raskaus&nuoruus&vaikea isä ehdokas

[avuton.]

Sain tänään tietää olevani raskaana&tietenkin tässä pian 3vuoden ajan viettänyt sinkku elämää, joten tiedettävissä isäehdokkaita olevan ainakin kaksi.
Tiedän tämän olevan vastuutonta, mutta nuoren ikäni olen ajatellut päättää pitää lapsen -oli isä kumpi tahansa (toinen exä&toinen entinen hyvä kaveri)
Exäni on päättänyt, että hän on lapsen isä&aikoo tehdä mitä vain, että lapsen yksinhuoltajuus tulisi hänelle (tiedän 9kk vielä edessä ja hän nämä asiat jo päättänyt) aikoi tehdä aivan mitä vain tarvitsee, että tuleva vauva ei ainakaan minulle jäisi. siis AIVAN mitä tahansa, tämä tuli ainakin selväksi kun kävi "juttelemassa" asiasta kanssani .. tämä tietenkin pelottaa hänen mielikuvituksensa kun sattuu olemaan aika mahtipontisen hyvä.
Sitten on tämä toinen, joka ei ole sanonut oikeastaan juuta eikä jaata.. koin tarpeelliseksi myös häntä varoitella asiasta, ettei ihan pommina kuitenkaan tulisi taivaalta. Olen yksin asian kanssa, perheeni kehottaa aporttia mutten itse suosi asiaa niin.. myös oma isäni huusi suoraa huutoa&äiti tietenkään ei mistään sympaattimmista päästä satu olemaan.

Tiedän kuitenkin, etten aporttia tee vaan aion pitää tämän.
Mutta mielessä pyörii haluanko enää itsekkään tietää lapsen isää, ihan vain tämän eksäni hyvän pelottelun takia. onko hänen jälkeenpäin mitenkä "helppo" saada dna-testejä tehtyä?

 

[fortunate]

Lapsen vuoksi suosittelisin selvittämään isyyden.

Jos ja kun raskaus on vielä alkutekiöissään, ei kannata laittaa yhtään mitään isäehdokkaiden varaan.
Exäsikin mieli yksinhuoltajuuden vaatimisesta voi muuttua vielä radikaalisti ja vaikkei muuttuisikaan, ei hän mitään yksinhuoltajuutta tulisi saamaan.

 

["Huhhuh"]

Ei muuta kuin onneksi olkoon, tulee varmaan hyviä lapsia tällaisista lähtökohdista!

 

[avuton.]

Lapsen vuoksi suosittelisin selvittämään isyyden.

Jos ja kun raskaus on vielä alkutekiöissään, ei kannata laittaa yhtään mitään isäehdokkaiden varaan.
Exäsikin mieli yksinhuoltajuuden vaatimisesta voi muuttua vielä radikaalisti ja vaikkei muuttuisikaan, ei hän mitään yksinhuoltajuutta tulisi saamaan.

En itse ole ajatellut vielä sen pidemmälle kuin, etten kannata aporttia varsinkaan jos "oma moka" jolloin mielestäni pitää varsinkin kantaa vastuu asiasta.. enkä sanoisi, ettenkö olisi ns. toivonut tätä.
Exän kanssa on ollut parin vuoden ajan vaihtelevat välit, enkä ole vuoteen ottanut hänestä juuri mitään selvää soittelee joka vkloppu humalassa&pyytää päästä viereen..mutta selvinpäin ei mitään yhteyttä tms.

 

[avuton.]

[QUOTE="Huhhuh";28019786]Ei muuta kuin onneksi olkoon, tulee varmaan hyviä lapsia tällaisista lähtökohdista![/QUOTE]

kannan silti itse vastuun asiasta, jota kaikki ei tee.. että kiitos vain kannustavasta&erittäin kypsästä kommentistä

 

["vieras"]

Minkä ikäinen olet?

 

[fortunate]

En itse ole ajatellut vielä sen pidemmälle kuin, etten kannata aporttia varsinkaan jos "oma moka" jolloin mielestäni pitää varsinkin kantaa vastuu asiasta.. enkä sanoisi, ettenkö olisi ns. toivonut tätä.
Exän kanssa on ollut parin vuoden ajan vaihtelevat välit, enkä ole vuoteen ottanut hänestä juuri mitään selvää soittelee joka vkloppu humalassa&pyytää päästä viereen..mutta selvinpäin ei mitään yhteyttä tms.

