Raskausajan raivokohtaukset ja jatkuva riitely

[vierailija]

Olen 19. viikolla raskaana, ja tämä on ensimmäinen raskaus. Osasin odottaa mielialan vaihteluita ja kaikenlaisia tunnekuohuja, mutta en mitään tällaista mitä tässä nyt on koko raskauden ajan ollut. Ja pahenee vain mitä pidemmälle raskaus etenee.
Saan ihan kauheita raivareita, ja ihan pikkuasioista. Jos olen yksin, niin pari kirosanaa ääneen sanottuna helpottaa ja tunne menee ohi ja rauhoitun, mutta kun puoliso on kotona niin hän saa minut aivan raivon partaalle. Lähtee mukaan näihin raivareihin, oikein yllyttää jankuttamalla minua menettämään malttini ja yhtyy huutoon, ja sitten alkaa syyttely ja arvostelu, lopulta tilanne on suurinpiirtein se että minä huudan täyttä kurkkua "painu vittuun" ja mies irvailee ja pilkallisesti nauraa päälle, tai yhtä lailla karjuu takaisin. Ja tätä tapahtuu todella usein, lähes päivittäin riidellään jostakin ja yleensä riitely menee tähän.
Olen yrittänyt selittää miehelle että raivarit johtuu raskaudesta, kun en pysty samalla tavalla hillitsemään itseäni kuin normaalisti, ja että tarvitsisin hänen tukeaan ja
ymmärrystä, en sitä että hän lähtee heittään bensaa liekkeihin.
Lähes joka päivä on niin paska mieli että itkettää. Meillä on neuvola ja minulla sen jälkeen sairaanhoitajalle keskusteluaika 29.pvä, enkä tiedä miten jaksan ja pysyn järjissäni tulevat pari viikkoa.

 

[vierailija]

Kohtalotovereita?
Hyviä rentoutumisvinkkejä kenelläkään tarjota?

 

[vierailija]

Muuta ei tule mieleen kuin et tuo on hyvää harjoittrlua lapsensaantia varten. tietäisitpä vaan miten raivon partaalle kekseliäs taapero voi sinut saada. sille ei kuitenkaanvoi huutaa pää punaisena.
Myöskin vauva-ajan univelka on aika kova paikka hermoille.

Nyt vaan opettelet poistumaan tilanteesta ja rauhoituttuasi keskustelette miehen kanssa niinkuin aikuiset. sovitte yhdessä että tää on sellainen asia jota sinun pitää harjoitella ja toivot miehen tukea asiassa.

 

[vierailija]

Muuta ei tule mieleen kuin et tuo on hyvää harjoittrlua lapsensaantia varten. tietäisitpä vaan miten raivon partaalle kekseliäs taapero voi sinut saada. sille ei kuitenkaanvoi huutaa pää punaisena.

Mutta taaperon voi pakottaa tottelemaan jo ennen kuin hermo ehtii itseltä mennä. Sama ei onnistu puolison kohdalla.

 

[visiteeraaja]

Ei sitä lasta saa pakotettua käyttäytymään ennen kuin hermo menee, siitä on turha unelmoida.

Itse saan "olen epäonnistunut äitinä ja ihmisenä" -kohtauksia viikottain, viikoja on nyt 24. Tässä toisessa raskaudessa raivokkuus yllätti ja surkeinta on, että esikoinen joutuu näkemään näitä äidin hermon menetyksiä enemmän kuin normaalisti.

Toimivin keino toistaiseksi on ollut antaa vaan kaiken tulla ulos. Omassa rauhassa oleminen ennakoivasti, jos mahdollista, auttaa ainakin hetkellisesti (teet sitä mikä tekee olon onnistuneeksi/onnelliseksi ihan itsekseen). Ja yrittää muistaa, että psyyke on nyt herkemmällä ja se menee ohi, viimestään kun lapset lähtee kouluun ja saa rueta nukkumaan univelkoja pois

 

[vierailija]

Ei sitä lasta saa pakotettua käyttäytymään ennen kuin hermo menee, siitä on turha unelmoida.

Olet vaan joko huono pakottamaan tai sitten herkkähermoinen...

