Riidatta eronneet

[mietinpä vain]

Haluaisin asiallisia vastauksia teiltä, jotka olette eronneet ilman riitoja, toisia osapuolia ja sen kummempaa draamaa.

Mikä teillä johti eroon? Oliko lapsia?
Muuttuiko elämä eron jälkeen? Oletko tyytyväinen ratkaisuun vai kaduttaako ero?
Kauanko olitte yhdessä?
Pysyittekö tuttavina?

Kyselen siksi että pohdin itse eroa ja olemme jutelleet miehen kanssa siitä. Meillä on erilaiset arvopohjat, mutta muuten olemme kiinnostuneita samanlaisista adioista ja viihdymme toistemme seurassa. Mietin kuitenkin jäämmekö vaille lämmintä rakkautta aivan turhaan pysyessämme suhteessa. Olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta ja meillä on kaksi lasta. Kolmansia osapuolia ei siis ole.

 

["yks"]

Itse erosin exästäni, koska tuntui että halusimme vain niin erilaisia asioita elämältä. Olimme kolme vuotta yhdessä, josta kihloissakin viimeinen vuosi ja pari vuotta saman katon alla. Seurustelu alkoi pienestä ihastuksesta, en muista koskaan tunteneeni mitään mieletöntä ensihuumaa, vaikka ihan onnellinen olinkin. Oltiin nuoria ja ekat vakavat suhteet molemmilla, enkä jäänyt kaipaamaan kyseistä miestä. Helpoin ero ehkä koskaan. Oltiin jonkin aikaa ihan läheisiä kavereita, välillä tuli tunne että mies olisi haikaillut minua takaisin.
Ei mitään draamaa ja todella tyytyväinen olen että katsoin muitakin kortteja. Tuosta kymmenen vuotta aikaa ja nykyisin facebook kavereita ollaan, ei enempää.

 

[myttis]

Ei ole erottu eikä suunnitteillakaan, mutta kun teillä on jo lapsia ja kuitenkin ihan hyvä olla yhdessä, niin ehkäpä sitä kannattaisi koittaa jatkaa...
Ei kaikki asiat tarvi olla yhteisiä vaikka yhdessä ollaankin. Miksi erota?

Meillä kyllä asiat hyvin ja paljon rakkautta, mutta ihan kepeästi en olisi valmis perhettä erottamaan...