Reagoinko teistä oikein vai liikaa?

[kaisa]

Meillä 1-v ja 5 v tytöt. Molemmmat hoikkia ja lyhyitä. 5 v on ehkä nyt noin 104 ja alle 15 kg. Syö silti ihan hyvin ruokaa.

Mieheni sanoi eilen hänelle, kun oli syönyt grillistä kanavartaita, että onpas sulla pullea maha. Oli siis bikineissä. Mä sanoin että nyt pesulle.

Kun tyttö meni niin sanoi miehelle, että älä mielellään kommentoi tuollaista hänelle, vaikka onkin hoikka tyttö. Mies suuttui siitä, että olen hysteerinen.

Mä oon luokanopettaja ja tiedän, että anoreksian tapaisia oireita voi tulla jo ekaluokalla esiin. Joten en halua lietsoa painohysteriaa tai että tyttö lakkaa syömästä hyvin.

Mitä mieltä itse olette? Niin ja olen itsekin ihan normaalikokoinen (160 ja noin 50-52 kg), syön reippaasti normaalia ruokaa ja herkuttelenkin.

 

[joku]

Samaa mieltä siitä, että edes leikillään ei meillä sanota että onpa iso maha tms...koska helposti se voi jäädä lapsen takaraivoon...joka voi sit myöhemmin tulla esille jotenkin...

 

[ap]

Joo, tyttöjen maailma on niin julma. Mä itse haluan antaa jonkinlaista mallia, jossa syöminen tai painonhallinta ei oo mikään ykkösasia, vaan normaali asia, ja voi herkutella eikä tarvi miettiä painoaan koko ajan.

Mietin että jos tuo vetää syömähanat kiinni, niin siinäpä sitten ollaan, kun on muutenkin hoikkanen.

 

[Cassyput]

Ei isä voi noin tyttärelleen sanoa. Isän tehtävä on ihailla ja rakastaa tytärtään.

 

[ap]

Ei isä voi noin tyttärelleen sanoa. Isän tehtävä on ihailla ja rakastaa tytärtään.

Ei hän sanonut pahalla. Ihailee ja kertoo päivittäin, kuinka suloinen tytö on, ja rakastaa kyllä.

Hänestä se oli viaton kommentti. Tyttö on niin hoikka että oikeasti kun on syönyt maha vähän killittää ennen kuin "sulaa". Hänestä siis näkee heti onko vasta ruokittu .

 

[oikaisu]

No, pakko kommentoida etta jos olet 160 ja 50-52 niin et ole normaalikokoinen vaan erittain hoikka. Tiedan koska itse olen ollut samoissa mitoissa, nykyaan muutaman kilon painavampi ja nyt vasta sanoisin itseani normaalikokoiseksi, aiemmin olin liiankin laiha enka noissa mitoissa edes pysynyt ellen urheillut, nyt en enaa aktiivisesti urheile joten siksi se painokin on pikkasen noussut.

 

[ap]

No, pakko kommentoida etta jos olet 160 ja 50-52 niin et ole normaalikokoinen vaan erittain hoikka. Tiedan koska itse olen ollut samoissa mitoissa, nykyaan muutaman kilon painavampi ja nyt vasta sanoisin itseani normaalikokoiseksi, aiemmin olin liiankin laiha enka noissa mitoissa edes pysynyt ellen urheillut, nyt en enaa aktiivisesti urheile joten siksi se painokin on pikkasen noussut.

No joo, mutta se on rakenteellista kuten tytölläni. Eli ei me kummatkaan olla luurankoja, vaan sen rakenteisia. Mulla on esim. a-kupit ja olen kapean mallinen. Kengät on koko 35-36 ja kädet pienet.

Liikun suht paljon, mutten oo mikään himourheilija (en nyt oikeastaan oo muuta harrastanut tuon toisen syntymnän jälkeen kun hyötyliikuntaa ja ehkä 1 krt viikossa oon käynyt erikseen liikkumassa).

Omat mittani laitoin vaan mukaan, että mulle itselle paino ei oo ongelma että olisin siksi herkkä sille. Syön ihan normaalisti, siis en mitään 2 näykkäisyä salaattia ja se siitä.

 

[Rukoilijasirkka]

Mies varmaan tarkoitti sanoa, että masu on täynnä. Mutta mäkään en tykkää, jos mun lapsille noin sanotaan. Itsellä on tuon ikäinen tyttö, joka kyllä jostain syystä pitää pulleaa masua ihan positiivisena asiana.

