Reilu kaksi vuotias kiinni tutissa!

Meillä on 2v2kk tyttö ja ihan kauheesti kiinni tutissa. Söisi sitä ihan koko ajan jos vaan annettais. Olen jo pitkän aikaa rajottanut tutin syöntiä vaan nukkuessa, mutta aina ei onnistu.
Uhmaa ja omaa tahtoa on aika tavalla....
Uni rätti myös erittäin rakas eikä tuttia voi syödä ilman rättiä, rättiä ei voi pitää ilman tuttia.
Autossa ei juurikaan viihdy ilman tuttia. Ja nyt kun ei enää suostu rueta päiväunille lainkaan vaikka olis hirveen väsynyt, on PAKKO antaa tutti ja rätti että rauhottuu edes jotenkin vaikka ei nukukaan....
Kiukku/raivo "kohtaukset" on vallattomia, joskus tosin viskaa tutin ja rätinkin pois jos niitä antaa....
Olenko minä/mieheni liian kilttejä kun ei viitsitä tyttöä huudattaa sen takia ettei anneta tuttia... Siis päivälläkään.... Vaikkakin hyvin useesti hoidetaan kiukut keksimällä jotain mielenkiintoista ja kiukku unohtuu jolloin tuttia ei tarvita.
Meillä on toinen lapsi 1 vuotias ja nukkuu samassa huoneessa, en voi tunti tolkulla huudattaa toista että en antaisi tuttia.... Ei nukkuisi sitten kumpikaan.

En tarvitse vastauksia tyyliin "meillä jätettiin tutit pois 1 vuotiaana ja olipa helppoa", kiitos olen saanut niitä lukea jo ihan tarpeeksi.
Onko siis muita yli kaksi vuotiaita joilla tutti on edelleen tärkeä ettekä ole "saaneet" sitä pois...

 

Juupa juu, meillä on 2,5v tyttö ja tutti edelleen, eikä kyllä suosiolla luovuta. Meni toi otollisin tutinpoistoikä ilmeisesti ohi kun jouduin sairaalaan ja lisäksi vielä hoitopaikassa surua että oli 2 kk varahoidossa, enkä tuona aikana sitten viittinyt viedä tuttiakin. Eli ei auta jutut ettei isot tytöt syö tms. meillä vastaus on että "Iisa" tyttönen syö. Eikä suostu ajattelemaankaan että vietäisiin oravalle tai koiranpennuille... ja vielä sitten toinen on tulossa pikapuoliin että taitaa olla hyvin vaikeaa saada tässä vaiheesa tutti pois. Että ilmeisesti likalla on tutti vielä kouluun mennessä tai sitten vvauvan syntymän jälkeen vois saada sen jolllain konstilla pois? Rätti tytöllä on myös, eikä se riitä.

 

ikää 2v.3kk,joka oli tosi kovin tutin perään,aina ja joka paikassa.Sitten mies päätti n.viikko sitten että leikataan tutin pää pois ja tavallaan oli niinkuin rikki ja kun se tutti ei enää ollutkaan sama niin nakattiin pojan kans se yhteistuumin roskiin.Muutaman kerran kyselly ja kun ollaan sit juteltu et missäs se tutti olikaan ni tuumas vain että roskissa.Ihmeen kivuttomasti ainaki meillä menny tämä luopuminen.Oliskos sulla mahdollisuutta mennä lapsen sängyn viereen ja vaikka hivutella häntä niskasta,selästä,hiuksista,jos vaikka nukahtas siten paremmin uniriepu kainalossa ja unohtais sen tutin.Meillä ainakin toimi.

 

Vastaan nyt, vaikka meidän tyttö olikin 1v 9 kk kun tutti otettiin väkisin pois. Tuskin oli silloin yhtään helpompaa kuin mitä olisi ollut pari kuukautta myöhemmin eli 2-vuotiaana. Helpointa tosiaan olis kuulemma ottaa tutti pois vähän reilu vuoden ikäiseltä, mutta mekään ei saatu aikaiseksi, koska tutti oli niin rakas ja tärkeä. Ja sitten tytöstä tuli isosisko 1,6-vuotiaana, joten ei raskittu heti vauvan syntymän jälkeen ottaa tuttia pois, vaikka alunperin oli tarkoitus vierottaa jo ennen vauvan syntymää, mutta se vaan jäi tekemättä.

