L
LettiLeena
Vieras
Näin tapahtui hyvälle ystävälleni: hän on jo kohta nelikymppinen lapseton nainen, haaveillut aina lapsesta mutta edellisessä pitkässä suhteessa ei tärpännyt, koska hänellä munasarjoissa hieman vikaa. Joten aikojen kuluessa hän hieman luopui koko lapsi-haaveesta, varsinkin kun tuli ero ja jäi sinkuksi.
Vuosi sitten hän tapasi uuden miehen, jolla jo yksi lapsi. Suhteen alussa mies teki jo selväksi, ettei halua lisää lapsia missään tapauksessa. Tämä kävi ystävälleni, koska oletti ettei saakaan lapsia.
Sitten kävi kuitenkin niin, että kaikesta huolimatta hän tulikin raskaaksi! Hän oli onnensa kukkuloilla mutta mies nosti hirveän mekkalan ja sanoi suoraan, että lähtee suhteesta sitten viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi syntyy. Eikä tule kantamaan muuta vastuuta kuin elatusmaksut. YStäväni oli tietenkin todella vaikeassa tilanteessa, mutta ei missään nimessä suunnitellut aborttia vaan oli valmis huolehtimaan lapsesta täysin yksin.
Sitten, vain muutaman raskausviikon jälkeen, ystäväni sai keskenmenon. Mies oli tietenkin valtavan riemuissaan, olihan "ongelma" hoitunut luonnonmukaisesti. Ystäväni puolestaan on aivan rikki jo pelkästään keskenmenosta, mutta myös miehensä asenteesta ja suhtautumisesta. Ystäväni kokee, että joutuu luopumaan mahdollisesta äitiydestään kokonaan miehen vuoksi. Hän rakastaa miestään, mutta on silti hyvin loukattu ja loukkaantunut. Hän ei tiedä, jatkaako suhdetta vai ei. Omien sanojensa mukaan hän tuskin enää koskaan saa edes mahdollisuutta tulla äidiksi, sillä vaikka hän eroaisikin miehestään, kestäisi erosta toipuminen ja uuden miehen löytäminen niin kauan, että hedelmälliset vuodet olisivat jo menneet.
Mitä teidän mielestänne hänen pitäisi tehdä? Ja tekikö hänen miehensä oikein menetellessään näin??
Vuosi sitten hän tapasi uuden miehen, jolla jo yksi lapsi. Suhteen alussa mies teki jo selväksi, ettei halua lisää lapsia missään tapauksessa. Tämä kävi ystävälleni, koska oletti ettei saakaan lapsia.
Sitten kävi kuitenkin niin, että kaikesta huolimatta hän tulikin raskaaksi! Hän oli onnensa kukkuloilla mutta mies nosti hirveän mekkalan ja sanoi suoraan, että lähtee suhteesta sitten viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi syntyy. Eikä tule kantamaan muuta vastuuta kuin elatusmaksut. YStäväni oli tietenkin todella vaikeassa tilanteessa, mutta ei missään nimessä suunnitellut aborttia vaan oli valmis huolehtimaan lapsesta täysin yksin.
Sitten, vain muutaman raskausviikon jälkeen, ystäväni sai keskenmenon. Mies oli tietenkin valtavan riemuissaan, olihan "ongelma" hoitunut luonnonmukaisesti. Ystäväni puolestaan on aivan rikki jo pelkästään keskenmenosta, mutta myös miehensä asenteesta ja suhtautumisesta. Ystäväni kokee, että joutuu luopumaan mahdollisesta äitiydestään kokonaan miehen vuoksi. Hän rakastaa miestään, mutta on silti hyvin loukattu ja loukkaantunut. Hän ei tiedä, jatkaako suhdetta vai ei. Omien sanojensa mukaan hän tuskin enää koskaan saa edes mahdollisuutta tulla äidiksi, sillä vaikka hän eroaisikin miehestään, kestäisi erosta toipuminen ja uuden miehen löytäminen niin kauan, että hedelmälliset vuodet olisivat jo menneet.
Mitä teidän mielestänne hänen pitäisi tehdä? Ja tekikö hänen miehensä oikein menetellessään näin??