 

[ap]

Mies varmaan tarkoitti sanoa, että masu on täynnä. Mutta mäkään en tykkää, jos mun lapsille noin sanotaan. Itsellä on tuon ikäinen tyttö, joka kyllä jostain syystä pitää pulleaa masua ihan positiivisena asiana.

Niin, sitä tarkoitti. Ymmärsin kyllä ettei tarkoittanut sitä silleen pahalla.

Kun tyttö ei kuullut, niin ajattelin vaan että sanon, että ei mielellään sano tuosta edes hyvällä, koska sillä voi olla pahat seuraukset. Lievimmilläänkin että rupeaa syömään huonommin, mitä en todellakaan halua.

Miehestä liiottelua ja vähän suutahti.

 

[vieras]

Ei minusta ole mitenkään kummallista, että lapselle sanoo mahan olevan pullea syömisen jälkeen. Onhan se joskus itselläkin pullea, kun on syönyt hyvää ruokaa oikein mahan täydeltä! Olen ihan normaalipainoinen nainen, jolla ei ole ollut minkäänlaisia syömisongelmia ja suhde ruokaan on normaali.

 

[Rukoilijasirkka]

Mies varmaan tarkoitti sanoa, että masu on täynnä. Mutta mäkään en tykkää, jos mun lapsille noin sanotaan. Itsellä on tuon ikäinen tyttö, joka kyllä jostain syystä pitää pulleaa masua ihan positiivisena asiana.

Niin, sitä tarkoitti. Ymmärsin kyllä ettei tarkoittanut sitä silleen pahalla.

Kun tyttö ei kuullut, niin ajattelin vaan että sanon, että ei mielellään sano tuosta edes hyvällä, koska sillä voi olla pahat seuraukset. Lievimmilläänkin että rupeaa syömään huonommin, mitä en todellakaan halua.

Miehestä liiottelua ja vähän suutahti.

Mun mielestä kannatti sanoa. Mies ei ehkä tajua, mutta sillä on merkitystä, miten lapselle puhutaan hänen kehosta. Nykyisin on oikeasti niin nuorilla niitä syömishäiriöitä, kun ympäristön paino on hirveä! Silloin tarvitaan kotoa saatu vahva itsetunto, ettei menen kaikenlaiseen hölmöyteen mukaan.

Mä olen nähnyt ala-asteikäisiä tyttöjä, jotka on niin laihoja, että tekee mieli mennä antamaan niille ruokaa. Ja siis oikeesti, todella todella laihoja, en tarkoita sitä, että on pieni ja siro, vaan olen nähnyt lapsia, joilta paistaa kasvoluut terävänä ja kyynerpää on paksumpi, kuin olkavarsi.

 

[ap]

Ei minusta ole mitenkään kummallista, että lapselle sanoo mahan olevan pullea syömisen jälkeen. Onhan se joskus itselläkin pullea, kun on syönyt hyvää ruokaa oikein mahan täydeltä! Olen ihan normaalipainoinen nainen, jolla ei ole ollut minkäänlaisia syömisongelmia ja suhde ruokaan on normaali.

No onkos sulla tyttöjä? Meinaan luokallani oli kerran hoikkaakin hoikempi tyttö, käytännössä luuta ja nahkaa, harrasti balettia, puhui koko ajan että on läski ja nahkaakaan ei olisi saanut jäädä sormien väliin kun lysyttää itseään. Ikää 8 v,

Mietin että jostain varomattomista sanomisista nuo lähtee, ehkä, ei ainakaan ihan kenenkään aikuisen huomauttelematta? Tai että äiti on laihdutuskurssilla koko ajan, syyttä suotta tai syystäkin.

 

[ap]

Mies varmaan tarkoitti sanoa, että masu on täynnä. Mutta mäkään en tykkää, jos mun lapsille noin sanotaan. Itsellä on tuon ikäinen tyttö, joka kyllä jostain syystä pitää pulleaa masua ihan positiivisena asiana.

Niin, sitä tarkoitti. Ymmärsin kyllä ettei tarkoittanut sitä silleen pahalla.

Kun tyttö ei kuullut, niin ajattelin vaan että sanon, että ei mielellään sano tuosta edes hyvällä, koska sillä voi olla pahat seuraukset. Lievimmilläänkin että rupeaa syömään huonommin, mitä en todellakaan halua.

Miehestä liiottelua ja vähän suutahti.

Mun mielestä kannatti sanoa. Mies ei ehkä tajua, mutta sillä on merkitystä, miten lapselle puhutaan hänen kehosta. Nykyisin on oikeasti niin nuorilla niitä syömishäiriöitä, kun ympäristön paino on hirveä! Silloin tarvitaan kotoa saatu vahva itsetunto, ettei menen kaikenlaiseen hölmöyteen mukaan.