Tutti oli ollut jo pitkään käytössä vain nukkuessa päiväunet ja öisin. Kun vauva syntyi, isompi alkoi koko ajan varastaa vauva suusta tuttia ja söi sitä sitten itse ja vauva itki vieressä. Sitten meni hermot siihen touhuun ja yhtenä iltana leikkasin salaa koko tuttiosan pois. Näytin rikkinäistä tuttia tytölle ja selitin, että tutti meni rikki. Aluksi neitiä nauratti, mutta unille mentäessä tuli kauhea itku. Ekana iltana nukahtaminen kesti tosi kauan ja lopulta tyttö nukahti rikkinäinen tutti kädessä. Kyllä teki tiukkaa vanhemmille, mutta kun oli päätetty niin tehdä, niin enää ei hellytty. Heitin kaikki ehjät tutit pois, ettei tule kiusausta antaa itkevälle lapselle sellaista. Sama huuto alkoi seuraavana päivänä päiväunilla ja tyttö hoki jo itsekin, että tutti rikki tutti rikki. Tilalle tarjottiin unilelua, jota ei koskaan ennen ollut ollut käytössä. Muutamia päiviä meni tutin perään itkiessä, mutta lopulta tyttö unohti koko jutun aika helposti. Luulen, että äidillä oli lopulta vaikeampaa, kun kävi niin sääliksi tutin perään itkijää, mutta onneksi en antanut periksi missään vaiheessa. Unilelusta tuli tämän jälkeen tosi tärkeä ja nukkuu nykyään joka yö joku nalle tai pupu tiukasti kainalossa.

 

Ihan varmasti kaksi vuotias ei luovu suosiolla tutista ja mitä kauemmin saa pitää tutinsa sitä vähemmän siitä haluaa luopua. Edessä tahtojen taistelu: vanhemmat ottavat tutin pois ja selittävät että tuti on vauvojen juttu, sitten huutoa ja raivoa seuraa muutaman päivän, jonka jälkeen rauha on taas maassa. Työssäni sairaalassa olen vieroittanut tutista jopa 4v. lapsia sekä kotona oman 1v 8kk ikäisen tyttöni ja helppoa se ei ole. Mutta aikuisen tehtävä on tehdä ratkaisu ja selittää lapselle miksi näin toimitaan. Tutin antamiseen ei ole mitään hyvää perustetta vanhemman lapsen kohdalla, turvaksi voi jäädä vaikka unirätti tai lelu. Uskokaa pois, enemmän haittaa on tutin syömisestä kuin sen pois ottamisesta. Ja kun kerran tutin laittaa pois, päätöksessä ei voi perääntyä!

 

Meillä laitettiin tutti pois 4 viikkoa sitten. Ensimmäinen viikko oli hirveä. Päiväunet jäi nukkumatta ja iltaunilla taisteltiin. Yhäkin poika kyselee tutin kohtalosta (meni rikki, on selitys, leikkasin näet saksilla poikki), mutta itkut on onneksi loppu. Ai juu, poika on 2 vuotias. Tsemppiä

 

meillä 4,5vuotiaallakin tutti!!! lapsia mulla 4 ja kaikil siis tutit...

 

Meillä oli 1½v poika, kun toinen synty ja kova itkemään ja sai illalla nukuttaa ja nukuttaa...tutilla kyllä sai pidettyy vähän hiljasempana.
Nuorempi oli itse rauhallisuus, vauvana jo, joten meillä jäi ennen 2v:tä se tuti vanhemmalta kivuttomasti, oli jo saatu pelkäksi unitutiksi nuoremmam ollessa n. 2-3kk. Pottakoulu suoritettiin myös niin, että 2,5vuotiaana oli kuiva (pikkuvahinkoja lukuunottamatta)
Nuorempi jätti tutin sitten unitutiksi 1v iässä ja pois kokonaan 1½v ja pottakoulu sen perään... Näin sujui ihan mukavasti meillä, olihan siinä kaikkee muuta poikien välistä "kränää" ja sairastelua pitkän aikaa...

Nyt on tyttö 1v 2kk ja unituti on ja saa olla! En ota pois, koska iltasin saa nukahtamaan hyvin ja koulupojat pääsee ajallaan uneen. Kaikki aikanaan! Ehkä tuossa 1½-2v maissa se katoaa/rikkoutuu, riippuu miten tämä elämä tässä menee. Myöskään pottaa en vielä esille ota, sekin ajallaan... tässä odotellaan ensiaskelia ja kävelyä, kun on hitaammin kehittyvä tyttönen. tomera kyllä kaikinpuolin :heart:

minusta jokainen äiti toimii tavallaan ja ajallaan näitten asioiden kanssa.
toiset aiemmin, toiset myöhemmin

Eipä kai kovin monella enää koulussa oo vaippoja, eikä tuteja =)

Unohdin mainita; meillä myös juodaan maito pullosta, josta se on koko ajan tullutkin! En pidä kiirettä tässäkään hommassa! Pois ne jäi pojiltakin aikanaan, varmaan 1½-vuotiaana suunnilleen...nokkamukiin ei kukaan innostunut oppimaan, niin siirryttiin sitten mukiin! (paitsi tyttö siis pullolla vielä)

 

Meillä 4 edellistä jättivät tutin suosiolla pois vasta vähän ennen 3 vuoden ikää.Nyt 1,10v. tyttö myös innokas tutti+rätti-yhdistelmän käyttäjä =) .Ei siitä ainakaan muille lapsille ole ollut haittaa,vähäinen avopurenta on korjaantunut kouluikään mennessä.

