Rentoutukaa ja nauttikaa

[Erityisen äiti]

Hei kanssaäidit,

mä olen kahden lapsen äiti, kirjoitellut täällä pitkään ja lukenut juttuja aiemmin paljon. Puolisen vuotta sitten elämämme heitti täydellisen voltin kun toinen lapsistamme sairastui hyvin vakavasti sairauteen, johon nykylääketiede ei tunne parannuskeinoa. Sairaus on geneettinen, eli sen puhkeamiseen ei voinut vaikuttaa millään lailla.

Asiaa on pitänyt pureskella paljon ja suru tulee vieläkin usein. Mutta en kirjoita tänne nyt siksi että haluaisin kertoa meistä sen enempää tai kaipaisi myötätuntoakaan, vaan sen takia että haluaisin sanoa ihan jokaikisielle pienen lapsen äidille täällä että nauttikaa niistä lapsistanne! Ja olkaa ikionnellisia jos ne ovat terveitä.

Sen jälkeen kun on puoli vuotta juossut Lastenlinnassa ja nähnyt paljon sellaista, mitä ei tiennyt olevan olemassakaan, on jotenkin ymmärtänyt sen, että muoviastiasta syöminen tai pari yöheräämistä, saatikka sitten herkkujen tai suolaisen ruuan satunnainen syöttäminen lapselle eivät oikeasti merkitse yhtään mitään! Kun tulee eteen oikea - todellinen - murhe niin sitä huomaa vasta kuinka äärettömän pienestä sitä hermostuu ja turhasta huolestuu silloin kun kaikki on oikeasti hyvin!

Tämän kirjoituksen sai aikaan keskustelu, jonka kuulin parin äidin välillä. Toinen oli huolesta mykkyrällään kun neuvolassa sanotaan että joka aamu pitäisi syödä puuroa, mutta hänen lapsensa ei puuroa halua syödä. Toista puolestaan painoi kovasti morkkis ja huoli siitä, että hän välillä antaa lapselleen einesruokia, vaikka niissä on liikaa suolaa.

Älkää siis stressatko vaan nauttikaa! Älkääkä myöskään tuomitko toisia äitejä heidän valinnoistaan, jos ette tiedä taustoja tai syitä. Olen joutunut itse heittämään niin monta periaatettani roskakoriin viime aikoina, että oikein hävettää kuinka mustavalkoinen olenkaan ollut.

Toivottelen siis kaikille ihanaa kevättä! Nauttikaa siitä mitä teillä on, älkää miettikö sitä mitä ehkä puuttuu...

 

[Toisaalta]

Kiitos tosiaan. Toivotan myös jaksamista ja parasta mahdollista vointia koko perheelle!

Ole toikein oikeassa. Sanoisin tuohon silti, että kyllä ne neuvolatkin voisi vähän miettiä, mitä neuvovat. Kokemuksesta toiedän, että neuvolassakäynti aiheuttaa usein ihan turhaa stressiä ja huolta etu- ja jälkikäteen eikä se ole äitien vika. Neuvolan pitäisi osata auttaa, mutta usein käy päinvastoin.

Sillekään ei voi mitään, että aina ei vain jaksa, vaikka lapsi olisikin terve. Itselläni on terve, mutta vilkas ja levoton lapsi. Sairastuin vaikean raskauden ja synnytksen jälkeen masennukseen, kun väsyin niin kovin lapsen kanssa, joka nukkui korkeintaan 2 tuntia kerrallaan kuukaisia. Neuvolantädin mukaan ihan normaalia. Ei auttanut yhtään ja valitettavasti täytyy sanoa, että ihan äidin jaksamisen äärirajoilla mentiin ja siitä on kestänyt kauan toipua. Hataraa on vieläkin. Neuvola yms. vain pahensi oloa. Tämä ei tehnyt mitenkään hyvää kellekään perheessä.

Ja tämän kerron vain siksi, että on kovin helppoa sanoa, että älkää stressatko. Kuka nyt haluaa stressata? Omalta osalta voin kertoa, että kun hätä oli kovin, sitä ei ymmärtänyt kukaan eikä ehtinyt tai välittänyt edes kuulla. Vieraiden yliolkaiset neuvot ja kommetointi vain masensivat lisää, sukulaisten samoin. Ainoa, joka lopulta auttoi, oli lääkäri. Juuri noilla "älä stressaa" yms. neuvoilla jaksoin liiankin pitkään ennen kuin tajusin hakea apua. Siihen asti vain sinnittelin viimeisillä voimillani ja kaikki kärsivät. Edelleen olen huolissani kaiken vaikutuksesta valmiiksi levottomaan lapseen enkä varmaan ikinä pysty antamaan anteeksi sukulaisten käytöstä.

