A
"aada"
Vieras
Olen neljän kahden tytön äiti ja se ei ole ongelma, päinvastoin, tytöt ovat minulle tärekitä mitä tiedän. :heart: Perheemme on muuten tavallinen perhe mutta me olemme romaneita - jota en sitäkään koe ongelmaksi. Vaan osan valtaväestön asenteet. Me vanhemmat olemme parhaamme mukaan yrittäneet kääntä asioita päälaelleen, opettamaan lapsille että ollaan tavallisia. Jos meistä se olisi kiinni, olisimme varmaan onnistuneet, mutta valtaväestöstä osa on niin vastaan. Muutama esimerkki.
Esikoistyttö on erityisluokalla kun ei oikein pysty keskittyä vaan haahuilee ja hänkslää eikä normaalissa tahdissa mukana pysy vaikka oppii hienosti ja lukeekin. Pienen koulun kaikki tytöt 1-6 luokalta ottaneet tytön mukaan kun on pyytänyt vaikka ainoa romanityttö koulussaan. Myös pojat ei ole sen pahemmin ajatelleet tyttöä "erilaisena", kun ei sitä ole. No, tänään kun esikoinen astui ulos koulukyydistä ja riensin heti vastaan ja kyselin miten päivä meni jne. Tyttö oli ihan alamaissa joten mentiin sisälle ja juttelin neidin kanssa. Kertoi että oli ollut kiva päivä, välkällä opetellut isojen tyttöjen kanssa mm. hyppiin narua ja hiekkalaatikolla oli ollut muitten luokkalaistensa kanssa. PAITSI. Siinä hiekkalaatikolla leikkiessään paikalle oli tullut pari tokaluokkalaista poikaa ja sanonut että jaa täällähän on näitä mustalaisiakin juu. Kysyin että siitäkö kenkä puristaa. Tyttö ei vastannut mitään, huokaisi vaan syvään ja kysyi hiljaa: Äiti miks me oikeen ollaan mustalaisia? Äidin sydäntä riipaisi ja hetki meni vastausta keksiessä.
Meillä on romanikulttuurista käytössä ainoastaan yksi tapa, lattialla olleita ei enää pöydälle. Pikkuisempi tytär, kohta 5-vuotias, tiputti sanomalehtiä ja aikakauslehtiä ja vaatteita ja muuta lattialle jonka jälkeen nosti ne pöydälle. Olen itse sitä mieltä että ei se pahasti saastu keittiö jos nostaa pöydälle mutta kun sitä nyt noudatetaan. Ensin sitten astelin sinne tyynen rauhallisena ja nappasin kirkuvan ja kiukkuisen tytön ja vein hänet huoneeseensa jonka jälkeen laitoin vaattet ja kipot ja lehdet sitten paikoilleen ja menin tytön luo juttelemaan. Kysyin että miksi hän teki niin. Vastaus oli: "Erinin kotona kun kyläilin niin Erinin äiti nosti kaikki tavarat lattialta pöydälle. Minä sanoin sille äidille että ei noin saa tehdä kun keittiö saastuu, ja Erin vastasi: Ei meillä saastu vaan teillä vaan." Äiti ei kuulemma osannut sanoa siihen mitään, puistellut päätään ja siirtänyt keskustelut tyttärensä kanssa illaksi. Niin, miksi sitten tyttö teki. Mä haluan että me ollaan ihan tavallisia ja aioin tavallistaa meidän keittiön! Äiti taas huokaisi. Voi kulta, me ollaan ihan tavallisia vaikka ei tavaraa lattialta pöydälle nostettaisikaan.
Kaupassa perässämme kulkee aina vartija, tai no suurimmassa osassa, on olemassa myös niitä ennakkoluulottomia kauppoja joille kiitos. Ikinä ei ole varastettu mitään, on meistä todella väärin ja ikävää kun suurin osa romaneista niin tekee. Näiltä vartioilta me kysellään aina tuotteiden ominaisuuksia. Vanhempi tyttö oli ollut ystävällemme (valtaväestlstä) yökylässä ja hämmästys oli suuri kauppaan astuessa ja ekat sanat: "Miksei meidän perään tule vartijaa? Keltä me kysytään tuotteita?" Oli ollut ystävän äidillä kuulemma vaikea selittää, miksi näin on meillä muttei teillä, niin hän kertoi.
Eletäänkö me oikeasti näin ahdasmielisten keskellä. Mikä oli ketjun tarkoitus? Ajattelin vaan että tarkistaisitte onko omat asenteenne kunnossa. Ja toki haluaisin myös mitä tässä tilanteessa tehdä ettei lapset nyt itseeän miksikään erilaisiksi ja yhteiskunnan hylkiöksi. Mitä mieltä te olette tällaisesta käytöksestä meitä kohtaan?
Tämä ei ole vaan meidän perheen ongelma. Samoja ongelmia pohtii moni muu romaniperhe suomessa, joka päivä. Avatkaa silmät, vieno pyytö teille kaikki isit ja äidit sekä naiset ja miehet. Avatkaa mielenne avoimiksi älkääkä yleistäkö älkääkä olko ennakkoluulollisia.
