rasittava anoppi

Anoppi soittelee jatkuvasti ja kauhistelee miten sinä jaksat siellä kahden lapsen kanssa kun poikansa on jatkuvasti matkoilla. Siitä 79 vuotiaana yli 100 km:n päässä ei ole auttajaksi kuitenkaan. Mitä se kauhistelu auttaa. En läheskään aina viitsi vastata puhelimeen kun hän soittaa minulle. Sitten jää vastaajaan viestiä että voi kun soittaisit suunnitelmistasi... Poikansa on myös vastannut hänelle ettei jaksa kuunnella hänen ohjeitaan jatkuvasti. En jaksa tässä nyt kaikkea selostaa mutta en haluaisi vastata hänen puheluihin enää koskaan, enkä nähdä...

 

Ole onnellinen että se asuu niin kaukana ja on noinkin paljon ikää.
Mun anoppi on 60 vuotta ja käy töissä vielä ja jaksaa nalkuttaa ja neuvoa minua poikan hoidossa ja se että se asuu kolmen kilometrin päässä että siinä sitä kun se tulee käymään niin se nyysää joka paikan.
Onneksi mieheni on nyt huonoissa väleissä äitinsä ja isänsä kanssa niin ne ei käy nyt meillä. Koita jaksaa :hug:

 

Mullakin anoppi on ollut aika puuttuvaa sorttia. Miehen kanssa ollaan keskusteltu ja se on onneks alkanu asettaa rajaa. itekin hienovaraisesti koitan, mutta ollaan kyllä molemmat vieläkin kilttejä. En ymmärrä, miten anoppi viittii ottaa kantaa joka asiaan tyyliin että vauvan pää on epämuodostunut, koska häntä pidetty liikaa toisella kyljellä yms.

 

Täällä yksi isoäiti ja anoppi.Yritän olla puuttumatta toisten asioihin,mutta omista kokemuksistani olen kertonut.Ei tarkoita sitä,että määräisin,että näin pitää tehdä.Tyttäreni sanoo,että se on ollut ihan hyvä tapa.Ihmisiäkin on vaan niin erilaisia,sen huomaa jo työpaikallakin.Toiset eivät häiriinny mistään,toiset ovat hyvin herkkänahkaisia tyyliin...se tarkoitti tollakin varmaan jotakin ilkeätä...Siinä tarvitaan sitä arkipäivän psykologiaa.

 

Anoppisi on ehkä aidosti huolissaan jaksamisestasi..

 

Meillä anoppi ohjeistaa ja neuvoo jatkuvasti Olen todennut että kun vaan joojottelen ja teen kuitenkin niin kuin itse parhaaksi näen pääsen helpommalla =) ( On myös appiukon ohje miniälle )
Mutta vaikka anoppi puuttuukin asioihin ja "neuvoo" on se maailman ihanin mummo :heart: . Ja nyt se on ruvennu hillitsemään itseään kun oon nyt muutamaan otteeseen tiukasti sanonu ettei MEIDÄN kotiin tarvitse tulla arvostelemaan meidän elämää(kerroin myös että tuntuu pahalta kuunnella arvostelua ym. että hyvässä mielessä saa kyllä neuvoa,mutta eri asia on kuinka ne neuvot antaa..Ja nyt siis jo hillitsee itsensä), en minäkään sen kaikista ratkaisuista ole samaa mieltä, silti pidän mölyt mahassa (on meillä aina n.viikon kun asuu kaukana)
Meillä on hyvät välit ja on tosiaan ihan paras mummo joka jaksaa touhuta lasten kanssa ja itse aina pyytää lapsia sinne hoitoon =)

 

Niin juu tuo minunkin anoppi puuttuu ihan ihmeellisiin asioihin..ja ei ollenkaan ymmärrä meidän ratkaisua ottaa 3. koira ym..Mutta nämäasiat on sellasia jotka on meidän perheen päätettävissä ja anopilla ei niihin sananvaltaa ole toki se voi itekseen miettiä ja kummastella( niin kun mun äiti joka ei mistään sano mitää, korkeintaan yksikseen miettii että olikohan tuo nyt ihan järkevää)
Mun äiti ei siis koskaan sano mistään mitään, jos ei sen mielipidettä erikseen kysytä, ei puutu millään lailla..toki lapsia hoitaa ja yhteyttä pidetään ja läheisiä ollaan
Anoppi taasen joka asiasta sanomassa ( Joka mun mielestä osottaa vaan sen että välittää meistä ja on huolissaan =) vaikka se välillä rasittava onkin se vaan näyttää ton välittämisen tolla..)

