V
vierailija
Vieras
Minulle tehtiin viikko sitten lääkkeellinen raskaudenkeskeytys. Raskaus oli suunnittelematon (kierukka petti) ja tiesin heti plussattuani, että haluan abortin, jos se on suinkin mahdollista. Olen 33, kärsin paniikkihäiriöstä ja en koe olevani ns. äitiainesta, kun tuntuu, etten välillä jaksa huolehtia itsestänikään. Ensimmäisen illan itkin ja join viiniä, koska eihän tällaista voi mulle tapahtua, mutta seuraavana päivänä otin yhteyttä tk:hon, jotta pääsisin tutkimuksiin ja jatkotoimenpiteisiin.
Suurin kysymysmerkki tuossa vaiheessa oli, että kuinka pitkällä raskaus on. Minulla on erittäin epäsäännölliset kuukautiset ja laskin, että sikiö olisi "pahimmillaan" jopa viikolla 11. Siispä pikana lääkäriaika, jota ennen kävin vielä labrakokeissa, joissa raskaus varmistettiin. Ensimmänen lääkäri oli ulkomaalaistaustainen nainen, joka kirjoitti minulle lähetteen gynepolille raskaudenkeskeytykseen. Koska viikoista ei ollut varmuutta, sain ajan jo heti seuraavalle torstaille. Leikittelin välillä ajatuksella lapsen pitämisestäkin, mutta keskusteltuamme mieheni kanssa pitkään, päätimme yhdessä, että keskeytämme raskauden. Tämä ylläriraskaus oli liian suuri pala meille käsiteltäväksi tähän elämäntilanteeseen. Totesimme kuitenkin, että jos raskaus jostain mystisestä syystä olisi pidemmällä kuin 12 viikkoa, harkitsisimme vielä asiaa uudellen.
Seuraavana torstaina menin sitten gynepolille ja sain lääkärikseni erittäin ihanan miehen, jonka kanssa keskustelimme pitkään. Hän teki sisätutkimuksen ja ultrasi ja totesi, että raskaus oli siinä vaiheessa viikolla 6+4. Koska kaikki oli muuten kunnossa ja olimme varmoja raskaudenkeskeytyksestä, lääkäri pisti minut hoitajan pakeille, jolta sain ensimmäisen lääkkeen (Mifegyne) ja tarkat toimintaohjeet jatkoa ajatellen. Sen jälkeen minut laitettiin paperiohjeiden ja paniikkipuhelinnumeron kanssa kotiin. Sairaslomaa sain loppuviikon. Lisäksi minulla pitäisi olla joku aikuinen ihminen seurana lauantaina, jolloin varsinainen tyhjennyspäivä olisi. Mieheni onneksi lupautui olemaan koko päivän paikalla ja tarvittaessa hyvä ystäväni olisi tullut seuraksi.
Lievät kivut alkoivat iltapäivällä noin klo 16 ja pientä vuotoa huomasin illalla ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana päivänä suurempi, niukkoja kuukautisia vastaavanlainen vuoto alkoi klo 13 maissa. Pärjäsin kuitenkin sen illan ilman särkylääkkeitä. Lauantai-aamuna puoli yhdeksän maissa heräsin, otin 600 mg Buranan ja laitoin Cytomed-tabletit (4 kpl) emättimeen ja menin takaisin nukkumaan tunniksi. Herätessäni huomasin vuodon runsastuneen huomattavasti ja kipujen yltyneen, mutta ei kuitenkaan sietämättömiksi. Otin ohjeen mukaan 600 mg Buranan neljän tunnin välein ja kivut pysyivät sillä siedettävinä. Minulle oli määrätty myös tramalia, mikäli kivut yltyisivät todella koviksi ja jos siitäkin huolimatta kivut olisivat sietämättömiä, olisi pitänyt lähteä sairaalaan, mutta sain onneksi olla kotona.
Omalta osaltani kivuliaimmat tunnit osuivat lauantaille klo 12-18 välille. Sinä aikana WC:ssä käydessäni ulos tuli joitakin isompia möykkyjä ja kun niiden tulo loppui, myös kivut helpottivat. Sunnuntain pärjäsin kahdella Buranalla, vaikka vuotoa olikin jonkun verran. Ma ja ti oli vielä hieman vuotoa, mutta ke sekä kivut että vuoto olivat käytännössä jo loppuneet.
Mikäli mitään takapakkia ei tule, selvisin siis todella vähällä. Verikoekontrolli, että kaikki raskausmateriaali poistunut, on 6.11.2018, jonka jälkeen minulle asennetaan ehkäisykapseli.
Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. En juurikaan ole kokenut mitään suurempia ahdistuksia tästä. Joinakin öinä näin unia, että olen raskaana, mutta siinä kaikki. Voi toki olla, että jossain vaiheessa jotain oireita tulee, mutta toisaalta, minulla on ollut upea mies, ihana sisko ja muutamia läheisimpiä ystäviä, joiden kanssa olen voinut purkaa tuntojani ja onnekseni sain myös loistavan hoitohenkilökunnan avukseni itse operaatiossa.