Joskus siis kannataa ottaa stressi tosissaan eikä vertailla siihen, että aina jollain on kovempaa. Vaikkapa kehitysmaissa, täällä on sentään hyvä sairaalahoito.

 

[Toisaalta]

Niin minä sain vakavasti masentuneena esim. neuvolasta useaan kertaan neuvon käydä 4-kk ikäisen (kiljuvan) lapsen kanssa perhekahviloissa, muskareissa ym. Kerran kysyttiin jaksamistani, sanoin että en ole jaksanut hyvin todellakaan. Siitä sitten sujuvasti jatkettiin mittaus- ja punnitusasiosta ja selvä juttu.

Ei masentunut kuten moni muukaan vakavasti sairas jaksa väkisin vaatia hoitoa ja huomiota, kun sitä ei muuten saa siellä missä pitäisi. Se masensi entisestään. Neuvolassa tuollaiset kyselyt ovat siis ihan rutiinia, vastauksella ei ole väliä. Kokeneen terveiset siis vaan neuvolantädeille ja neuvolalääkäreille ja tiedoksi muille apua tarvitseville.

 

[1111]

Kiitos viestistäsi. Siinä on paljon miettimisen arvoisia asioita.

Kaikki on kuitenkin suhteellista ja jossain on aina huonommin kuin itsellä.
Silti ei aina jaksa olla niin positiivinen, koska se oma murhe on itselle suuri asia sillä hetkellä, kun siitä tänne kirjoittaa ja pyytää apua, tai ainakin minulle olisi.

 

[Toinen erityisen äiti]

Kiitos hyvästä viestistä Erityisen äiti!

Täälläkin on monta kertaa pyöritelty silmiä kun on kuultu vauhkoamista pikkuasioista. Hyvä tietysti, jos pienistä asioista stressin ottajilla ei ole tuon suurempia murheita...

Kun oman lapsen henki ja toimintakyky on ollut useamman kerran vaaka-laudalla, ei voi kun itsekseen naureskella toisten vaahtoamiselle jostain puurosta. Miten ihmiset jaksavat kantaa huolta jostain noin turhasta?

Nimimerkki Toisaalta: hyvä ja ajatuksia herättävä viesti sinultakin. Voimia sinne!


Aurinkoista ja ennenkaikkea stressittömämpää kevättä kaikille!

 

[erityisen äippä]

Hei

niin, tarkoitukseni ei missään nimessä ole vähätellä kenenkään ongelmia tai tuntemuksia. Enkä tarkoita sitä että nyt kun meillä on asteikolla 0 - 10 rankkaa ehkä 9:n verran, niin kaikki sen alle on "mitätöntä".

On totta, että jokainen ensinnäkin kokee asiat eri tavalla. Ja totta on myös se, että olen itse kestänyt nyt asioita joita en olisi koskaan voinut kuvitellakaan kestäväni tai jaksavani. Ajattelin aina, että nää jutut sattuu jollekin ihan muulle, mutta ei mulle.

Neuvolat voisivat tosiaan miettiä vähän mitä neuvovat, ja myös päivittää tietämystään. Ovat nyt ihan ulalla meidänkin kanssa, mitä tehdä ja mitä neuvoa. Onneksi on Lastenlinna.

Apua pitää pyytää kun tuntuu että ei jaksa. Siinä ei ole mitään hävettävää eikä kenenkään tarvitse esittää superäitiä vaan sen takia että kuvittelee että niin pitää olla.. tässäkin päästään taas siihen, että ei pidä tehdä päätelmiä tai arvostella sen perusteella mitä _luulee_ muilla olevan. Meidänkään lapsen sairaus ei näy päällepäin, ja moni varmaan ajattelee joistain meidän asioista yhtä ja toista. Ajatelkoot.

Mä halusinkin kirjoituksellani vaan kannustaa kaikkia positiivisuuteen ja siihen että heittää ne TURHAT huolet romukoppaan. Kun istuu tunnin Lastenlinnan kahviossa ja pitää silmänsä auki, näkee jo todennäköisesti sata syytä miksi pitää itse olla onnellinen ja tyytyväinen.

