Harmaana
Mulla alkaa olla pää niin hajoamispisteessa,
että kaipaisin tsemppiä.. Olen raskaana,
väsynyt, pinna jo valmiiksi kireällä ja esikolla
niin kauhea uhma, että mä en vaan jaksa.
Mies tekee töissä pitkää päivää ja pitkää viikkoa,
joten siltä ei apua saa.
Poika ei suostu tekemään mitään, mitä käsken
ilman, että asiasta käydään tappelu. Ja on niin
uppiniskainen tapaus, että voi helposti tunnin
huutaa suoraa kurkkua kun ei halua taipua minun
tahtooni. Minä en anna periksi, mutta hermot
mulla menee kun se tilanne kestää ja kestää, ja
loppupeleissä mun kommenttini on kaikkea muuta
ku rakentavia. Ahdistus tähän jokapäiväiseen
vääntöön on sitä luokkaa, että haluaisin vaan paeta
ja olla ihan yksin. Meneekö tää koskaan ohi?
että kaipaisin tsemppiä.. Olen raskaana,
väsynyt, pinna jo valmiiksi kireällä ja esikolla
niin kauhea uhma, että mä en vaan jaksa.
Mies tekee töissä pitkää päivää ja pitkää viikkoa,
joten siltä ei apua saa.
Poika ei suostu tekemään mitään, mitä käsken
ilman, että asiasta käydään tappelu. Ja on niin
uppiniskainen tapaus, että voi helposti tunnin
huutaa suoraa kurkkua kun ei halua taipua minun
tahtooni. Minä en anna periksi, mutta hermot
mulla menee kun se tilanne kestää ja kestää, ja
loppupeleissä mun kommenttini on kaikkea muuta
ku rakentavia. Ahdistus tähän jokapäiväiseen
vääntöön on sitä luokkaa, että haluaisin vaan paeta
ja olla ihan yksin. Meneekö tää koskaan ohi?