 

Meillä esikoinen oli 2v, kun pikkusisko synty. Tutin imeminen oli ihan mahdotonta. Jossain vaiheessa laitoimme tutin yhdessä narun päähän ja narun kiinno sängyn jalkaan. Tyttö sai käydä imemässä tuttia aina kun halusi, mutta muualla sitä ei imetty kuin sängyssä tai sängyn vieressä. Aika nopeasti tutti jäi vaan unitutiksi. Tyttö oli 2v ja 5kk kun suostui viemään tutin pupuvauvoille. pupuäiti anto palkinnoksi polkutraktorin, jota tyttö on koko kesän pyytänyt. Nyt aina välillä kysyy, et tuoko ne tutin takasin, mut ei muuta oo. Nukahtaa tosi helposti nykyään ja on muutenki reippaamman oloinen kuin ennen. Selvästi huomasi, että tutti ei antanut tytölle enää sitä mielihyvää, jota olis tarvinnu. Tsemppiä vierotukseen! Ite olen aikoinani heittänyt tutin 4v kompostiin omasta päätöksestä. Että sillee... :hug:

 

meidän neiti on 1vee 10kk ja tutti on varmaan ollut jo n.8kk pelkästään unikäytössä. Ajattelin, että meillä tutit kokee sen kohtalon kohta puoleen, että nips naps ottaa vähän saksilla tutin päästä ja selittää, että ne meni nyt rikki ja pitää heittää roskiin. Saas nähdä onnistuuko...

 

Meillä vaihtelevalla onnella saatu tutteja pois. Mulla viisi lasta ja vain yksi ei huolinut tuttia ikinä. Mutta pisimmillään poika narskutti rakasta lutkutintaan liki nelivuotiaaksi. Rättikin hänellä oli ja on vieläkin. Poika sentään jo eskarissa. En pidä rättiä pahana, sehän on vain kangspala. Siskollani 19v näkyi olevan rätti tyynyn vieressä edelleen ja liki nelikymppisellä serkullanikin :hug: Että ei kai se rätti ainakaan pahaa kenelekkään tee. Hampaisiin meillä ei tutti ole nähtävästi vaikuttanut, koska tämä tutiton on ainut, jolla on ollut raudat kohta kahdeksan vuotta. Tutista on luovuttu enemmän ja vähemmän kiukkuisesti kahden-kolmen vuoden iässä. Nuorin nyt 1,10v ja tutti suussa enemmän ja vähemmän, mutta nukkumaan mennessä viimeistään sen etsii jostain ja on jo keksonyt laittaa niitä omiin piiloihinkin. Eipä tuosta kannata stressiä ottaa, ei ne koulussa kuitenkaan enää tunnilla tuttisuussa istu kuitenkaan. Eikä kerhossakaan tai tarhassa.

Joka perheellä on kuitenkin oma näkemys asiasta ja kunnioitan jokaisen omaa päätöstä. Helpointa olis varmaan vierottaa noin vuoden ikäisenä, arvelisin...

 

Ihanaa, helpotus, teitä on siis muitakin!!!
Meillä on 2v2kk ikäisellä pojalla vielä nukahtamistutti, ihan omaa laiskuutta vaan. Herra alkoi nukkua täysiä öitä vasta loppukeväästä ja kaksi kuukautta sen jälkeen syntyi vauva, joka puolestaan luonnollisesti herättelee pitkn yötä. Oman unen vuoksi ollaan siis annettu kaksivuotiaan vielä pitää tuttinsa. Vierotus tarkoitus aloittaa joskus lokakuussa, kun miehellä on kolmen viikon loma. Odotan mielenkiinnolla... Esikoisen kanssa meni viikko valvoessa, sitten alkoi homma toimia ilman tuttiakin.