Jokaista väsyttää joskus, mutta jos se menee överiksi niin kannattaa miettiä että a) vaikuttaako siihen se, että oma rima on liian korkealla tai b) voisiko saada apua.

Jos naapurin lapsi osaa vuoden ikäisenä tehdä jotain mitä sinun lapsesi ei osaa vielä puolitoistavuotiaanakaan, niin ei kannata välittää. Kyllä ne oppii. Ja sinun lapsesi osaa sitten jotain muuta taas, mitä tämä naapurin lapsi ei välttämättä osaa. Jokaisella lapsella on paikka tässä maailmassa, aivan taatusti. Lasten kehittyminen ei ole kilpailu ja jokainen uusi opittu asia on lahja vanhemmille.

Tai jos lapsesi sai iltapalaksi pussillisen sipsejä niin ei se siihen kuole Kunhan ei joka ilta niin käy. Näitä neuvoja olen saanut myös psykiatrilta, jossa koko perheen voimin käymme. Hän puhuu paljon käsitteestä "Riittävän hyvä vanhemmuus". Eli kun suurin osa on kunnossa, ei ole väliä vaikka välillä sitten lipsuukin. Jos yleensä katsotaan opettavaisia ohjelmia telkkarista, ei pieni viihdepläjäys silloin tällöin ole pahaksi. Jos yleensä syödään terveellisesti, ei roskaruoka toisinaan haittaa .. . jne .

Voikaa hyvin äidit - pitäkää myös itsestänne huolta

 

[Toisaalta]

olen samaa mieltä, kyllähän mä ajattelinkin että tuota tarkoitit juuri. Turhasta valittaminen ja huolehtiminen on kurjaa ja turhaa yleensä, niin mä ainakin ajattelen.

 

[maru-maru,]

Ap, kiitos tarpeellisesta muistutuksesta, sait kyyneleet silmiini kirjoituksellasi. Toivon perheellesi voimia ja paranemista ja hyvää vointia. Terveys on kultaakin arvokkaampaa.

 

[beebe]

Ap; kaikkea hyvää teidän perheelle!!!
Kirjoituksesi muistutti jälleen kerran "itsestäänselvyydestä" mikä jatkuvasti unohtuu. Käynti yliopistosairaalassa tai vaikkapa Sairaala-sarjan katsominen parantaa muistia mutta niin vähäksi aikaa kerrallaan...

 

[aihee]

Niin se on, terveellistä on se, mikä on mielelle hyväksi!
Välillä saa hupsutella, kunhan arki rullaa kunnolla.

Voimia alkuperäiselle.

 

[mielipide vaan]

Hyvä aloitus alkuperäiseltä!

Mua on jotenkin hieman ruvennut ärsyttämään, kun aina syllistetään neuvoloita tyyliin, että olin väsynyt mutta neuvolantäti ei auttanut mitenkään. Siis miten hän voisi auttaa? Mitä haluaisitte että hän tekee? Voi tarjota myötätuntoa mutta sitten sanotaan että täti vaan voivotteli muttei auttanut. Kyllä varmasti lähes jokaista pienen lapsen vanhempaa väsyttää ja siitä johtuen masentaakin (en nyt vähättele oikeaa masennusta, siitä täytyy tietysti keskustella asiaan erikoistuneen lääkärin kanssa), mutta sellaista se vaihe vaan on ja jos apuan haluaa niin sitä pitää pyytää sukulaisilta/ystäviltä tai sitten vaikka palkata lastenhoitaja jos ei itse jaksa.

 

[Toisaalta]

Neuvoloiden tehtävänä on auttaa synnytyksenjälkeisessä masennuksessa ja myös sen havaitsemisessa. Siksi kysytään äitienkin vointia. Miksi kysyä, jos vastausta ei edes kuunnella?
Neuvoloista myös ohjataan hoitoon, jos masennusta on. Esim. muualta taas apua hakiessa ihjataan hakemaan apua nimenomaan neuvoloista. Joissakin neuvoloissa myös opastetaan äitipiireihin ym. , mikä toisia saattaa auttaa selviämään. Toisissa taas ei, kuten meillä. Mulla siis vakava masennus. Valittelin neuvolassa ja täti sanoi aina vaan, että ihan normaalia.