Ranskalaiset kaunottaret tykkäävät seksuaalisesta ahdistelusta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En mä tiedä miksi tarvitsee uhriutua, jos joku muu kyselee omasta mielestä epäsopivia. Ääliöitä on joka lähtöön, eikä siitä kannata itseensä ottaa.

Ja siis jos mä nyt ihan rehellinen olen, niin itse olen kyllä nähnyt naisten tehneen ne törkeimmät ahdistelut, lääppimiset ja ehdotukset. Siksikin minusta ehkä tuntuu kohtuuttomalle tämä miesten kyykyttäminen asian suhteen.
Edelleen, riippuu ajasta, paikasta ja keskinäisistä suhteista. Kuten edelliselle vastasin, niin esim esimiehen tekemänä teko mielestäni on erittäin loukkaava.
 
Ylläri pylläri että Ranskassa, rakastajien/rakastajattarien ja pettämisten luvatussa maassa järkytyttiin tuosta kampanjasta.

Joo, en menetä yöuniani flirttailevan työkaverin takia ja miespuoliset työkaverit on hauskoja, mutta töissä tehdään töitä eikä hiplata toisten polvia.

Pidän erittäin idioottimaisena lähestymistapana hiplata toista:jos ei muulla keinona naista saa niin olkoon ilman.

Ja jos mun mies kiertelisi tuolla muiden naisten seassa "eroottisesti latautuneena", niin saisi rauhassa latautua ulkoruokinnassa.
 
Että sinun mielestä on ihan ok, että esimies tokaisee aamulla töihin tullessa alaiselleen, että mennäänkö panemaan?


No ei tietenkään ole! Ajankohta on väärä koska on työaika. Ja ilmaus itsessään on tyly.

Mutta jos esimies työpäivän päätteeksi kyselisi illanviettoseuraa en keksi, mitä loukkaavaa siinä olisi, mikäli kieltävä vastaus ei aiheuttaisi mitään negatiivista työpaikalla vastaisuudessa. Toki myös oletan että yksi kieltävä vastaus riittäisi eikä kysymystä enää sen jälkeen esitettäisi.
 
Ihan varmaan miehesi katselee nuorten tyttöjen parempia perseitä ja haaveilee niistä. Tästä lyön vaikka miljoonan vetoa.
Ei mua haittaa jos välillä sen silmät eksyy ties minne. Mut olen siitä varma että se silti on valovuoden päästä jostain työpaikkojen auervaaroista.
 
Viimeksi muokattu:
niin, nykyään tuntuu että kaikki mahdollinen on ahdistelua josta pitäisi loukkaantua verisesti.
oikeasti. en minä loukkaannu jos joku sanoo että olen nätti, tai että mulla on kauniit hiukset tai ehdotetaan kahville lähtöä. En edes vaikka aika olisi ns sopimaton, vaikkapa työpaikka.

mutta siitä en todellakaan pidä että mun ollessani töissä saan suoria suihinotto-ja panoehdotuksia, mua kuvataan kamerakännykällä, pyydellään pusuja, tartutaan kiinni takapuoleen tai rintoihin, tai ruvetaan runkkaamaan mun edessäni.
olen hoitaja ja noita kaikkia edellämainittuja tapahtuu mulle töissä jatkuvasti, vuodesta toiseen. Potilaani eivät ole mielenterveypotilaita, aivovammapotilaita, muistisairaita eivätkä kehitysvammaisia eli mitään ns lääketieteellistä selitystä tuolle käytökselle ei ole.

ihan oikeasti luulen että suurin osa tavallisista kaduntallaajista kyllä ymmärtää eron sen välillä että ilmaistaan jonkunasteista kiinnostusta ja sen välillä että käyttäydytään asiattomasti. ihan päätellen siitä että jokaikinen kerta kun noita suihinottoehdotuksia tai perseen kourimisia tulee, ne tehdään niin että muita ei ole paikalla...
 
Mä olen mies (jolle ei koskaan tapahdu mitään)
En minä ala sokeaksi vaikka olisin kuinka parisuhteessa.
Sormeni minun täytyy osata pitää kurissa olin parisuhteessa tai en. Tai esimiesasemassa.

Kyllä minä koko loppuikäni mielenkiintoisen naisen tavatessani uskallan käydä sanomassa, että moi, pöydässäni on tilaa kiinnostaako seura?
Jos sitä joku pitää ahdisteluna niin siinähän pitää.
 
