P
"Pusse"
Vieras
Oon nyt viikoilla 34+2 ja ipana ollut koko ajan perätilassa. Maanantaina kävin neuvolassa ja kysymykseeni onko se yhä edelleen pt, terkan ainoa vastaus oli "No mää en tuntenut päätä siellä alhaalla". Ööömm...
Terkka kyseli sitten multa mitä haluan jos se ei käänny ja ihan viimeiseksi vaihtoehdoksi sanoin sektion. Nyt oon kuitenkin pari iltaa kuluttanut lukemalla kauhujuttuja perätilasynnytyksestä. Toki joukossa on ollut myös positiivisia kokemuksia, mutta epäluotettavuudestaan huolimatta nuo "serkunkumminkaiman perätilasynnytyksessä aina vammautuneet ja kuolleet vauvat" järkytti mun maailmaa niin että en halua synnyttää enää ollenkaan.
Jännä ettei kuitenkaan ihan normisti pää edellä syntyneet ja silti vammautuneet ole läheskään niin paljon puheissa, vaikka niitäkin varmasti on...
Mutta takerrun nyt viimeiseen oljenkorteen ennen kuin ultraan pääsen, eli omiin tuntemuksiin. Onko niin, että rajuimmat liikkeet tarkottais jalkojen ja perän olevan siihen suuntaan? En nimittäin alhaalla tunne juurikaan liikkeitä, mutta heti tossa rintojen alla möyhentää jatkuvasti ja rajusti. Vai onko se vaan sitten pää jota lapsi heiluttelee kuin viimeistä päivää...
Käsin tunnustelemalla en todella osaa sanoa miten päin vauva on, on sen verran noita vatsanpeitteitä
Ja jos terkkakaan ei tunne päätä, mutta ei myöskään osaa varmaksi sanoa miten päin se kersa siellä on niin tulee aika tuskallisen epävarmat loppuviikot.
Haluisin niin kovasti kokea alusta loppuun ns. "normisynnytyksen". Esikoinen syntyi kyllä alakautta ja pää edellä, mutta synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia. Ja tää toinen saattaa olla viimeinen kenet ikinä synnytän... Elättelen siis viimeiseen asti toivetta että lapsi on oikeinpäin. Toki harkitsen myös vielä sitä perätilasynnytystä vaikka pelottelisitte miten, mutta pakko varmaan sitä leikkaustakin on miettiä...
Terkka kyseli sitten multa mitä haluan jos se ei käänny ja ihan viimeiseksi vaihtoehdoksi sanoin sektion. Nyt oon kuitenkin pari iltaa kuluttanut lukemalla kauhujuttuja perätilasynnytyksestä. Toki joukossa on ollut myös positiivisia kokemuksia, mutta epäluotettavuudestaan huolimatta nuo "serkunkumminkaiman perätilasynnytyksessä aina vammautuneet ja kuolleet vauvat" järkytti mun maailmaa niin että en halua synnyttää enää ollenkaan.
Jännä ettei kuitenkaan ihan normisti pää edellä syntyneet ja silti vammautuneet ole läheskään niin paljon puheissa, vaikka niitäkin varmasti on...
Mutta takerrun nyt viimeiseen oljenkorteen ennen kuin ultraan pääsen, eli omiin tuntemuksiin. Onko niin, että rajuimmat liikkeet tarkottais jalkojen ja perän olevan siihen suuntaan? En nimittäin alhaalla tunne juurikaan liikkeitä, mutta heti tossa rintojen alla möyhentää jatkuvasti ja rajusti. Vai onko se vaan sitten pää jota lapsi heiluttelee kuin viimeistä päivää...
Käsin tunnustelemalla en todella osaa sanoa miten päin vauva on, on sen verran noita vatsanpeitteitä
Haluisin niin kovasti kokea alusta loppuun ns. "normisynnytyksen". Esikoinen syntyi kyllä alakautta ja pää edellä, mutta synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia. Ja tää toinen saattaa olla viimeinen kenet ikinä synnytän... Elättelen siis viimeiseen asti toivetta että lapsi on oikeinpäin. Toki harkitsen myös vielä sitä perätilasynnytystä vaikka pelottelisitte miten, mutta pakko varmaan sitä leikkaustakin on miettiä...