Niin no jokainenhan ajattelee nää asiat omalla tavallaan.

Mun mielestä myös abortti on vastuunkantoa.
Kannattaa muuten nyt oikeasti pohtia laaja-alaisesti tuota asiaa, on niin isosta ja loppuelämäsi muuttavasta asiasta kuitenkin kyse.
Mitä sitten, jos et tee aborttia? Pärjäätkö lapsen kanssa? Ja tärkein; millaiset lähtökohdat lapsi saa elämään ja millaisen kasvuympäristön kykenet tarjoamaan hänelle?

Tuo sun exäsi ei ainakaan kuulosta kovin hyvältä tyypiltä noin lisääntymisen kannalta.
Ja sitäkin sun pitää miettiä, että jos päätät synnyttää lapsen ja alkaa kasvattajaksi, sun pitää myös ottaa "ohjat" elämästäsi yleisesti.
Ei voi (tai ainakaan kannata) jatkaa epämääräistä hilluntaa ja hengailua humalassa viikonloppuisin soittelevien miesten kanssa jne.

Minkä ikäinen muuten olet?

 

[parempi myöhään]

vastuu on jätetty kantamatta siinä vaiheessa kun on vähän niinkuin haluttu raskaaksi huonoin perustein. abortti siihen päälle ei ole vastuuttomuutta vaan vastuullisuutta.

 

[astrolabe]

Olet nuori, haluat väen väkisin pitää vahinkolapsen, jonka isää et edes tiedä. Toinen isäehdokas on jo valmiiksi sotapolulla ja toinen välinpitämättömämpi. Lapsi on vastuu kuolemaasi asti. Ilmeisesti elämä vielä edessä, tarkoitan ihan ammatin hankkimista jne.?

Lapsella pitää olla oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna. Vielä parempi, jos lapsi saa alkunsa kahden aikuisen keskinäisestä rakkaudesta. Lapsen kanssa pärjää yksin, sitä en epäile. Kuitenkin olosuhteet olivat nurjat, nyt sinulla vielä mahdollisuus vastuullisuuteen, sillä et kuulosta valmiilta siihen kovaan urakkaan, mikä yksinhuoltajuus on.

 

[Jehnny Tightlips]

Olen luullut, että palstan sosiaaliseen koodistoon kuuluu se, ettei tyrkytetä abortin ajatusta.

 

[Miuski]

Vastaus alkuperäisen kysymykseen:

Isäehdokas voi lähteä selvittämään dna-testein isyyttä, mutta kovinkaan helppoa se ei ole, jos äiti on tähän haluton. Oikeuden päätöksellä tämä kuitenkin onnistuu. Eri asia on sitten se, miten äidin kannattaa toimia, kun pitää mielessä lapsen edun. Yksinhuoltajuutta ei noin vain saa ja jos oma elämäsi on muuten kunnossa (äidin nuori ikä ei ole peruste isän yksinhuoltajuudelle) ei ole mitään syytä pelätä, että isäehdokas yksinhuoltajuutta saisi. Mutta tapaamisoikeudet varmasti, jotka toteutetaan lapsen ikätason mukaan.

9kk on pitkä aika miettiä ja sopeutua lapsen tulemiseen ja myös pyrkiä keskustelemaan mahdollisten isien kanssa. Kunnan lastenvalvojalta saat myös apua ja neuvoja, miten tässä tilanteessa olisi järkevintä toimia. Hän toimii myös välikätenä asioista sovittaessa, jos ette isäehdokkaiden kanssa samaan neuvottelupöytään mahdu.

 

["Vieras"]

Ap hakemalla hakee elämäänsä ongelmia.

Olisit keskittynyt raskauteen ja elämäsi tasapainoittamiseen.
Lopettanut irtosuhteet. Ei isäehdokkaille olisi tarvinnut puhua mitään kun vielä et tiedä itsekään kuka on isä on.