Hyötyliikuntaa viiden lapsen kanssa tulee niin paljon etten jaksa salia edes ajattella. Olen kuitenkin vuosi sitten löytänyt lajin, joka ei rasita heikkoja niveliäni, nimittäin SOUDUN! ja parasta kaikessa, että hyvä kaverini on mukana harrastuksessa.
En voi kävellä pitkiä matkoja, pyöräilen ja teen pihatöitä. Siinä liikuntaa soudun lisäksi. Kotoa löytyy stepperi ja trampoliini, joita käytän ainakin joka toinen päivä. Sauvatkin löytyy kävelyä varten, kunhan tuo keli vähän viilenee, ja maa pehmenee lenkeille.
Talvella hiihdän, luistelen lasten kanssa (jääkiekkoa kun pelaa, hiki virtaa) ja nää perus kävelyt päivänmittaan lisää kuntoa.
Jumppaan myös selkää koska kärsin kivuliaasta iskiaksesta. Vatsalihaksetkin on, ainakin soutaessa huomaa kun ne kipeytyy. Oon aika huono vetelemään lihaksia sitten muulla ajalla.
En voi ees aatella mitään airopikkejä tai hyppyjumppia, koska toinen polveni on rikki, vältän sellaisia. Jumpassa aloitin viime syksyllä, mutta sekin jäi, koska en ole ryhmäihminen, inhottava oli jossain circuit jumpassa tehdä liikettä kun vuoroaan odottajat seisoi katsomassa...ei tällä taidolla ja kunnolla viitsi olla katseltavana, heh.
Olen vanha judoka, jouduin rakkaan lajin jättämään kun paikat ei yksinkertaisesti kestänyt. Siinä on nivelet kovilla ja polvi meni jo harrastukselle - nyt on laskettelukin kiellettyjen listalla.
Ottakaa kaikki irti hyötyliikunnasta, jokainen lelun keräys, nousu sohvalta, kaikki voi aatella liikuntana ja venytellä ja kumarrella. Nostele leluja yksitellen, suorista selkä ja tee uudelleen. Ikkunoita pestessä ylös nousut ja laskut ovat hyvää liikuntaa, pihalla pallon peluu ja leikit ja hipat ovat hyvää hikijumppaa...
Oiken ihanaa syksyä kaikille!