E
Enkö saa vauvaa :(
Vieras
Olen raskaana vasta 4+3, raskauteni tuli yllätyksenä molemmille. Meillä perheessä yht. 3 lasta 2 minun ja 1 miehen, kaikki asuvat meidän kanssa, ovat 7, 8 ja 4 vuotiaat, yhteisiä ei ole ja niistä on puhuttu jonkin verran, mutta mies enemmän sillä kannalla ettei halua kun käskee minunkin miettiä järjellä eikä tunteella 
Minä todella haluaisin sen yhden ainokaisen yhteisen lapsen, toki meitä olisi sitten liikaa jopa perus autoon (joka miehellä on noussut esille useaan otteeseen perustellessa miksi ei) sitten syy on että meillä ei ole sitten enää sitä joka toista viikonloppua kahdenkeskistä aikaa kun kolme on etävanhemmillaan ja tämä yhteinen tietysti sitten meillä, sekä se , että kuulema kaikki kärsii ja voi pahoin sen jälkeen jos tähän vielä lapsi tulee...? Kai siksi kun kolmen kanssa on välillä aika hulinaa ja saa joka asiaa olla selittämässä ja perustelemassa heille?? Ja jos hermo menee välillä niin ajattelee, että joo et sinä neljättä jaksa, mieti nyt Nämä mietteet siis silloin kun raskautumisesta ei ollut "pelkoa"..
Minulla taas aivan toisenlaiset ajatukset, haluan yhteisen lapsen, en ajattele sitä riippakivenä ja olisihan ne joka toinen viikonloppu ahelpompia sinänsä sittenkin koska voisimme keskittyä vaan nuorimmaiseen lapseemme.. Hermo menee välillä ja tuntuu, ettei voi olla enää totta, mutta kaikilla kai se menee joskus, olipa sitten 1 tai 5 lasta??
Kysyi joskus rv 3+ että et kai oo raskaana kun oksetti aamupäivällä kaupassa, oikein etoi.. :x Sanoin vaan että varmaan vaan kun en syönyt aamupalaa (vaikka melkein tiesin mistä voisi johtua) aloitti siinäkn jo, että toivottavasti et koska olis se kaikille paha paikka...jne...jne.. En ymmrrä, miks se on noin kauheaa?? Hänen exänsä antoi huoltajuuden miehelle vajaa vuos sitten kun ei kyennyt eikä varmaan ikinä kykene lähihuoltajana olemaan, heidän elämänsä oli yhtä helvettiä viimeiset 2 vuotta kun olivat yhdessä, siitäköhän kaikki tämä johtuu.. Voikohan olla vaan kammo niinkin isoa perhettä kohtaan?? Nyt sanoin tänä aamuna, että olen raskaana, alkoi se sama vanha virsi, mieti nyt ja joo, ei onnistu meidän perheessä tällainen.....jne...jne....hyvä kun saadaan nämä 3 lähes kunnon kansalaisiksi jne En olisi koskaan ikinä uskonut tai toivonut että joudun näin pahaan paikkaan ja ihan yksikseni sitten miettimään mitä helvettiä minä teen nyt Rakastan miestäni, mutta hän on niin sairaan itsepäinen tietyissä asioissa, että en tiedä mitä uskallan sanoa ja miten saan pään käännytettyä, me voimme olla 6 henkinen perhe, todellakin.
Ja mitä meidän kolmeen lapseen tulee, olen hoitanut hyvin, ja miehelläkään ei ongelmia ole, mutta mikä mättää, kyllä me yks rääpäle siihen vielä saadaan mukaan vipeltämään..
Vastauksista kiitollinen..
Vertaistukea kiitos
Minä todella haluaisin sen yhden ainokaisen yhteisen lapsen, toki meitä olisi sitten liikaa jopa perus autoon (joka miehellä on noussut esille useaan otteeseen perustellessa miksi ei) sitten syy on että meillä ei ole sitten enää sitä joka toista viikonloppua kahdenkeskistä aikaa kun kolme on etävanhemmillaan ja tämä yhteinen tietysti sitten meillä, sekä se , että kuulema kaikki kärsii ja voi pahoin sen jälkeen jos tähän vielä lapsi tulee...? Kai siksi kun kolmen kanssa on välillä aika hulinaa ja saa joka asiaa olla selittämässä ja perustelemassa heille?? Ja jos hermo menee välillä niin ajattelee, että joo et sinä neljättä jaksa, mieti nyt
Nämä mietteet siis silloin kun raskautumisesta ei ollut "pelkoa".. Minulla taas aivan toisenlaiset ajatukset, haluan yhteisen lapsen, en ajattele sitä riippakivenä ja olisihan ne joka toinen viikonloppu ahelpompia sinänsä sittenkin koska voisimme keskittyä vaan nuorimmaiseen lapseemme.. Hermo menee välillä ja tuntuu, ettei voi olla enää totta, mutta kaikilla kai se menee joskus, olipa sitten 1 tai 5 lasta??
Kysyi joskus rv 3+ että et kai oo raskaana kun oksetti aamupäivällä kaupassa, oikein etoi.. :x Sanoin vaan että varmaan vaan kun en syönyt aamupalaa (vaikka melkein tiesin mistä voisi johtua) aloitti siinäkn jo, että toivottavasti et koska olis se kaikille paha paikka...jne...jne.. En ymmrrä, miks se on noin kauheaa?? Hänen exänsä antoi huoltajuuden miehelle vajaa vuos sitten kun ei kyennyt eikä varmaan ikinä kykene lähihuoltajana olemaan, heidän elämänsä oli yhtä helvettiä viimeiset 2 vuotta kun olivat yhdessä, siitäköhän kaikki tämä johtuu.. Voikohan olla vaan kammo niinkin isoa perhettä kohtaan?? Nyt sanoin tänä aamuna, että olen raskaana, alkoi se sama vanha virsi, mieti nyt ja joo, ei onnistu meidän perheessä tällainen.....jne...jne....hyvä kun saadaan nämä 3 lähes kunnon kansalaisiksi jne
En olisi koskaan ikinä uskonut tai toivonut että joudun näin pahaan paikkaan ja ihan yksikseni sitten miettimään mitä helvettiä minä teen nyt Rakastan miestäni, mutta hän on niin sairaan itsepäinen tietyissä asioissa, että en tiedä mitä uskallan sanoa ja miten saan pään käännytettyä, me voimme olla 6 henkinen perhe, todellakin.Ja mitä meidän kolmeen lapseen tulee, olen hoitanut hyvin, ja miehelläkään ei ongelmia ole, mutta mikä mättää, kyllä me yks rääpäle siihen vielä saadaan mukaan vipeltämään..
Vastauksista kiitollinen..
Vertaistukea kiitos
Oisko miehen sterilisaatio ollu järkevä vaihtoehto jos ei todellakaan lasta halua.
Harmi tietenkin ettet asiasta pääse riemuitsemaan yhdessä miehenkanssa. Päätös on kuitenkin sinun ja luulempa että asiaa tulet katumaan jos lapsesta päätät luopua.