:wave: Terve kohtalotoveri!
Minun mieheni kulkee maajoukkueen matkassa talvet ympäri maailmaa; pari viikkoa pois, pari päivää kotona, pari viikkoa pois jne.
Tiesin kyllä kenet nain, mutta kävi se normaali kämmi; nainen luulee avioon mennessään, että kyllä se mies siitä muuttuu ja mies arvelee, että kyllä se vaimo pysyy aina samana....
Toisin käy. Nainen muuttuu jatkuvasti, odottaa, imettää, vartalo muuttuu, hermot puuttuu, lapsi määrä lisääntyy ja toivo katoaa... Siis ihan oikeesti! Kymmenen vuotta reissumiehen vaimona ja olen välillä aika kypsää kamaa. Kesä ei tuo lohtua, sillä silloin armas siippani vijelee maata ja istuu traktorin tai puimurin pukilla yötä päivää kolmannen työnsä lomassa. Katkerako? No ehkä välillä. Ne pienet haaveet yhdessä tekemisestä, käsikädessäkävelyistä ja kuutamouinneista ovat mennyttä. Minun kolmevuorotyö ja kolme tenavaa pitävät huolen siitä, että vireystasot eivät usein kohtaa. Lenkkarit valmiina oven välissä odottamassa, kun toinen tulee, että toinen pääsee... pois kotoa, tuulettamaan ja tuulettumaan. Silti olen vielä sitä mieltä, että kannattaa yrittää. ----
Minä elän nyt tätä hetkeä, mies miettii tulevaisuutta. Hän harmittelee, että minun kanssa ei voi suunnitella tulevaisuutta ja minä suren, että en voi elää hänen kanssaan nykyisyyttä...
Kas siinäpä pulma. Hyvät neuvot ovat tarpeen. Jos jollakulla on ehdotuksia, niin kiitollisuudella otan niitä vastaan.
Voimia sinulle rekkamiehen vaimo! Meitä on monta samassa veneessä. Pahempaa ehkä olisi jos olisi muusikon vaimo... vai olisiko?