Rasittavat sukulaiset

Apua, muutenkin ahdistaa kun mennään yliaikaa(40+6) ja sitten pitäisi tavata äitiä,joka soittaa joka päivä ja on loukkaantunut,kun en halua häntä kotiini siivoamaan ja häsläämään. yritin sanoa että en ole nyt hirveän sosiaalisella tuulella, kun ei saa kunnolla nukuttua. Jännitää synnytys ja pitkäksi venynyt raskaus ahdistaa. maha on niin iso ettei saa nukuttua ja liitoskivut vaivaa ja hankaloittaa liikkumista.
Sanoin myös että haluaisin nyt olla ihan rauhassa ja yrittää nukkua aina kun siihen vaan on mahdollisus. Mutta ei , puhelin soi heti aamusta ja siihen tulee hätääntyneitä viestejä kun en vastaa (pidän sitä äänettömällä) ja sitten äänensävy on loukkaantunut kun soitan ja sanon et nukuin ja en halua mennä venhempien luokse syömään tai että he toisivat minulle ruokaa.
Ja jos en soita takaisin alkaa äiti soittaa miehelleni ja piinata tätä.

Nyt on entistä pahempi mieli kun äskeinen puhelu äidin kanssa loppui äidin sanoihin " yritän vaan auttaa, anteeksi. Luulisi että apu kelpaa, mutta haluat olla niin itsenäinen.Selvä, hyvää jatkoa ja toivottavasti sitten ilmoitatte kun vauva on syntynyt"

:headwall: HALUAN VAIN LEVÄTÄ JA OLLA RAUHASSA!!!

Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Miten sanoa loukkaamatta että haluan olla rauhassa?

 

Nyt ei mee jakeluun... jos haluat levätä, nii mikset halua että joku auttaa sinua siivoamaan? :/

 

Tiedän tunteen :hug:
Tosin ei äitini puolelta, vaan anoppini....
ja mammammaalle: ihminen joka ei ole tottunut, että passataan ja tehdään kaikki valmiiksi eteen, ei todellakaan lepää, jos "apua" tuputetaan vastoin tahtoa. Päinvastoin, se voi nostaa verenpainetta ja alkaa ahdistamaan entisestään!

Auttaisiko jos kirjoittaisit tekstiviestillä, miltä susta tuntuu, jos vasten kasvoja sanomisesta äitisi loukkaantuu? Tai vielä parempi, kirjeellä... Luulen että ymmärtäisi jos selittäisit että parhaiten hän olisi avuksi, jos vain antaisi sinun "latautua" tulevaan itsekseen.
Kyllä ne asiat aina tuppaantuvat selviämään...

 

\

Tiedän tunteen :hug:
ja mammammaalle: ihminen joka ei ole tottunut, että passataan ja tehdään kaikki valmiiksi eteen, ei todellakaan lepää, jos "apua" tuputetaan vastoin tahtoa. Päinvastoin, se voi nostaa verenpainetta ja alkaa ahdistamaan entisestään!

Joo, kaikkihan mulle kannetaan kultalautasella... Se ON iso kynnys päästää joku toinen siivoomaan omia nurkkia, mutta luojan kiitos minä sen sallin kun mies puhui tarpeeksi ympäri.

 

Varmasti rasittaa tuommonen!

Mun äiti ei ikimaailmassa tarjoutus siivoomaan mut hänkin soittelee ja laittelee viestiä ja jos puhelin on äänettömällä niin sit alkaa soittaa mun ukolle et onkohan kaikki ok kun en vastaa, siis vaikka 10 aikaan illalla kun mun äiti TIETÄÄ et oon jo lepäämässä (nukkumisesta ei tosiaan tän mahan kanssa kannata puhua, hyvää asentoa etsitään kauan).

Ja sit tosiaan loukkaantuu jos asiat ei mene niin kuin hän tahtoo, suuttuu siis esim siitäkin että en aina jaksa lähteä hänen kanssa jonnekin.

Mutta hän on ollut jo vuosia tuollainen eikä pelkästää raskaus aikanani (tämän tai esikon odotusaikana) joten olen jo aika tottunut. Ja pahalta kuulostaa varmasti kun tätä sanoo, mut mulle ainakin aina helpompia sellaset "jaksot" kun äitini on jostain suuttunut eikä siis vaikka viikkon ota ollenkaan yhteyttä. Koko aikanen soittelu/johonkin vaatiminen tms. rassaa hermoja ihan kamalasti.

Voimia sulle äitis kanssa!