Mä olen nähnyt ala-asteikäisiä tyttöjä, jotka on niin laihoja, että tekee mieli mennä antamaan niille ruokaa. Ja siis oikeesti, todella todella laihoja, en tarkoita sitä, että on pieni ja siro, vaan olen nähnyt lapsia, joilta paistaa kasvoluut terävänä ja kyynerpää on paksumpi, kuin olkavarsi.

Joo, mä myös. Ja miettinyt että mistä tuo kauhea laihdutus kumpuaa. Ainakaan en tytölle halua sellaista. Hänestä tulee ehkä jotain mun pituinen isona, niillä käyrillä menee. Meillä on neuvolan terkkarikin aina sanonut tuosta tytöstä, että hyvin sopusuhtainen luustoon nähden, ei liian laiha.

Mies ehkä miettii sitä seuraavan kerran. En tiedä.

 

[Rukoilijasirkka]

Mies ehkä miettii sitä seuraavan kerran. En tiedä.

Kyllä varmaan miettii. Loukkaantui vaan ehkä, koska ei sanonut pahalla.

 

[minä]

Mun mielestä sä ajattelet hyvin.

Itse siarastin anoreksiaa ja bulimiaa sekaisin teini-iästä noin 25-vuotiaaksi. Olen täysin parantunut, mutta edelleen väkisinkin luen rivien välistä KAIKKI ihmisten sanomiset erityisesti lapsille. Eihän suurin osa tietenkään pahaa tarkoita, mutta nuoren tytön identiteetti on niin hauras, ja hän imee kaiken kritiikin itseensä kuin sieni.

On hyvä, että tiedostat tämän. Olisi hienoa jos useampikin tiedostaisi tämän. Jos ei ole ikinä ollut ongelmaa tämän asian kanssa, ei välttämättä ymmärrä, kuinka herkästi lapset nämä asiat ottavat ja laskevat yksi yhteen.

Itsellä siis 3v tyttö ja pieni poikavauva. Poika oli pullero syntyessään, ja kun joku sukulainen puristeli pulleita poskia ja päivitteli, että maistuupa pojalle ruoka kun on noin pyöreä, niin eihän tämä täti pahaa tarkoittanut. En silti pidä siitä että tyttöni seurassa arvostellaan lainkaan ihmisiä ulkonäön perusteella. Juttelinkin tästä myöhemmin tytön kanssa. Jonkun mielestä olen nipo tässä asiassa, mutta kokemuksesta tiedän miten mieli toimii. Jos tulee vastoinkäymisiä eikä ole täysin terve ja hyvä itsetunto, sitä alkaa helposti sitten rankaisemaan ja hallitsemaan itseään painon ja ulkonäön kautta.

 

[alma]

Mun mielestä ylireagoit.
Jos lapsi joskus havaitsee tuollaisen hysteerisen pelon siitä, että mainitaan edes iloisesti jotain pulleudesta niin se vasta altis pohja syömishäiriöille on. Lapset ovat erittäin tarkkanäköisiä tuollaisissa asioissa ja rekistöröivät enemmän kuin vanhemmat luulevat.

Saatan sanoa lapsilleni (sukupuolesta riippumatta) ruuan jälkeen juuri tuollaista: että onpas tullut ihana pömppömassu tms. Lapseni ovat hoikkia.
Olin myös itse hoikka lapsi ja aina päiviteltiin sitä hoikkuutta. Se loi paineen, etten voinut lapsenakaan koskaan syödä paljon, koska se olisi rikkonut mielikuvan itsestäni.

 

[ap]

Mun mielestä sä ajattelet hyvin.

Itse siarastin anoreksiaa ja bulimiaa sekaisin teini-iästä noin 25-vuotiaaksi. Olen täysin parantunut, mutta edelleen väkisinkin luen rivien välistä KAIKKI ihmisten sanomiset erityisesti lapsille. Eihän suurin osa tietenkään pahaa tarkoita, mutta nuoren tytön identiteetti on niin hauras, ja hän imee kaiken kritiikin itseensä kuin sieni.

On hyvä, että tiedostat tämän. Olisi hienoa jos useampikin tiedostaisi tämän. Jos ei ole ikinä ollut ongelmaa tämän asian kanssa, ei välttämättä ymmärrä, kuinka herkästi lapset nämä asiat ottavat ja laskevat yksi yhteen.