Raskaudenkeskeytys on aina iso asia, mutta minulle (ja miehelleni) tämä oli oikea ratkaisu. Olisi mielenkiintoista kuulla muita kokemuksia.
Suurin kysymysmerkki tuossa vaiheessa oli, että kuinka pitkällä raskaus on. Minulla on erittäin epäsäännölliset kuukautiset ja laskin, että sikiö olisi "pahimmillaan" jopa viikolla 11. Siispä pikana lääkäriaika, jota ennen kävin vielä labrakokeissa, joissa raskaus varmistettiin. Ensimmänen lääkäri oli ulkomaalaistaustainen nainen, joka kirjoitti minulle lähetteen gynepolille raskaudenkeskeytykseen. Koska viikoista ei ollut varmuutta, sain ajan jo heti seuraavalle torstaille. Leikittelin välillä ajatuksella lapsen pitämisestäkin, mutta keskusteltuamme mieheni kanssa pitkään, päätimme yhdessä, että keskeytämme raskauden. Tämä ylläriraskaus oli liian suuri pala meille käsiteltäväksi tähän elämäntilanteeseen. Totesimme kuitenkin, että jos raskaus jostain mystisestä syystä olisi pidemmällä kuin 12 viikkoa, harkitsisimme vielä asiaa uudellen.
Seuraavana torstaina menin sitten gynepolille ja sain lääkärikseni erittäin ihanan miehen, jonka kanssa keskustelimme pitkään. Hän teki sisätutkimuksen ja ultrasi ja totesi, että raskaus oli siinä vaiheessa viikolla 6+4. Koska kaikki oli muuten kunnossa ja olimme varmoja raskaudenkeskeytyksestä, lääkäri pisti minut hoitajan pakeille, jolta sain ensimmäisen lääkkeen (Mifegyne) ja tarkat toimintaohjeet jatkoa ajatellen. Sen jälkeen minut laitettiin paperiohjeiden ja paniikkipuhelinnumeron kanssa kotiin. Sairaslomaa sain loppuviikon. Lisäksi minulla pitäisi olla joku aikuinen ihminen seurana lauantaina, jolloin varsinainen tyhjennyspäivä olisi. Mieheni onneksi lupautui olemaan koko päivän paikalla ja tarvittaessa hyvä ystäväni olisi tullut seuraksi.
Lievät kivut alkoivat iltapäivällä noin klo 16 ja pientä vuotoa huomasin illalla ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana päivänä suurempi, niukkoja kuukautisia vastaavanlainen vuoto alkoi klo 13 maissa. Pärjäsin kuitenkin sen illan ilman särkylääkkeitä. Lauantai-aamuna puoli yhdeksän maissa heräsin, otin 600 mg Buranan ja laitoin Cytomed-tabletit (4 kpl) emättimeen ja menin takaisin nukkumaan tunniksi. Herätessäni huomasin vuodon runsastuneen huomattavasti ja kipujen yltyneen, mutta ei kuitenkaan sietämättömiksi. Otin ohjeen mukaan 600 mg Buranan neljän tunnin välein ja kivut pysyivät sillä siedettävinä. Minulle oli määrätty myös tramalia, mikäli kivut yltyisivät todella koviksi ja jos siitäkin huolimatta kivut olisivat sietämättömiä, olisi pitänyt lähteä sairaalaan, mutta sain onneksi olla kotona.
Omalta osaltani kivuliaimmat tunnit osuivat lauantaille klo 12-18 välille. Sinä aikana WC:ssä käydessäni ulos tuli joitakin isompia möykkyjä ja kun niiden tulo loppui, myös kivut helpottivat. Sunnuntain pärjäsin kahdella Buranalla, vaikka vuotoa olikin jonkun verran. Ma ja ti oli vielä hieman vuotoa, mutta ke sekä kivut että vuoto olivat käytännössä jo loppuneet.
Mikäli mitään takapakkia ei tule, selvisin siis todella vähällä. Verikoekontrolli, että kaikki raskausmateriaali poistunut, on 6.11.2018, jonka jälkeen minulle asennetaan ehkäisykapseli.
Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. En juurikaan ole kokenut mitään suurempia ahdistuksia tästä. Joinakin öinä näin unia, että olen raskaana, mutta siinä kaikki. Voi toki olla, että jossain vaiheessa jotain oireita tulee, mutta toisaalta, minulla on ollut upea mies, ihana sisko ja muutamia läheisimpiä ystäviä, joiden kanssa olen voinut purkaa tuntojani ja onnekseni sain myös loistavan hoitohenkilökunnan avukseni itse operaatiossa.
Raskaudenkeskeytys on aina iso asia, mutta minulle (ja miehelleni) tämä oli oikea ratkaisu. Olisi mielenkiintoista kuulla muita kokemuksia.