 

Meillä anoppi on alzheimerin taudin potema. Vaikka onkin sairas ihminen niin täytyy sanoa että on kestämistä jutuissa kun vielä pieniä lapsia ( alle kolmivuotiaita). Mietinkin aina teenkö väärin jos nyt en jaksa enää ottaa häntä taloon yöksikään kun saa vahdata jo mitä suuhunsakin laittaa. Maha kun ei kestä kaikkea. Pieni on asunto muutenkin. Täytyy sanoa uloskin lähtiessä mitä päällensä laittaa. .
Mikä lie, onkohan itse tauti jo niin itsestäkin ahdistavaa. Kun ne jutut moneen kertaan ja muutenkin seinät kaatuu päälle kun ei aina pääse itse juuri pihamaata kauemmas pienten kaa. Maalla kun asutaan.
Olkaa tyytyväisiä joilla anopit joille lapset voi heittää huoletta hoitoon että voi itse saada hieman luksus aikaa.
Ja kyllä anopissa vielä se oman pojan passaaminen ärsyttää..ja hössötys vielä enemmän kun ei muista kaikkea. Aaaaargh. :kieh:
Ihanaa kun saa purkaa ajatuksiaan. Jo helpottaa.

 

Niin munkin ex sellainen... otin avaimen pois kotiimme, niin tilanne rauhoittui ihmeesti. Lisäsin vielä että saa nähdä lapsia kerran kk jos asioihin puuttuminen ei lopu. Toimii. Nyt taas halataan ja jutellaan mukavia... harmittaa vaan että se on ehdollista. Hyvää se tietysti tarkoittaa, mutta se on vaikeaa kun joku puuttuu asioihin joita hänen ei tarvitsisi miettiä.

 

onpa teillä monella vaikeata anopin kanssa. Toivottavasti muistatte, että se anoppi on myös lastenne mummi. Omalla käytöksellään miniäkin voi omalta osaltaan aiheuttaa sen, että lasten ja isovanhempien kanssakäyminen heikkenee.
Näin anoppina voisin kertoa myös joitakin kokemuksia miniältä minuun kohdistuvista kommenteista, mutta enpä viitsi käydä näitä julkisesti puimaan.
En tunne itseäni vielä ihan seniiliksi, mutta kun miniäni repliikkejä kuuntelee, joutaisin varmaan jo vanhainkotiin ellei suorastaan eutanasiaan. Ikää on jo ihan 47 pitkää vuotta.

 

Peesi!

 

\

onpa teillä monella vaikeata anopin kanssa. Toivottavasti muistatte, että se anoppi on myös lastenne mummi. Omalla käytöksellään miniäkin voi omalta osaltaan aiheuttaa sen, että lasten ja isovanhempien kanssakäyminen heikkenee.
Näin anoppina voisin kertoa myös joitakin kokemuksia miniältä minuun kohdistuvista kommenteista, mutta enpä viitsi käydä näitä julkisesti puimaan.
En tunne itseäni vielä ihan seniiliksi, mutta kun miniäni repliikkejä kuuntelee, joutaisin varmaan jo vanhainkotiin ellei suorastaan eutanasiaan. Ikää on jo ihan 47 pitkää vuotta.

tätä on pakko peesata !!!!!!!

 

Minulle tuli kans ekana mieleen, että anoppi on aidosti huolissaan miniän jaksamisesta ja osoittaa sen vain tällä tavalla. Rivien välistä voisi lukea, että hän auttaisi jos pystyisi, ja jaksathan sinä siellä varmasti.