Iltasanomat julkaisi ranskalaisnaisten kannanoton kokonaan käännettynä, kas tässä:

”Weinsteinin tapauksesta heräsi oikeutettu tietous naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta, etenkin työympäristöissä, joissa eräät miehet käyttävät hyväkseen valtaansa. Tämä on tarpeellista, mutta aiheesta puhumisen vapautuminen kääntyy tänä päivänä itseään vastaan: meitä vaaditaan puhumaan ”oikein” ja vaientamaan toisinajattelijat. Heitä, jotka eivät suostu taipumaan näihin ehtoihin pidetään pettureina ja osasyyllisinä.

Siinäpä vasta puritanismia, kun lainataan niin sanotun yhteisen hyvän nimissä argumentteja naisten suojelemiseksi sekä heidän vapauttamisekseen, jotta heidät olisi helpompi alistaa ikuisen uhrin asemaan. Sovinistipaholaiset hallitsevat pienillä asioilla, kuten hyvään vanhaan noitavainon aikaan.

Ilmiannot ja syytökset: #metoo johti tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa ilmiantojen ja syytösten kampanjaan. Julkiset syytökset kohdistuivat yksilöihin, joille ei annettu mahdollisuutta vastata tai puolustautua ja heidät asetettiin samaan asemaan seksuaalisten ahdistelijoiden kanssa.

Tällä pikaoikeudella on jo uhrinsa: miehiä on rangaistu muitta mutkitta sekä pakotettu irtisanoutumaan, vaikka heidän ainoa erheensä olisi ollut polven hipaisu, yritys varastaa suudelma, ”intiimien” asioiden puhuminen työillallisella tai seksuaalisävytteisen viestin lähettäminen naiselle ilman vastavuoroisuutta.

Tämä kuume, joka on lähettänyt ”porsaat” teuraalle, ei auttanut naisia itsenäistymään, vaan palvelee seksuaalivapauden vihollisten etua, ääriuskovaisia ja pahimpia taantumuksellisia. Lisäksi tilanne palvelee niitä, jotka uskovat täydelliseen käsitykseen hyvästä ja he katsovat viktoriaanisen moraalin nimissä, että naiset ovat ”erillisiä” olentoja, lapsia, joilla on aikuisen kasvot ja vaativat suojelua.

Vastaavasti miehet kutsutaan osoittamaan syyllisyytensä ja kaivelemaan retrospektiivisen tietoisuutensa syvyydestä ”vääränlainen käyttäytyminen”, joka heillä olisi ollut 10, 20 tai 30 vuotta sitten, ja jota heidän pitäisi nyt katua.

Julkiset ripittäytyjät julistavat itsensä samalla syyttäjiksi ja tunkeutuvat yksityiselämään, joka näyttäytyy kuin totalitaarisen yhteiskunnan ilmapiiri.

Puhdistava aalto ei vaikuta tuntevan mitään rajoja. Toisaalla sensuroidaan Egon Schielen teoksen alaston nainen ja Balthusin taulu otetaan pois museosta, koska sen katsotaan olevan pedofilian puolustuspuhe.

Persoonan ja taiteen sekoittuessa pyydetään kieltämään Roman Polanski -retrospektiivin esittäminen Cinémathèque’illä ja saavutetaan Jean-Claude Brisseaulle omistettu siirto. Eräs yliopiston opettaja tuomitsee Michelangelo Antionionin Blow-Up -elokuvan ”naisia vihaavaksi” ja ”mahdottomaksi hyväksyä”. Tämän revisionismin valossa, John Ford (Etsijät) ja jopa Nicolas Poussin (The Abduction of the Sabine Women) eivät pitkälle pötki.

Eräät julkaisijat pyytävät meitä muuttamaan maskuliinisia hahmojamme ”vähemmän seksistisiksi”, puhumaan seksuaalisuudesta ja rakkaudesta konservatiivisemmin tai nostamaan esille ”naishahmojen kokemia traumoja”.

Järjettömyyden huippu: Ruotsin hallitus ehdottaa lakia, jossa määrätään, että seksuaalinen kanssakäyminen edellyttää selkeää suostumusta. Tällä tavoin kun jatketaan, niin tulevaisuudessa, ennen kuin kaksi aikuista voi harrastaa seksiä, heidän tulee esitäyttää puhelimen sovelluksessa lomake, jossa on asianmukaisesti lueteltu, mitkä toimet he hyväksyvät ja mistä he kieltäytyvät.

Välttämätön vapaus loukata
Filosofi Ruwen Ogien puolusti taiteellista luomista varten välttämätöntä loukkaamisen vapautta.

Samalla tavoin puolustamme vapautta kiusata, joka on välttämätöntä seksuaaliselle vapaudelle. Olemme tänä päivänä riittävän valistuneita myöntämään, että sukupuolivietti on luonteeltaan hyökkäävä ja villi, mutta olemme myös riittävän tarkkanäköisiä, jotta emme sekoita kömpelöä iskuyritystä ja seksuaalista väkivaltaa.