 

[AivanSama]

Olen 19. viikolla raskaana, ja tämä on ensimmäinen raskaus. Osasin odottaa mielialan vaihteluita ja kaikenlaisia tunnekuohuja, mutta en mitään tällaista mitä tässä nyt on koko raskauden ajan ollut. Ja pahenee vain mitä pidemmälle raskaus etenee.
Saan ihan kauheita raivareita, ja ihan pikkuasioista. Jos olen yksin, niin pari kirosanaa ääneen sanottuna helpottaa ja tunne menee ohi ja rauhoitun, mutta kun puoliso on kotona niin hän saa minut aivan raivon partaalle. Lähtee mukaan näihin raivareihin, oikein yllyttää jankuttamalla minua menettämään malttini ja yhtyy huutoon, ja sitten alkaa syyttely ja arvostelu, lopulta tilanne on suurinpiirtein se että minä huudan täyttä kurkkua "painu vittuun" ja mies irvailee ja pilkallisesti nauraa päälle, tai yhtä lailla karjuu takaisin. Ja tätä tapahtuu todella usein, lähes päivittäin riidellään jostakin ja yleensä riitely menee tähän.
Olen yrittänyt selittää miehelle että raivarit johtuu raskaudesta, kun en pysty samalla tavalla hillitsemään itseäni kuin normaalisti, ja että tarvitsisin hänen tukeaan ja
ymmärrystä, en sitä että hän lähtee heittään bensaa liekkeihin.
Lähes joka päivä on niin paska mieli että itkettää. Meillä on neuvola ja minulla sen jälkeen sairaanhoitajalle keskusteluaika 29.pvä, enkä tiedä miten jaksan ja pysyn järjissäni tulevat pari viikkoa.

Voit varmasti varata ajan vähän aiemminkin neuvolaan?

Minun neuvoni olisi, että harjoittele hiljentymään ja meditoimaan. Se rauhoittaa mieltä kummasti. Kuuntele vaikka aluksi youtubesta rentoutumisharjoituksia.

Toiseksi, lakkaa syyttämästä itseäsi tuntemuksistasi. Hormoonit vaikuttavat kaikkiin vähän erilailla. Hyväksy se, että sinua nyt vaan ottaa kaikki aivoon. Sitäkautta saatat saada välineitä käsitellä kiukkuasi paremmin.

 

[vierailija]

Yksi ratkaisu voisi olla hermoparantola.

 

[.....]

Useimmilla lienee raskausaikana eritasoisia mielenhäiriöitä esiintyy, mutta tyhmä on tuo mieskin ja typerästi käyttäytyy.

Itse en mitään varsinaisia raivokohtauksia ole saanut, mutta olen kyllä muuten ollut ihan sekopäinen. Töissä esim tein raskaana ollessa jotain aivan älyttömiä juttuja ja takerruin johonkin pikkuasioihin ja niistä tuli elämää suurempia asioita jne. jne.. Noina hulluuden hetkinä koin kuitenkin käyttäytyväni ihan järkevästi, ja vasta jälkikäteen olen tajunnut, miten sekopäältä olen vaikuttanut

 

[vierailija]

Muista, että
-et voi hallita ketään muuta kuin itseäsi ja omaa käytöstäsi, et voi hallita kuin oman tapasi suhtautua eri asioihin ja sen mitä suustasi ulos lasket---opettele itsehillintää, sillä sitä tulet tarvitsemaan jo heti vauvan synnyttyä. Kuulostaa meinaan hurjalta, jos et nyt kykene hillitsemään itseäsi---voit alkaa väkivaltaiseksi myös vauvaa kohtaan ja myöhemmin sinulla pinna palaa herkästi myös muissa ikävaiheissa ja lapsen kokema väkivallan riski kasvaa
-hienoa, että itse ymmärrät oman tilanteesi ja osaat olla huolissasi, se on se ensimmäinen askel kohti itsehillintää
-muista aina kunnioitus toista kohtaan ja vaadi sitä myös itsellesi. Itsekunnioitus kunniaan.

Hormoneista tai muista syistä johtuen et voi paeta omaa vastuuta itse itsestäsi jaomasta käyttäytymisestä. Sinä olet itse aina vastuussa omista teoistasi, sanoistasi ja et voi vaatia ketään käyttäytymään sinun tahtosi mukaan. Sitä varten on olemassa ne yleisesti hyväksytyt tapa,-käytös,-kohteliaisuusnormit.

 

[vierailija]

Mutta taaperon voi pakottaa tottelemaan jo ennen kuin hermo ehtii itseltä mennä. Sama ei onnistu puolison kohdalla.

Unelmissa ehkä Jos se taapero päättää parkua naama punaisena, niin eipä sitä pakottamalla saa loppumaan ja osa taaperoista osaa olla yllättävän sitkeitäkin.