Anoppi taitaa kuitenin aika vanha olla, 79 v on aika kunnioitettava ikä, joten sen ikäistä pitäisi kunnioittavasti kohdella.

Miniä voisi itse kääntää keskustelun aiheen johonkin muuhun, vaikka kysyä kuinka anoppi itse voi ja jaksaa.

Minun anoppini ei soita minulle, vaan pojalleen / miehelleni semmoisissakin asioissa, jotka selkeästi menevät minun kauttani esim. lapseen liittyvät asiat.. Alan tyytyä jo tähän sivurooliini.

 

Syy siihen ettei anoppisi soita sinulle eikä hoida asioita sinun kauttasi voi olla anopin ennakko-oletus, ettei miniä halua olla anopin kanssa tekemisissä, koska anopit yleensä ovat miniöiden mielestä kauheita. Anoppisi ei halua ottaa sitä riskiä, että tulisi haukutuksi ja saisi pahan mielen.

 

niin ja lisäys vielä: ei halua kävellä oman lapsensa yli tai ohi.

 

\

onpa teillä monella vaikeata anopin kanssa. Toivottavasti muistatte, että se anoppi on myös lastenne mummi. Omalla käytöksellään miniäkin voi omalta osaltaan aiheuttaa sen, että lasten ja isovanhempien kanssakäyminen heikkenee.
Näin anoppina voisin kertoa myös joitakin kokemuksia miniältä minuun kohdistuvista kommenteista, mutta enpä viitsi käydä näitä julkisesti puimaan.
En tunne itseäni vielä ihan seniiliksi, mutta kun miniäni repliikkejä kuuntelee, joutaisin varmaan jo vanhainkotiin ellei suorastaan eutanasiaan. Ikää on jo ihan 47 pitkää vuotta.

peesi, samalta tuntuu , ole 56v ja vävyni mielestä jo toinenjalka haudassa.
Mitään ei uskalla sanoa lasten hoidosta, nykyisin apu haetaan mielummin perheneuvojilta tai tv-riiviösarjoista.
Ei voi kuin surullisena sivusta seurata.
Aikoinaan olisin ollut onneliinen jos joku lähiiiristä olisi kertonut omia kasvatus kokemuksiaan.

 

Mun anoppiakin kai voi yhdellä tavalla sanoa rasittavaksi kun hän ei vaivaidu milloinkaan auttamaan ihan soptaanisesti vaan aina pitää oikein pyytää ja sitten kun on apuna ei tee mitään kuitenkaan pojan kanssa esim. otti puutarha tuolin hiekkalaatikon viereen ja istuu siinä kädet puskassa ja ikää ihmisellä 53v ja toinen esim. kun syötin tyttöä oli pyykkiteline mennyt mullin mallin nurmikolle tostesi et kato vaan ja jatkoi sohvalla istumista. Yks viel kun tulin lääkäristä ja sanoin etten saa nostaa poikaa tänään lainkaan niin anopin kommentti pitää lähtee appiukolle keittää kahvii (ukko 58v) siinä minä raskaana yksin 1v4kk pojan (mies työmatkalla) ja nosto kielto. Appivanhemmat aina valittivat ettei näe lapsenlapsiaan asuvat 17km päässä itse eivät käy ilmaN VIRALLISTA kutsua mutta odottaa meidän käyvän valitus loppui kun annoin vähän palautetta nyt se valitus virsi on loppunut onneksi. Oma äitini asuu yli 400km päässä ja täytti just 70v mutta tulee käymään niin usein kun mahdollista (on aktiivinen eläkeläinen) ja leikki pojan kanssa hiekkalaatikolla vie puistoon ja touhuaa kaikkea muuta. Harmittaa että asutaan niin kaukana. Appi vanhemmista sen verran eli ovat kotona on ns. maatila mutta ei enää eläimiä vaan peltoa ja metsää hoidettavana.
P.S OLEN JO 1V 2KK ODOTTANUT ETTÄ HAKISIVAT ESIKOISEN PULKKAMÄKEEN KUN LUPASIVAT VIIME VUODEN TAMMIKUUSSA!!!