Erityisesti olemme tietoisia, että ihminen ei ole monoliitti. Nainen voi samana päivänä toimia työryhmän johtajana ja nauttia olemisestaan miehen seksuaalisena kohteena olematta ”huora” tai patriarkaatin halpamainen avustaja. Nainen voi valvoa, että hänen palkkansa on samantasoinen kuin miehellä, mutta ei voi tuntea itseään loppuiäksi traumatisoiduksi metron lähentelijästä, vaikka se olisikin rikos. Hän voisi pitää lähentelyä seksuaalisen köyhyyden ilmauksena tai jopa unohtaa lähentelyn.

Naisina emme tunnusta tätä feminismin vallan väärinkäyttöä, jonka vihan kasvot kohdistuvat miehiin ja seksuaalisuuteen. Mielestämme vapautta sanoa ei seksuaaliselle ehdotukselle ei ole ilman vapautta häiritä. Ja katsomme, että tähän vapauteen häiritä täytyy osata vastata muulla tavoin kuin asettumalla saaliin rooliin.

Niille meistä, jotka ovat valinneet lasten hankkimisen, arvioimme, että on viisasta kasvattaa tyttäremme siten, että he ovat riittävän tietoisia. Näin he voivat elää elämänsä täysillä ilman, että heitä pelotellaan tai syytellään.

Vahingot, jotka voivat koskettaa naisen kehoa, eivät välttämättä yllä arvokkuuteen asti eikä heidän pidä, vaikka se välillä vaikealta tuntuisi, välttämättä tehdä itsestään alituista uhria. Sillä emme ole erotettavissa kehostamme. Sisäinen vapautemme ei ole raiskattavissa. Tätä vapautta, jota vaalimme, ei ole ilman riskejä ja velvollisuuksia.”

Käännös: Satu Lumme

ALLEKIRJOITTANEET:

Sarah Chiche (kirjailija, kliininen psykologi ja psykoanalyytikko), Catherine Millet (taidekriitikko, kirjailija), Catherine Robbe-Grillet (näyttelijä ja kirjailija), Peggy Sastre (kirjailija, toimittaja ja kääntäjä), Abnousse Shalmani (kirjailija ja toimittaja).

Yhtyvät myös tähän sanomaan:

Kathy Alliou (kuraattori), Marie-Laure Bernadac (kunniapuheenjohtaja), Stéphanie Blake (lastenkirjailija), Ingrid Caven (näyttelijär ja laulajatar), Catherine Deneuve (näyttelijätär), Gloria Friedmann (kuvataiteilija), Cécile Guilbert (kirjailija), Brigitte Jaques-Wajeman (ohjaaja), Claudine Junien (geneetikko), Brigitte Lahaie(näyttelijätär ja radiojuontaja), Elisabeth Lévy (Causeurin toimituksen johtaja), Joëlle Losfeld (kustantaja), Sophie de Menthon (ETHIC liikeen johtaja), Marie Sellier (kirjailija, Société des gens de lettres -yhdistyksen puheenjohtaja).

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005523316.html
 
Iltasanomat julkaisi ranskalaisnaisten kannanoton kokonaan käännettynä, kas tässä:

"Mielestämme vapautta sanoa ei seksuaaliselle ehdotukselle ei ole ilman vapautta häiritä. Ja katsomme, että tähän vapauteen häiritä täytyy osata vastata muulla tavoin kuin asettumalla saaliin rooliin."

Kuinkas nainen voi sanoa minulle ei jos en ensin ehdota?
Onko jokainen ehdotukseni siis häirintää?
 
Iltasanomat julkaisi ranskalaisnaisten kannanoton kokonaan käännettynä, kas tässä:

”Weinsteinin tapauksesta heräsi oikeutettu tietous naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta, etenkin työympäristöissä, joissa eräät miehet käyttävät hyväkseen valtaansa. Tämä on tarpeellista, mutta aiheesta puhumisen vapautuminen kääntyy tänä päivänä itseään vastaan: meitä vaaditaan puhumaan ”oikein” ja vaientamaan toisinajattelijat. Heitä, jotka eivät suostu taipumaan näihin ehtoihin pidetään pettureina ja osasyyllisinä.

Siinäpä vasta puritanismia, kun lainataan niin sanotun yhteisen hyvän nimissä argumentteja naisten suojelemiseksi sekä heidän vapauttamisekseen, jotta heidät olisi helpompi alistaa ikuisen uhrin asemaan. Sovinistipaholaiset hallitsevat pienillä asioilla, kuten hyvään vanhaan noitavainon aikaan.