Itsellä siis 3v tyttö ja pieni poikavauva. Poika oli pullero syntyessään, ja kun joku sukulainen puristeli pulleita poskia ja päivitteli, että maistuupa pojalle ruoka kun on noin pyöreä, niin eihän tämä täti pahaa tarkoittanut. En silti pidä siitä että tyttöni seurassa arvostellaan lainkaan ihmisiä ulkonäön perusteella. Juttelinkin tästä myöhemmin tytön kanssa. Jonkun mielestä olen nipo tässä asiassa, mutta kokemuksesta tiedän miten mieli toimii. Jos tulee vastoinkäymisiä eikä ole täysin terve ja hyvä itsetunto, sitä alkaa helposti sitten rankaisemaan ja hallitsemaan itseään painon ja ulkonäön kautta.

Mulla on muutama oppilas avannut silmiä. Osalla on alkanut laihduttamisesta, siis että on oikeastikin vähän pullea. Osalla jotenkin vääristynyt ruumiinkuva ja ovat ihan todella laihoja. Eräs oli niin rasvaton ja laiha, että uimahallissa oli oikeasti aivan sininen jo eka vedessäkäynnin jälkeen.

Muutaman tuollaisen laihduttaneen seurauksia katsellessa olen nykyään aika hemmetin varovainen edes laihdutuksen suhteen. Joskus joku vanhempi puhuu sellaisia vanhempainvartissa. Mä oon sanonut suoraan etten oo terveydenhoitaja, mutta mun kokemusten perusteella kannattaa olla aika varovainen. Ja ehkä vaan lisätä kulutusta, vähän oikaista perheen yleistä ruokavaliota jos siinä on oikaistavaa, tai miettiä onko ruoka/herkut heillä lapsille esim. palkinto jostain kun yhtä hyvin se palkinto voisi olla uimahallireissu tai vaikka hoplop-reissu. Tai koko perheen hiihtoreissu tai luistelureissub tai pyöräilyreissu.

Lapset kumminkin kasvaa pituutta, niin se pyöreys voisi vielä sulaa kun tulee pituutta lisää.

 

[ab eso]

Tyhmä ainakin olet, tietenkin voi sanoa lapsell että onpa pullea masu mutta ei vittuilu mielessä.

 

[ap]

Mun mielestä ylireagoit.
Jos lapsi joskus havaitsee tuollaisen hysteerisen pelon siitä, että mainitaan edes iloisesti jotain pulleudesta niin se vasta altis pohja syömishäiriöille on. Lapset ovat erittäin tarkkanäköisiä tuollaisissa asioissa ja rekistöröivät enemmän kuin vanhemmat luulevat.

Saatan sanoa lapsilleni (sukupuolesta riippumatta) ruuan jälkeen juuri tuollaista: että onpas tullut ihana pömppömassu tms. Lapseni ovat hoikkia.
Olin myös itse hoikka lapsi ja aina päiviteltiin sitä hoikkuutta. Se loi paineen, etten voinut lapsenakaan koskaan syödä paljon, koska se olisi rikkonut mielikuvan itsestäni.

Mulla ei oo mitään hysteeristä pelkoa. Ei lihomisista tai pulleaksi tuloista. En vaan halua että nyt hyvin syövä tyttöni luulee, että ei voi enää syödä kunnolla, ettei tuu pulleaksi.

Hän syö hyvin ja aika paljonkin, eilen 7 uutta perunaa, paprikaa ja kurkkua + 3 kanavarrasta. Ja siitä tunnin päästä jätskin.

Tuota lasta ei kukaan kovin herkästi pulleaksi sano. Ei sitä hoikkuuttakaan kauhistella, joku on sanonut että on melko tarkkaan kyllä mun mallinen.

 

[Rukoilijasirkka]

Ja tosi hyvin tehty, että et sanonut miehelle lapsen kuullen. :flower:

 

[ap]

Ja tosi hyvin tehty, että et sanonut miehelle lapsen kuullen. :flower:

Me ollaan erikseen sovittu jo tuon esikoisen vauva-aikana, että jos on jotain sanottavaa, nin sanotaan sitten kahdestaan. Siis esim. lapsen kasvatuksesta. Ja että jos jompikumpi ns. määrää jotain, esim. uhmaikäisen rangaistuksista, niin toinen ei saa pelata silleen että peruu sen. Ja jos on eri mieltä, niin keskustellaan ne kahdestaan.

 

[ap]

Tyhmä ainakin olet, tietenkin voi sanoa lapsell että onpa pullea masu mutta ei vittuilu mielessä.

