilla näitä on, mutta välillä tuntuu että mies tosissaan uskoo että vaimoa vaihtamalla paranisi.

 
Mitäs jos etsitte jotain ulkopuolista näkökulmaa asioihin? On varmaankin stressiä puolin ja toisin, jos just on syntynyt vauva ja olette uudella paikkakunnalla...
Soitapa neuvolaan ja kysäise sieltä apua. Jos neuvolan täti ei itse voi ottaa vastaan, niin varmaankin osaa kertoa kuka muu terveyskeskuksessa voisi auttaa.
Ihan jo vauvan kannalta varmaan kannattaisi saada tuo riitely rauhoittumaan.
Voimia teille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Taitaa olla alle 30-v "mies."

ja pointti oli?

Pointti oli se että siinä iässä kovin monet miehet ovat vielä niin kuumapäisiä testosteronin vallassa painivia uroksia ettei järki päätä paina kun sanotaa mitä sylki suuhun tuo. Aloittajan kommenteista päätellen aloittaja sentään sanoo rakastavansa mutta mies vain haluaa kostaa ja tuhota.
 
Alkuperäinen kirjoittaja V:
Ei todellakaan riidellä noin. Meneekö teillä muuten hyvin parisuhteessa, onko tilanne muuttunut vauvan syntymän jälkeen, onko vauva esikoinen?
Muuten menee mun mielestäni ihan hyvin, mies on aika yksinäinen, se lienee se suurin ongelma hänelle. Toivoisin että löytäisi harrastuksia ja ystäviä, vaikka sitten tarkoittaisi että minä joutuisin viettämään iltoja kahdestaan vauvan kanssa kotona.

Ammattilaiselle minä haluaisinkin mennä juttelemaan, tai johonkin ryhmään, tai mennä aviopariviikonloppuun, tai... on siitä puhuttu. Pitäisi vain löytää jotain joka kelpaisi miehellekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tikitin:
meillä on ainakin auttanut se että on opeteltu riiteleen erilailla, eli vähemmän loukkaavia sanoja käyttäen ja enemmän oikeassa asiassa pysyen.
Miten te ootte onnistuneet? Me välillä ollaan kyllä yritetty sopia jotain sääntöjä, mutta ei me oikein olla niistäkään samaa mieltä. Edes silloin kun ei riidellä :/

Erityisesti mies usein syyttää mua epäempaattisuudesta ja siitä etten osaa "lukea" häntä oikein. Ja minä haluaisin hänen kertovan selvemmin mitä minulta odottaa, mitä hän tuntee, mitä haluaa. Hänen mielestään minun pitäisi jo tuntea hänet ja lukea rivien välistä.
 
onko teillä tahtoa rakastaa ja kunnioittaa toinen toistanne?
miksi riidan tullen aiheutatte pitkäkestoista mielipahaa rakkaalle puolisolle? minä en ainakaan unohtaisi tuollaisia sanomisia, vaikka anteeksi voisin antaakin.
mistä teille on tullut tuollainen riitelemisen malli? vanhemmiltako?
hakekaa apua ihan itsenne vuoksi! :hug:
 

Yhteistyössä