Raskaudenkeskeytys jos lapsi on kehitysvammainen

Millaisia mielipiteitä palstalaisilla on tästä asiasta? Itse tekisin raskaudenkeskeytyksen jos selviäisi että lapsi on vaikeasti vammainen. Monet tuttavapiiriini kuuluvat kehitysvammaisten lasten äidit ovat myös sanoneet että jos olisi selvinnyt heille että lapsi on vammainen niin olisivat tehneet keskeytyksen, vaikka syntyneet lapset ovatkin heille tietenkin rakkaita. Itse olen ajatellut ajatellut asian niin että jos minulle syntyisi lapsi joka on vammainen enkä olisi tiennyt/ ei olisi ultrissa selvinnyt ym mitään niin varmasti rakastaisin ja hoitaisin häntä niinkuin terveitäkin lapsiani mutta jos selviäisi odotusaikana niin keskeyttäisin.

 

kuten myös. me mietimme tätä miehen kanssa ja keskeytys tehtäisiin.

 

Peesaan ap:n viimeistä lausetta. Hyväksyn tässä asiassa molemmat vaihtoehdot..

 

Olemme kans mieheni kanssa puhuneet asiasta, ja jos selviäisi että lapsi on vammainen, niin tekisimme keskeytyksen. Tämä maa on niin erilaisuutta vastaan, etten tahtoisi hänen kärsivän siitä. :snotty:

 

Ihan samat mietteet kuin aloittajalla. Sen takiahan sitä lasta tarkasti tutkitaan. Ei vammaisen lapsen hoitaminen ole helppoa hommaa! Esimerkkinä oliko Kaksplussassa vai Vauva-lehdessä artikkeli lapsesta, joka sai aivoverenvuodon syntymän jälkeen. Aika rankkaa on varmasti hiotaa lasta, joka ei osoita esimerkiksi kiintymystä. Tämä on varmasti kaikista pahinta. Onneksi moni vammainen lapsi ymmärtääkseni kuitenkin osoittaa tunteita ja kiintymystä, mikä helpottaa vanhempien elämää.

 

Riippuu niin tilanteesta, vamman laadusta, ja ennusteista joita siinö tilanteessa voidaan antaa.. jo sekin on tosiasia, että monella, joka on etukäteen arvellut kantansa tuollaiseen tilanteeseen selväksi, onkin muutanut mieltään tai ollut tosi epävarma, kun tilanne on todellisuudessa pamahtanut päälle. Ei se niin helppoa ole.
Se on selvää, että abortoisin, jos olisi epätodennäköistä, että lapsi edes syntyisi elävänä, en siis odottelisi, että raskaus menee itsestään kesken tai syntyy kuollut lapsi, tai lapsen elämä jäisi hyvin hyvin lyhyeksi ja tuskalliseksi, muuten yrittäisin miettiä vamman ja lapsen elämän laatua.

 

En hyväksy keskeytystä missään tilanteessa, joten en tekisi.

 

Loppua peesaan minäkin.Itsellä selvisi yhdessä raskaudessa että vauvalla oli 13-trisomia ja pitkän harkinnan jälkeen päädyimme keskeytykseen,minun voimavarat eivät olisi riittäneet saattaa loppuun sitä raskautta.

 

En tappaisi omaa lastani kehitysvammaisuuden vuoksi. Ja lapsella tarkoitan nyt jo sitä sikiötä.

 

meillä se tulis kesken ulos jos olisi vammainen

 

kans ollaan mietitty keskeytystä jos lapsi vaikeasti vammainen..oottelen tässä rakenneultraa joka on huhtikuun lopus.ois kamala jos vauvalla ei olisikaan kaikki hyvin ja raskaus jo näin pitkällä.

 

Riippuu paljon, tosin nuo testit eivät ole luotettavia....monella on todettu vaikeasti vammainen lapsi mutta onkin sitten ollut ihan terve, myös toisinpäin on tapahtunut paljon. Itse en ole suostunut muihin testeihin. Pelkkä niskaturvotus riitti, vaikka lääkäri olikin sitä mieltä, että kannattaisi tutkia mutta olimme jo päättäneet että tulee mitä tulee

 

Perustelkaa te jotka ette keskeytystä tekisi ja olette niin ehdottomia kannassanne. Ihan mielenkiintoista vaan lukea myös toisenlainen näkökulma.

 

Mikshän monet hyväksyy tupakoinnin tai vaikkapa viinilasilliset, mutta eivät aborttia? Tää on vielä aika yleistä. Eli sikiön abortointi katsotaan tapoksi/murhaksi, mutta sitten kun poltellaan tupakkaa ja otetaan viiniä, niin se ei olekaan sikiön pahoinpitelyä kun se ei ole vielä syntynyt ym. Huvittavaa.

KUllakin tyylinsä. Mutta jos päättää pitää vammaisen lapsen ja uupuu siitä touhusta, niin saa k yllä syytellä vähä itteesäkin. Jos on tiennyt sen jo raskauden aikana.

 

Jos vamman laatu olisi sellainen, että se aiheuttaisi lapselle suurta kärsimystä tai että vauva ei säilyisi synnytyksen jälkeen elossa tekisin keskytyksen, muuten ei.

 

Perustelkaa te jotka ette keskeytystä tekisi ja olette niin ehdottomia kannassanne. Ihan mielenkiintoista vaan lukea myös toisenlainen näkökulma.

Ajattelen, että hedelmöittynyt munasolu on ihminen. En tapa ihmisiä enkä varsinkaan omia lapsiani.