Tämä sun kielenkäyttö onkin sellaista tosi fiksun kieltä.

 

[bdt]

Mielestäni ap:lla on hyvä pointti asiassaan, mutta ehkä hieman ylireagointia. Kyllä pientä kivaa läppää pitää voida heittää. Pitää tietysti tuntea lapsi hyvin (oman lapsen varmaan tuntee) että tietää mitä voi sanoa ja miten. On totta että tytöt jopa 10 vuotiaina nykyään miettivät mitä voivat syödä.Tosin eivät kaikki tytöt, mutta pieni osa on varmasti sellaisia joille ulkonäkö ja hoikkuus merkitsevät ihan liikaa ja kaikki tämä on nykyisen elämänmenon aiheuttamaan. Mummotkin kulkevat leggingseissä, ei ole eroa lapsen tai aikuisen vaatteilla, "kaikki" ovat dietillä jopa miehet puhuvat ääneen hiilareista ja kaloreista. Monilla ihmisillä on niin mukavasti asiat että harvoja huolia on pitää ruokapäiväkirjaa ettei syö liikaa ja vääränlaisia rasvoja. Se on tätä hyvinvoinnin hintaa jota maksellaan.
lasten kanssa kannattaa puhua tällaisista asioista, heti kun ovat sen ikäisiä että heillä on mielipiteitä ja kysymyksiä .Nykypäivänä lapsi tarvitsee kypsän aikuisen tukea valtavan turhan tiedon markkinoilla. Puhukaa ja kuunnelkaa.

 

[ap]

Mielestäni ap:lla on hyvä pointti asiassaan, mutta ehkä hieman ylireagointia. Kyllä pientä kivaa läppää pitää voida heittää. Pitää tietysti tuntea lapsi hyvin (oman lapsen varmaan tuntee) että tietää mitä voi sanoa ja miten. On totta että tytöt jopa 10 vuotiaina nykyään miettivät mitä voivat syödä.Tosin eivät kaikki tytöt, mutta pieni osa on varmasti sellaisia joille ulkonäkö ja hoikkuus merkitsevät ihan liikaa ja kaikki tämä on nykyisen elämänmenon aiheuttamaan. Mummotkin kulkevat leggingseissä, ei ole eroa lapsen tai aikuisen vaatteilla, "kaikki" ovat dietillä jopa miehet puhuvat ääneen hiilareista ja kaloreista. Monilla ihmisillä on niin mukavasti asiat että harvoja huolia on pitää ruokapäiväkirjaa ettei syö liikaa ja vääränlaisia rasvoja. Se on tätä hyvinvoinnin hintaa jota maksellaan.
lasten kanssa kannattaa puhua tällaisista asioista, heti kun ovat sen ikäisiä että heillä on mielipiteitä ja kysymyksiä .Nykypäivänä lapsi tarvitsee kypsän aikuisen tukea valtavan turhan tiedon markkinoilla. Puhukaa ja kuunnelkaa.

Tyttö vielä liian pieni juttelemaan noista.

Ikävä kyllä sanoisin työni perusteella että ei heitä kaukaa, jos sanon, että 99 % 10-v tytöistä on hoikkuuttaan miettinyt. Ja jopa 7-8-v ovat hyvin tietoisia onko joku pulleampi kuin muut. Ja kommentoivat kyllä. Esim. yhtä muuta opettajaa meidän koulussa, jolla on ylipainoa. Keskustelin viimeisen luokkani kanssa ennen äitiyslomaa tästä paljonkin, kun siellä oli muutama jotenkin tähän asiaan ylivirittynyt.

Monen opettajan kanssa on puhuttu, että luokissa pitää "pakottaa" eli suostutella joitakin syömään kouluruokaa, jo 7-8-vuotiaita. Nykyään on jotenkin coolia olla syömättä. Koulussa kuitenkin koetetaan opettaa lautasmalliin.

Mä olen joutunut ihan varmaan urani aikana joka luokalla syksyllä ottamaan puheeksi, että koulussa syödään jonkinlainen lounas, että jaksetaan opiskella. Olen ollut luokanopettaja nyt 12 v, miinus 2,5 v minkä olin ekasta kotona ja nyt meinaan olla vielä ensi lukuvuoden.

Ikävä kyllä monista kauheinta maailmassa on jos on "läski" . Tämmöinen asenne on ihan sairas. Mutta siinä lapset ja nuoret elävät.

Koetan että omani olisivat vähemmän tietoisia ja ulkonäköpainotteisia. Mutta onnistuminen tässä on kyllä varmaan vaikeaa.