 

\

------
Appivanhemmat aina valittivat ettei näe lapsenlapsiaan asuvat 17km päässä itse eivät käy ilmaN VIRALLISTA kutsua mutta odottaa meidän käyvän - valitus loppui kun annoin vähän palautetta nyt se valitus virsi on loppunut onneksi.

Odotat siis, että anopin pitäisi aina arvata. milloin ja millaista apua tarvitset/haluat. Ehkä hän varoo tulemasta ja tekemästä kovin spontaanisti, silloinkin voisi saada helposti "palautetta".

 

LIsäystä ja selvennystä. Kun annoin ainoan palutteen kun olin vuoden verran valitusta kuunnelut joka kerta kun kävimme, oli kaksi viikkoa isäni kuoleman jälkeen kun olimme olleet äitini seurana ja hautajaisissa! Vain kerran olen siis antanut palauttetta. Ja pitäis aikuisen tajuta että joskus voisi apua tarjota kun ovat kotona 24h kaksistaan. Meillä kaksi lasta ja kuopus on sairas koko elämänsä ja mies tekee pitkiä päiviä töissä. eikö ole kohteliasta tarjota joskus helpotusta???

 

ihmetyttää tämä anoppien haukkuminen rasittaviksi... mahtuuhan meitä miniöitäkin joka lähtöön kuten anoppejakin mutta itse en anoppiani voi mitenkään kutsua rasittavaksi. meillä minä ja mieheni asuimme anoppinia ja appeni kanssa useita vuosia yhdessä ja molemmat lapsemme syntyivät heillä asuessamme. minusta oli erottäin hienoa ja arvokasta aikaa juuri tuo yhteinen aikamme ja lapsemmekin oppivat arvostamaan isovanhempiaan suuresti. minä autoin anoppiani kotiaskareissa ja muutenkin kuskasin häntä mm. kosmetologille, hierontaan, olimme yhdessä ostoksilla yms. tämän lisäksi vietimme aikaa myös yhdessä mökilläkin. koskaan emme riideleet eikä minulla ole mitään pahaa sanottavaa anopistani. samalla tavoin olemme nyt tekemisissä appenikin kanssa joka on nyt 3 vuotta asunut yksin anoppini kuoltua äkillisesti ja heti kun vain appeni vointi menee huonommaksi olen valmis ottamaan hänet perheemme luo asumaan ja tukemaan hänen toimintakykyisyyttään viimeiseen asti. arvostakaa anoppejanne, joskus olette niitä itsekin!

 

Onnea sinulle kun on sattunut hyvä anoppi. Annetaanpa niiden valittaa joilla ei oo käyny noin hyvä onni tässä asiassa. Aika rasittavaa jos isovanhemmat on tosiaan niin kyvyttömiä näkemään avuntarvetta ettei edes pyykkejä osata kerätä maasta erikseen pyytämättä. Ja oon muuten sitä mieltä että jos pienen lapsen äiti sanoo lapsen isoäidille ettei saa nostaa mitään, niin se on kyllä jo melko suora pyyntö. Vai mitä pitäis sanoa? Törkeää että eukko lähtee KEITTÄMÄÄN KAHVIA TOISELLE AIKUISELLE. Täytyy sen anopinkin kestää suoraa palautetta jos siihen on aihetta. Ja aika kiltti miniä on jos vaan kerran on antanut palautetta.

 

\

--------
Törkeää että eukko lähtee KEITTÄMÄÄN KAHVIA TOISELLE AIKUISELLE. Täytyy sen anopinkin kestää suoraa palautetta jos siihen on aihetta. Ja aika kiltti miniä on jos vaan kerran on antanut palautetta.

Eikös tuo kahvinkeitto ole aika selvä viesti siitä, että anopilla on oma elämä eikä hän viihdy miniän kotona "piikomassa", kun on tottunut maatilalla itsenäistä työtä tekemään. Tuskin hän vieläkään kotonaan vain istuu 24h keinutuolissa, ja mitä sitten vaikka istuisikin?