Vaikka tämä mielipide ei välttämättä tarvitse kristinuskoa tuekseen, niin olen uskovainen ja varmasti sekin mun tapauksessa vaikuttaa. Uskon myös, että Jumala järjestää asiani, joten luotan hänen huolenpitoonsa. "Niin on päiväs, kuin on voimas, siitä lohdutuksen aina saan.."

 

se on kuitenkin niin tapauskohtaista... ne vammat voi olla tosi erilaatuisia... varmaan sitä tekisi päätöksen siinä tilanteessa, hankala nyt sanoa joo tai ei. kävisin ainakin useammalla lääkärillä, että saisin eri mielipiteitä asiasta ja vamman laadusta.

 

Jos vamman laatu olisi sellainen, että se aiheuttaisi lapselle suurta kärsimystä tai että vauva ei säilyisi synnytyksen jälkeen elossa tekisin keskytyksen, muuten ei.

Juuri tätä ajattelen itse, mutta vaikea vamma joka vaikuttaa henkiseen kehitykseen niin ettei lapsella olisi edellytyksiä normaaliin elämään olisi mielestäni syy joka aiheuttaisi kohtuuttomia kärsimyksiä lapselle. Tämä maailma on riittävän vaikea paikka terveellekin ihmiselle toisinaan, saatikka kehitysvammaiselle joka olisi täysin/suurelta osin riippuvainen muiden huolenpidosta.

 

Riippuu ihan tilanteesta, keskeyttäisinkö vai en. Periaatteessa en mene sikiöseulontoihin, koska niiden tulokset ovat niin epävarmoja ja hyöty on varsin kyseenalainen. Mutta JOS tästä huolimatta selviäisi, että lapseni on hyvin vaikeasti kehitysvammainen, eikä selviäisi kohdun ulkopuolella elossa tai ei voisi viettää ihmisarvoista elämää esim. kipujen takia, niin silloin keskeytys varmaankin olisi ainoa inhimillinen ratkaisu.

Mutta periaatteessa en erottele ihmisiä sen mukaan, ovatko he vammaisia vai "terveitä", joten asialle pitäisi olla hyvin vakavat perustelut ennen kuin suostuisin harkitsemaan.

 

Riippuu vammasta ja sen hetkisestä omasta elämäntilanteestani... Jos esim nyt tulisin raskaaksi ja selviäisi, että lapsi on vammainen tekisin varmasti abortin. Mutta jos omat voimavarat olisivat paremmat niin voisin harkita asiaa... Vaikea nyt sanoa, kun ei ole moisesta kokemusta.

 

Minä en voisi keskeyttää raskautta, ellei sikiössä olisi niin vakavia vikoja, että sikiö olisi elinkelvoton kohdun ulkopuolella, esim ei lainkaan aivoja.

En pysty perustelemaan kantaani sen enempää, en vain voi hyväksyä raskaudenkeskeytystä omalla kohdallani, se on täysin vastoin eettisiä arvojani ja myös mieheni on täysin samoilla linjoilla, että jos haluamme lapsen, otamme hänet vastaan sellaisena kuin hän tulee.

Mutta en kuitenkaan jatkaisi toivotonta raskautta loppuun.

 

Minä en voisi keskeyttää raskautta, ellei sikiössä olisi niin vakavia vikoja, että sikiö olisi elinkelvoton kohdun ulkopuolella, esim ei lainkaan aivoja.

En pysty perustelemaan kantaani sen enempää, en vain voi hyväksyä raskaudenkeskeytystä omalla kohdallani, se on täysin vastoin eettisiä arvojani ja myös mieheni on täysin samoilla linjoilla, että jos haluamme lapsen, otamme hänet vastaan sellaisena kuin hän tulee.

Mutta en kuitenkaan jatkaisi toivotonta raskautta loppuun.

Aikaslailla samanlaiset mietteet itselläni on.

 

Ehdottomasti keskeyttäisin vaikka vamman laatu ei olisi edes hirveän paha, mutta esim jo lievä cp-vamma... Syynä ihan omat asenteeni, en koskaan ole voinut sietää vammaisia ihmisiä, en osaa niiden kanssa olla enkä edes halua joten en ole varma osaisinko välittää riittävästi lapsesta vaikka oma olisikin jos olisi vammainen.
Miehellä samat asenteet joten jo lapsen kannalta keskeytys parempi.

 

Ehdottomasti keskeyttäisin vaikka vamman laatu ei olisi edes hirveän paha, mutta esim jo lievä cp-vamma... Syynä ihan omat asenteeni, en koskaan ole voinut sietää vammaisia ihmisiä, en osaa niiden kanssa olla enkä edes halua joten en ole varma osaisinko välittää riittävästi lapsesta vaikka oma olisikin jos olisi vammainen.
Miehellä samat asenteet joten jo lapsen kannalta keskeytys parempi.

cp-vamma tulee yleensä synnytyksessä, joten sitä ei seulonnoissa esiin tule...kuten ei moniamoniamonia muitakaan vammoja. Voihan se lapsi vammautua vaikka autokolarissa 10-vuotiaana...

 

Minä en voisi keskeyttää raskautta, ellei sikiössä olisi niin vakavia vikoja, että sikiö olisi elinkelvoton kohdun ulkopuolella, esim ei lainkaan aivoja.

En pysty perustelemaan kantaani sen enempää, en vain voi hyväksyä raskaudenkeskeytystä omalla kohdallani, se on täysin vastoin eettisiä arvojani ja myös mieheni on täysin samoilla linjoilla, että jos haluamme lapsen, otamme hänet vastaan sellaisena kuin hän tulee.

Mutta en kuitenkaan jatkaisi toivotonta raskautta loppuun.

Aika lailla juuri näin minäkin ajattelen.