 

=) Ompa kiva lukea, että muillakin taistellaan samasta asiasta. Meillä tytöt 2v5kk ja nuorempi täytti just 1v. Esikoiselta ajattelin ottaa tutin pois kun kuopus syntyi, mutta en raaskinut, olihan tyttö vasta 1v5kk...mutta sen jälkeen kun pikkusiskolle alkoi tutti maistua, on se kelvannut entistä enemmän myös isommalle. Nyt ollaan kyllä jo aika monta kk oltu niin, että tuttia syödään vaan nukkumaan mennessä, mutta haluaisin sen niin kovasti jo pois käytöstä. Ollaan puhuttu, että annetaan tutit oravanpoikasille tai tuttiritarille, mutta tyttö tokas vaan, että sillä on omat, ei se mun tutteja tavvii...Joten, kai se on vaan heitettävä tutit roskiin ja antaa tytön sitten osoittaa mieltään siitä sitten niin kauan kun siltä tuntuu.. Asiaa vaan hankaloittaa pikkusiskon tutin syöminen, isompi varmasti varastaa sitten siskon tutit jos omat heitetään roskikseen....Eli täältä suunnalta ei ainakaan apua herunut ongelmaasi...joka on myös meidän ongelma!!!

 

=) Ompa kiva lukea, että muillakin taistellaan samasta asiasta. Meillä tytöt 2v5kk ja nuorempi täytti just 1v. Esikoiselta ajattelin ottaa tutin pois kun kuopus syntyi, mutta en raaskinut, olihan tyttö vasta 1v5kk...mutta sen jälkeen kun pikkusiskolle alkoi tutti maistua, on se kelvannut entistä enemmän myös isommalle. Nyt ollaan kyllä jo aika monta kk oltu niin, että tuttia syödään vaan nukkumaan mennessä, mutta haluaisin sen niin kovasti jo pois käytöstä. Ollaan puhuttu, että annetaan tutit oravanpoikasille tai tuttiritarille, mutta tyttö tokas vaan, että sillä on omat, ei se mun tutteja tavvii...Joten, kai se on vaan heitettävä tutit roskiin ja antaa tytön sitten osoittaa mieltään siitä sitten niin kauan kun siltä tuntuu.. Asiaa vaan hankaloittaa pikkusiskon tutin syöminen, isompi varmasti varastaa sitten siskon tutit jos omat heitetään roskikseen....Eli täältä suunnalta ei ainakaan apua herunut ongelmaasi...joka on myös meidän ongelma!!!

 

Helou!!
Meillä tyttö 2 ve ja 2 kk ja nyt neljättä päivää ilman tuttia.Tytöllä ei ollut hirmu tärkee tutti,uniaikaan sitä söi mutta alkoi hampaisiin jo vaikuttaa.
Esikoispojalla oli tutin vuoksi raudat enkä halunnut tytölle samaa kohtaloa.

No,meillä meni oraville,tyttö ite laittoi pussiin ja vietiin metsään.Käytii syömässä ja sitten toteemassa että tutit oli viety ja oravat oli jättäneet kiitokseksi käpyjä kannolle josta tutit veivät.Meni ihan ok,välillä kelas että nyt ei oo tutteja.No,ilta kun tuli ja nukkuaika,sanoi että nyt tutti.Juteltiin ja itkua vähän tuli..
Nukkui kuitenkin koko yön ilman tuttia,aamulla taas muisteli ettei enää niitä ole.Kaks päivää meni kuitenkin ilman päiväunia,ei osannut nukahtaa.Mutta kaikenkaikkiaan hienosti,olisi pitänyt vähän aiemmikin tuo ottaa pois,mutta pikkuveli on 4 kk ja sitä ennen en vaan jaksanut.
Poika ei syö tuttia,onneks.

Tuosta tutin rikkomisesta sanoisin että ite en sitä suosi,sillä tutti on lapselle turvalelu ja tärkeä sitä kautta.Jos se menee rikki,on suru suuri ja siihen sisältyy tavallaan petos,ennen niin turvallinen ja ihana,nyt rikki ja kamala...

Tiiän että iso osa ihmisiä sanoo että koira puri sen rikki,mutta mä koen että siinä rikotaan tutin ohella myös jotain lapsen sisältä...
Musta lapsen pitää saada säilyttää se tunne joka tuttiin hänellä on,eikä siitä saa tulla petetty olo.

Meillä "ajoin" tutin rinnalle unilelua,ja se nyt ihan ykkönen,toiset käyttää riepua tms.
Toimi meillä ainakin,uskon että suurin syy tutin syömiseen oli se etten raskinut/jaksanut sitä ottaa pois.

Kyllä äitiä itketti kun oraville pussi vietiin,tyttö oli niin reipas ja urhea ja äiti puhu "palturia" niin että itketti...
Koitin olla itekin reipas kun tyttö oli mutta sisimmässä vollasin ihan sataa!!!

Illallakin oli niin paha mieli kun toinen suostutteli että haetaan metsästä oravat ja pyydetään ne takasin...

VOimia alkuperäselle ja uskon kyllä että kun sopivan tarinan keksit ja siinä pysyt niin tutti teiltäkin katoaa.Se kyllä kysyy paljon,voimia!!