Kun kadottaa itsensä, kun ei muista kuka ihan alun alkaen on, millainen sisin, sydän jne. Mutta sen huomatessaan voi tehdä asialle jotain. Epäonnistuminen on silloin vain väliaikaista.
Työ, koulutus, perhe, harrastukset, statukset yleensäkin..ei , ne ei kerro onnistumisesta tai epäonnistumisesta ihmisenä. Ne on sitä ulkokuorta, kovaa työtä jne. Mutta elämä itsessään, eikö se ole jo sinällään sen arvoinen, ettei sitä määrittele pienten lokeroiden joukkoon. Elämä on!
