Raskaana ja todella ahdistunut, mikä avuksi?

["Karoliina"]

Olen tosi ahdistunut tällä hetkellä (rv 6). Syitä en sen enempää lähde erittelemään kuin että olen tosi yksinäinen, mies asettui aivan puun takaa vanhempiensa puolelle eräässä meihin liittyvässä asiassa ja jäin tavallaan yksin siinä. En ole näin aikaisessa vaiheessa kertonut vielä kenellekään raskaudesta, joten mulla ei ole ketään kenelle jutella.. On aivan kammottava olo. Viime yönä nukuin tuskin yhtään.

Kysymys kai kuuluu, mikä avuksi? Tekisi mieli soittaa eräälle vanhalle ystävälle, joka aikoinaan oli "turva", sittemmin olemme ajautuneet erilleen. Mutta onko se sitten ihan typerää ottaa yhteyttä vuosien takaa kun tilannekin on tämä.. Itkettää ja on vaikeuksia istua täällä töissä naama peruslukemilla. Erokin välähti keskusteluissa miehen puolelta..

 

["vieras"]

Väsymys nyt ikävä kyllä kuuluu asiaan. Soita neuvolaan ja yritä saada aika pienelle juttutuokiolle. Kyllähän niitä psykologeja terveyskeskuksissakin on.

Sinä pärjäät kyllä vauvan kanssa. Vaikka erokin tulisi.

 

[pohjantähdenalla]

Suosittelen sua soittamaan äitiysneuvolaan,sitä kautta pääset nopeammin tk:n mielenterveyshoitajalle juttelemaan. Itsekin siellä raskausaikana käyneenä voin sanoa,kuinka jo muutama kerta helpotti oloa ja sai käsittämään asiat aivan uudessa valossa.

 

["Karoliina"]

Niin piti kysyä, että voiko supistuksia tulla tämmöisen vuoksi? Nyt on nimittäin tänään supistellut...

 

[himpatti]

Varmaankin voi tulla. En ainakaan ihmettelisi! Jotain juttuseuraa sun olis nyt hyvä saada! Joko ammattiapua tai ystävän apua!

 

[,,,]

jos mies tietää raskaudesta ja puhu erosta, niin kannattaa ihan oikeesti erota vaikka nyt heti. se tulee sitä vaikeemmaks mitä pidemmälle raskaus menee ja vaikeinta se on sen vauvan kans. mut silti mies tulee olemaan hankala ja tekemään elämästäs helvettiä kun on kerran erosta jo puhunut tässä vaiheessa.
myöskin tolle ahdistukselle pitäs saada heti apua, muuten se vaan kasvaa ja kasvaa siinä raskausaikana ja vauvakin aistii sen.
antasin ite mitä vaan et olisin tajunnu kans ajoissa tehdä ratkasuja ja olla onnellinen raskausaikani. nyt koko ajalta on vaan paskoja muistoja, vaikka piti olla elämäni parhainta aikaa....

 

["Marge"]

Mitäs jos yrittäisin puhua sen miehesi kanssa ihan vakavasti ja rauhallisesti asioista. Kumpikin saisi kertoa oman näkemyksensä ja sitten koittaisitte yhdessä sopia asoista. Jos ei muuta auta kuin erota niin sitten se on pakko ja kyllä sä sitten löytäisit varmasti tukiverkostoa jostakin.