Anopille on varmaan ihan eri juttu tulla hiekkalaatikon reunalle istumaan, kuin olla lastenlasten kanssa vapaana omalla maallaan. Maataloissa lapset (ainakin ennen) hoidettiin muiden askareiden ohella ja he leikkivät aikuisten lähellä omia leikkejään.

 

\

\

--------
Törkeää että eukko lähtee KEITTÄMÄÄN KAHVIA TOISELLE AIKUISELLE. Täytyy sen anopinkin kestää suoraa palautetta jos siihen on aihetta. Ja aika kiltti miniä on jos vaan kerran on antanut palautetta.

Eikös tuo kahvinkeitto ole aika selvä viesti siitä, että anopilla on oma elämä eikä hän viihdy miniän kotona "piikomassa", kun on tottunut maatilalla itsenäistä työtä tekemään. Tuskin hän vieläkään kotonaan vain istuu 24h keinutuolissa, ja mitä sitten vaikka istuisikin?

Anopille on varmaan ihan eri juttu tulla hiekkalaatikon reunalle istumaan, kuin olla lastenlasten kanssa vapaana omalla maallaan. Maataloissa lapset (ainakin ennen) hoidettiin muiden askareiden ohella ja he leikkivät aikuisten lähellä omia leikkejään.

Paitsi että anoppihan kertoman mukaan nimenomaan EI ollut piikonut siellä, vaan istunut vieraan ominaisuudessa (minkä toki saakin tehdä, kun kerran vieraana on, en sitä tarkoita). Mutta silloin kun on tuollainen erityis-"hätä"tilanne, niin eikö silloin voisi auttaa? Jokainen normaali ihminen auttaisi vastaavassa tilanteessa, jossa äiti kertoo, ettei saa onostella, ja kaksi pikkulasta hoiddettavana! (Minä ainakin, kaveriakin, saatika sitten omien lastenlasteni äitiä...!)

 

\

onpa teillä monella vaikeata anopin kanssa. Toivottavasti muistatte, että se anoppi on myös lastenne mummi. Omalla käytöksellään miniäkin voi omalta osaltaan aiheuttaa sen, että lasten ja isovanhempien kanssakäyminen heikkenee.
Näin anoppina voisin kertoa myös joitakin kokemuksia miniältä minuun kohdistuvista kommenteista, mutta enpä viitsi käydä näitä julkisesti puimaan.
En tunne itseäni vielä ihan seniiliksi, mutta kun miniäni repliikkejä kuuntelee, joutaisin varmaan jo vanhainkotiin ellei suorastaan eutanasiaan. Ikää on jo ihan 47 pitkää vuotta.

Muistakaa myös anopit ja äidit, kuka on pienokaisten oikea äiti ja kuka on isoäiti!
Lasten oma äiti päättää lastensa hyvinvoinnista ja isovanhemmat tyytyvät kohtaloonsa, niin se vaan menee.

 

Mä olen ajatellut, että mun ja anopin huonot välit johtuvat suureksi osaksi musta, mutta nyt tuli muutos ajatuksiin.
Oltiin lomamatkalla, ja anopilla oli herpes huulessa. Huomasin tämän pussaavan 3kik ikäistä lastamme!!! Huomautin asiasta ja sanoin että en halua herpestä kummallekkaan lapselle. Olen sanonut asiasta anopille jo useita kertoja. Aina minä kuvittelen, että viesti menee perille, mutta ei se mene. Nyt keskustelin asiasta, ja mieheni ja appi olivat myöskin kuulolla. Sanoin pahoittaneeni mieleni asiasta ja toivoin, että tämä ei toistu. Anoppi vain tokaisi, että yritetään muistaa.
Tästä anoppi ilmeisesti loukkaantu niin paljon, että illalla, kun esikoinen oli leikkimässä anopin huoneessa(hotellissa) ja tuli nukkumaan menon aika, anoppi nakkasi lapsemme meidän huoneen ovesta sisään ja lähti matkoihinsa. Hän ei edes tarkistanut olimmeko me vastaanottamassa lasta! 10 minuutin kuluttua soitti appiukko, että olimmeko huoneessa, kun anoppi ei tarkistanut asiaa, ja onko lapsi tallessa... Nyt meni luottamus anoppiin.