Kulkekaa avoimin mielin kaikkia kohtaan. Elämästä avautuu aivan uusia näkökulmia.
Mukavaa kevättä kaikille!
Esikoistyttö on erityisluokalla kun ei oikein pysty keskittyä vaan haahuilee ja hänkslää eikä normaalissa tahdissa mukana pysy vaikka oppii hienosti ja lukeekin. Pienen koulun kaikki tytöt 1-6 luokalta ottaneet tytön mukaan kun on pyytänyt vaikka ainoa romanityttö koulussaan. Myös pojat ei ole sen pahemmin ajatelleet tyttöä "erilaisena", kun ei sitä ole. No, tänään kun esikoinen astui ulos koulukyydistä ja riensin heti vastaan ja kyselin miten päivä meni jne. Tyttö oli ihan alamaissa joten mentiin sisälle ja juttelin neidin kanssa. Kertoi että oli ollut kiva päivä, välkällä opetellut isojen tyttöjen kanssa mm. hyppiin narua ja hiekkalaatikolla oli ollut muitten luokkalaistensa kanssa. PAITSI. Siinä hiekkalaatikolla leikkiessään paikalle oli tullut pari tokaluokkalaista poikaa ja sanonut että jaa täällähän on näitä mustalaisiakin juu. Kysyin että siitäkö kenkä puristaa. Tyttö ei vastannut mitään, huokaisi vaan syvään ja kysyi hiljaa: Äiti miks me oikeen ollaan mustalaisia? Äidin sydäntä riipaisi ja hetki meni vastausta keksiessä.
Meillä on romanikulttuurista käytössä ainoastaan yksi tapa, lattialla olleita ei enää pöydälle. Pikkuisempi tytär, kohta 5-vuotias, tiputti sanomalehtiä ja aikakauslehtiä ja vaatteita ja muuta lattialle jonka jälkeen nosti ne pöydälle. Olen itse sitä mieltä että ei se pahasti saastu keittiö jos nostaa pöydälle mutta kun sitä nyt noudatetaan. Ensin sitten astelin sinne tyynen rauhallisena ja nappasin kirkuvan ja kiukkuisen tytön ja vein hänet huoneeseensa jonka jälkeen laitoin vaattet ja kipot ja lehdet sitten paikoilleen ja menin tytön luo juttelemaan. Kysyin että miksi hän teki niin. Vastaus oli: "Erinin kotona kun kyläilin niin Erinin äiti nosti kaikki tavarat lattialta pöydälle. Minä sanoin sille äidille että ei noin saa tehdä kun keittiö saastuu, ja Erin vastasi: Ei meillä saastu vaan teillä vaan." Äiti ei kuulemma osannut sanoa siihen mitään, puistellut päätään ja siirtänyt keskustelut tyttärensä kanssa illaksi. Niin, miksi sitten tyttö teki. Mä haluan että me ollaan ihan tavallisia ja aioin tavallistaa meidän keittiön! Äiti taas huokaisi. Voi kulta, me ollaan ihan tavallisia vaikka ei tavaraa lattialta pöydälle nostettaisikaan.
Kaupassa perässämme kulkee aina vartija, tai no suurimmassa osassa, on olemassa myös niitä ennakkoluulottomia kauppoja joille kiitos. Ikinä ei ole varastettu mitään, on meistä todella väärin ja ikävää kun suurin osa romaneista niin tekee. Näiltä vartioilta me kysellään aina tuotteiden ominaisuuksia. Vanhempi tyttö oli ollut ystävällemme (valtaväestlstä) yökylässä ja hämmästys oli suuri kauppaan astuessa ja ekat sanat: "Miksei meidän perään tule vartijaa? Keltä me kysytään tuotteita?" Oli ollut ystävän äidillä kuulemma vaikea selittää, miksi näin on meillä muttei teillä, niin hän kertoi.
Eletäänkö me oikeasti näin ahdasmielisten keskellä. Mikä oli ketjun tarkoitus? Ajattelin vaan että tarkistaisitte onko omat asenteenne kunnossa. Ja toki haluaisin myös mitä tässä tilanteessa tehdä ettei lapset nyt itseeän miksikään erilaisiksi ja yhteiskunnan hylkiöksi. Mitä mieltä te olette tällaisesta käytöksestä meitä kohtaan?
Tämä ei ole vaan meidän perheen ongelma. Samoja ongelmia pohtii moni muu romaniperhe suomessa, joka päivä. Avatkaa silmät, vieno pyytö teille kaikki isit ja äidit sekä naiset ja miehet. Avatkaa mielenne avoimiksi älkääkä yleistäkö älkääkä olko ennakkoluulollisia.
Kulkekaa avoimin mielin kaikkia kohtaan. Elämästä avautuu aivan uusia näkökulmia.
Mukavaa kevättä kaikille!