Minulla asia meni näin:
Soitin tk:hon, jossa kerroin asiani. Sain ajan lääkärille, jossa puhuimme syistä keskeytykseen ja sisätutkimus tehtiin.
Sain ajan labraan, jossa otettiin virtsa- ja verinäyte. Tutkittiin, että todella olen raskaana sekä klamydia.
Seuraavaksi menin toiselle lääkärille puhumaan keskeytyksestä. Keskeytys vaatii lain mukaan kahden lääkärin mielipiteen.
Sitten menin sairaalalle, jossa minut ultrattiin ja raskausviikot tarkastettiin, minulla niitä oli 9+6. Minulle annettiin tabletti, joka keskeytti raskaushormoonin erittymisen ---> sikiö kuoli.
Parin päivän päästä menin jälleen sairaalalle, jossa emättimeen laitettiin muistaakseni 2 tablettia, jotka käynnistivät synnytyksen. Lisäksi sain kipulääkkeen. Pääsin kotiin kun verta oli alkanut tulemaan kunnolla. Saikkua sain 3 päivää.
Tähän väliin tuli kaikki kohtutulehdukset, viikon sairaalareissut, kaavinta jne. Mutta jos kaikki olisi mennyt niinkuin pitikin se olisi mennyt näin:
Käynti jälkitarkastuksessa sekä verikokeissa, joissa varmistettaisiin, että raskaus on todella keskeytynyt.
Yleensä aina pyritään keskeytys tekemään lääkkeillä, synnyttänyt nainen saa sen tehdä itse kotona. Imukaavintaan mennään, kun muita mahdollisuuksia ei ole.
Niin ainakin täällä päin on monet lääkärit kertoneet, kun olen ihmetellyt, että miksi en minä voinut samantien päästä kaavintaan..