vierailija
Onko kellään kokemuksia tällaisesta "polusta"? Itselläni todettiin raskausdiabetes ekassa raskaudessa kun paastoarvo oli 0.1 yli rajan, ruokavaliolla arvot pysyivät todella hyvinä. Vuoden päästä tuosta tehtiin sokerirasituskontrolli, jossa 2 h arvo oli 0.2 yli sallitun. Eli pieni ylitys mutta sekin jo riittää tähän esidiabetes -diagnoosiin. Pitkäaikaissokeri oli hyvä ja sormenpääseurannassa paastot 4.9 - 5.3. Tunti ruokailusta arvot korkeimmillaan 5.9. Muistan, että kontrollikokeen aikoihin aineenvaihdunta oli minulla aivan jumissa, en tiedä vaikuttiko.
Joka tapauksessa pelästyin aivan hirveästi ja laihdutin 14 kg normaalipainon ylärajalle ja tein pysyviä elämäntapamuutoksia. Paino myös pysyi pois. Seuraavassa raskaudessa ei ollutkaan raskausdiabetesta vaikka kahteen kertaan tehtiin sokerirasitus. Seurasin kuitenkin sormenpäästä sokereita ja olivat ok.
Synnytyksen jälkeen minulle tuli varmaan jonkinlainen uupumus/masennus ja elämässä oli muitakin kriisejä, ja söin älyttömän määrän sokerista ja makeaa, kaikkea kekseistä karkkeihin ym ym. vaikka pääsääntöisesti pidin edelleen kiinni elämäntapamuutoksista, täydensin niitä vaan tajuttomalla mässäämisellä.
Nyt synnytyksestä reilu 4 kk ja yhdeksästä raskauskilosta jäljellä kuusi. Olen viimeisten kahden viikon aikana saanut itseni takaisin ruotuun ja elän niinkuin tuolloin kun paino putosi. Pelkään ja murehdin kuitenkin, että olen tällä 4 kk ajanjaksolla tehnyt peruuttamatonta vahinkoa ja olen matkalla kohti diabetesta. Stressaan asiasta ihan hulluna ja tuntuu että ilo lapsista jää tämän asian alle. Soimaan jatkuvasti itseäni että miten olen voinut tehdä näin, vaikka tietoa asiasta pitäisi olla. Stressi nostaa verensokereita myös, tiedän sen aikaisemmasta ajanjaksosta. Nyt minulla ollut joskus paastoarvoja 5.4-5.7 ja tunti ruokailusta päälle kuuden. Vielä siis normaaleja mutta ahdistaa jo tämäkin nousu ja stressaaminen taitaa ruokkia tätä ympyrää. Mietin johtuvatko stressistä vai joko haima sanoo poks.
Olen googlaillut kokemuksia esidiabeteksesta mutta ne keskustelut usein muuttuvat ruokavalioriitelyksi. Haluaisin mieluummin kuulla kokemuksia, kuinka teillä on sujunut raskausdiabeteksen tai esidiabetes-diagnoosin jälkeinen elämä, oletteko saaneet sokeriarvot kuntoon vai onko edennyt diabetekseksi? Tuntuu että diabetes olisi ihan kuolemantuomio kun artikkeleita siitä lukee.
Ja tiedän, että olen ihan surkea ihminen, itse aiheutettua tämä tietysti on vaikka sukurasitekin on vahva ja syytän itseäni tästä ihan varmasti, en kaipaisi ilkkumista.
Nyt kun kirjoitan tämän niin vaikuttaa kyllä ihan älyvapaalle stressaamiselle, ehkä siksi tämän kirjoitinkin että sain itselleni jäsenneltyä asiaa. Kuulisin silti mieluusti kokemuksia.
Joka tapauksessa pelästyin aivan hirveästi ja laihdutin 14 kg normaalipainon ylärajalle ja tein pysyviä elämäntapamuutoksia. Paino myös pysyi pois. Seuraavassa raskaudessa ei ollutkaan raskausdiabetesta vaikka kahteen kertaan tehtiin sokerirasitus. Seurasin kuitenkin sormenpäästä sokereita ja olivat ok.
Synnytyksen jälkeen minulle tuli varmaan jonkinlainen uupumus/masennus ja elämässä oli muitakin kriisejä, ja söin älyttömän määrän sokerista ja makeaa, kaikkea kekseistä karkkeihin ym ym. vaikka pääsääntöisesti pidin edelleen kiinni elämäntapamuutoksista, täydensin niitä vaan tajuttomalla mässäämisellä.
Nyt synnytyksestä reilu 4 kk ja yhdeksästä raskauskilosta jäljellä kuusi. Olen viimeisten kahden viikon aikana saanut itseni takaisin ruotuun ja elän niinkuin tuolloin kun paino putosi. Pelkään ja murehdin kuitenkin, että olen tällä 4 kk ajanjaksolla tehnyt peruuttamatonta vahinkoa ja olen matkalla kohti diabetesta. Stressaan asiasta ihan hulluna ja tuntuu että ilo lapsista jää tämän asian alle. Soimaan jatkuvasti itseäni että miten olen voinut tehdä näin, vaikka tietoa asiasta pitäisi olla. Stressi nostaa verensokereita myös, tiedän sen aikaisemmasta ajanjaksosta. Nyt minulla ollut joskus paastoarvoja 5.4-5.7 ja tunti ruokailusta päälle kuuden. Vielä siis normaaleja mutta ahdistaa jo tämäkin nousu ja stressaaminen taitaa ruokkia tätä ympyrää. Mietin johtuvatko stressistä vai joko haima sanoo poks.
Olen googlaillut kokemuksia esidiabeteksesta mutta ne keskustelut usein muuttuvat ruokavalioriitelyksi. Haluaisin mieluummin kuulla kokemuksia, kuinka teillä on sujunut raskausdiabeteksen tai esidiabetes-diagnoosin jälkeinen elämä, oletteko saaneet sokeriarvot kuntoon vai onko edennyt diabetekseksi? Tuntuu että diabetes olisi ihan kuolemantuomio kun artikkeleita siitä lukee.
Ja tiedän, että olen ihan surkea ihminen, itse aiheutettua tämä tietysti on vaikka sukurasitekin on vahva ja syytän itseäni tästä ihan varmasti, en kaipaisi ilkkumista.
Nyt kun kirjoitan tämän niin vaikuttaa kyllä ihan älyvapaalle stressaamiselle, ehkä siksi tämän kirjoitinkin että sain itselleni jäsenneltyä asiaa. Kuulisin silti mieluusti kokemuksia.