reaktiosi...

kun rakas lapsenne syntyi?
itkua, naurua, iloa, surua?
miten koit?
mitä tuntemuksia sinulla oli laitos aikana?
oliko mieli herkkä?
saatoitko itkeä, jos joku sanoi vain. hei?

 

\

kun rakas lapsenne syntyi?
itkua, naurua, iloa, surua?
miten koit?
mitä tuntemuksia sinulla oli laitos aikana?
oliko mieli herkkä?
saatoitko itkeä, jos joku sanoi vain. hei?

Kyllähän siinä ilosta miehen kanssa itkettiin ku saatiin vauva vihdoin maailmaan...Halusin vain pitää sylissä ja katsella, oli(ja on edelleen)maailman söpöin poika!!
Perhehuoneessa oltiin koko sairaalassa olo aika, mies vaan kävi päivät töissä.En ois halunnu olla siellä yksin..Juuh ja mieli oli herkkä, kelläpä ei olisi kun on juuri synnyttäny.
Kotona sitten tuli se itkuisuus, itkin joka asiasta, kun kuulin siskoni äänen niin en voinu puhua mitään, itkin vaan kamalasti...ja ku käytiin miehen kanssa saunassa ja mummu katto poikaa niin itkin ikävää siellä saunassa vaikka poika oli vaan eri huoneessa... :'( Kyllähän se oli melkoista itkemistä muutama päivä...=) Mutta pelkästään onnesta itkemistä..=) :heart:

 

Olin ainakin ihan onnesta sekasin sairaalassa..koko ajan sitä vaan tuijotteli omaa pientä suloista tyttöään,,Mieheni itki synnytyksessä.
Itkin aina kun mieheni lähti sairaalasta...ja kyllä miehenikin aina lähetti vietiä et itku pääsi ku ois halunnu meiät kotiin.
Minulla oli semmosia pieniä itku kohtauksia...onnesta vaan!!

 

eipä oikeen minkäänlaisia.... ehkä jotain ai no kiva ... mutta heti kun oltiin siellä osastolla tunteet nous pintaan.....

 

kyllähän minäkin itkin, onnesta ja surusta. Onnellinen olin kun poika oli hengissä ja surullinen siitä että se joutui vastasyntyneiden teho-osastolle viideksi päiväksi. Olin kateellinen muille äideille osastolla kun heillä oli vauvat mutta minä jouduin olemaan yksin. En kuitenkaan tuntenut rakkautta vauvaa kohtaan koska enhän edes tuntenut sitä!
Itse synnytyssalissa kun vauva oli syntynyt, en pystynyt ajattelemaan muuta kuin syömistä ja juomista sain vauvan pariksi sekunniksi vatsan päälle ja se oli kyllä aikas epätodellinen tunne.

 

mä olin niin kiitollinen että se vihdoin tuli ulos minusta. mies sano että tekis mieli itkee mutta ei se kuitenkaan itkeny. mä itkin sitte myöhemmin osastolla ja ihmettelin et voiko tuo ihanuus olla minun... :heart: :heart:

 

oon aika rauhallinen tämmösis asioissa. hymyilyttihän sitä mut enemmän oli vaa rauhallinen onnellinen olo ku et ois tehny mieli purskahtaa itkuun. ukkoa kyllä nauratti ku toisen kohdalla totesin et toihan on kalju, kenen se on? eikä tyttö edes ollut kalju, meidän suvussa vauvoilla vaan on aina ollu mustia hiuksia niin ettei päänahkaa läpi näy. tytyllä oli ruskeat ja suurin osa takaraivolla =)
että kalju mun mielestä mut ihana kumminkin :heart: :heart: :heart: