Hei!
Onko ketään kohtalotoveria, jolla olis pitkä suhde (vuosia)takana, mutta toivottu raskaus saakin miehen epäilemään, haluaako hän viettää elämänsä sinun kanssasi. Mulle on käymässä näin. Olen päättänyt pitää lapsen (esikoinen), mutta nyt täytyy ettii asunto ja muuttaa pois avomiehen kämpästä. Raskaudessa hän ei juuri nyt ole valmis mua tukemaan, koska päätin itsenäisesti jatkaa tätä, enkä kuunnellut hänen keskeytysehdotuksiaan. Lapselle hän kuitenkin omien sanojensa mukaan aikoo olla isä, jos hänelle sellainen syntyy. Raskaus on vasta alussa ja mieliala vaihtelee mulla päivästä päivään. Tiedän kuitenkin, että olen valmis äitiyteen ja olen toivonut sitä jo vuosia. En tullut "helposti" raskaaksi.
Tulenko pärjäämään? Miten kestän yksinäisyyden? Toivon tukea samaa kokeneilta.
Onko ketään kohtalotoveria, jolla olis pitkä suhde (vuosia)takana, mutta toivottu raskaus saakin miehen epäilemään, haluaako hän viettää elämänsä sinun kanssasi. Mulle on käymässä näin. Olen päättänyt pitää lapsen (esikoinen), mutta nyt täytyy ettii asunto ja muuttaa pois avomiehen kämpästä. Raskaudessa hän ei juuri nyt ole valmis mua tukemaan, koska päätin itsenäisesti jatkaa tätä, enkä kuunnellut hänen keskeytysehdotuksiaan. Lapselle hän kuitenkin omien sanojensa mukaan aikoo olla isä, jos hänelle sellainen syntyy. Raskaus on vasta alussa ja mieliala vaihtelee mulla päivästä päivään. Tiedän kuitenkin, että olen valmis äitiyteen ja olen toivonut sitä jo vuosia. En tullut "helposti" raskaaksi.
Tulenko pärjäämään? Miten kestän yksinäisyyden? Toivon tukea samaa kokeneilta.