Ilmiannot ja syytökset: #metoo johti tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa ilmiantojen ja syytösten kampanjaan. Julkiset syytökset kohdistuivat yksilöihin, joille ei annettu mahdollisuutta vastata tai puolustautua ja heidät asetettiin samaan asemaan seksuaalisten ahdistelijoiden kanssa.

Tällä pikaoikeudella on jo uhrinsa: miehiä on rangaistu muitta mutkitta sekä pakotettu irtisanoutumaan, vaikka heidän ainoa erheensä olisi ollut polven hipaisu, yritys varastaa suudelma, ”intiimien” asioiden puhuminen työillallisella tai seksuaalisävytteisen viestin lähettäminen naiselle ilman vastavuoroisuutta.

Tämä kuume, joka on lähettänyt ”porsaat” teuraalle, ei auttanut naisia itsenäistymään, vaan palvelee seksuaalivapauden vihollisten etua, ääriuskovaisia ja pahimpia taantumuksellisia. Lisäksi tilanne palvelee niitä, jotka uskovat täydelliseen käsitykseen hyvästä ja he katsovat viktoriaanisen moraalin nimissä, että naiset ovat ”erillisiä” olentoja, lapsia, joilla on aikuisen kasvot ja vaativat suojelua.

Vastaavasti miehet kutsutaan osoittamaan syyllisyytensä ja kaivelemaan retrospektiivisen tietoisuutensa syvyydestä ”vääränlainen käyttäytyminen”, joka heillä olisi ollut 10, 20 tai 30 vuotta sitten, ja jota heidän pitäisi nyt katua.

Julkiset ripittäytyjät julistavat itsensä samalla syyttäjiksi ja tunkeutuvat yksityiselämään, joka näyttäytyy kuin totalitaarisen yhteiskunnan ilmapiiri.

Puhdistava aalto ei vaikuta tuntevan mitään rajoja. Toisaalla sensuroidaan Egon Schielen teoksen alaston nainen ja Balthusin taulu otetaan pois museosta, koska sen katsotaan olevan pedofilian puolustuspuhe.

Persoonan ja taiteen sekoittuessa pyydetään kieltämään Roman Polanski -retrospektiivin esittäminen Cinémathèque’illä ja saavutetaan Jean-Claude Brisseaulle omistettu siirto. Eräs yliopiston opettaja tuomitsee Michelangelo Antionionin Blow-Up -elokuvan ”naisia vihaavaksi” ja ”mahdottomaksi hyväksyä”. Tämän revisionismin valossa, John Ford (Etsijät) ja jopa Nicolas Poussin (The Abduction of the Sabine Women) eivät pitkälle pötki.

Eräät julkaisijat pyytävät meitä muuttamaan maskuliinisia hahmojamme ”vähemmän seksistisiksi”, puhumaan seksuaalisuudesta ja rakkaudesta konservatiivisemmin tai nostamaan esille ”naishahmojen kokemia traumoja”.

Järjettömyyden huippu: Ruotsin hallitus ehdottaa lakia, jossa määrätään, että seksuaalinen kanssakäyminen edellyttää selkeää suostumusta. Tällä tavoin kun jatketaan, niin tulevaisuudessa, ennen kuin kaksi aikuista voi harrastaa seksiä, heidän tulee esitäyttää puhelimen sovelluksessa lomake, jossa on asianmukaisesti lueteltu, mitkä toimet he hyväksyvät ja mistä he kieltäytyvät.

Välttämätön vapaus loukata
Filosofi Ruwen Ogien puolusti taiteellista luomista varten välttämätöntä loukkaamisen vapautta.

Samalla tavoin puolustamme vapautta kiusata, joka on välttämätöntä seksuaaliselle vapaudelle. Olemme tänä päivänä riittävän valistuneita myöntämään, että sukupuolivietti on luonteeltaan hyökkäävä ja villi, mutta olemme myös riittävän tarkkanäköisiä, jotta emme sekoita kömpelöä iskuyritystä ja seksuaalista väkivaltaa.

Erityisesti olemme tietoisia, että ihminen ei ole monoliitti. Nainen voi samana päivänä toimia työryhmän johtajana ja nauttia olemisestaan miehen seksuaalisena kohteena olematta ”huora” tai patriarkaatin halpamainen avustaja. Nainen voi valvoa, että hänen palkkansa on samantasoinen kuin miehellä, mutta ei voi tuntea itseään loppuiäksi traumatisoiduksi metron lähentelijästä, vaikka se olisikin rikos. Hän voisi pitää lähentelyä seksuaalisen köyhyyden ilmauksena tai jopa unohtaa lähentelyn.

Naisina emme tunnusta tätä feminismin vallan väärinkäyttöä, jonka vihan kasvot kohdistuvat miehiin ja seksuaalisuuteen. Mielestämme vapautta sanoa ei seksuaaliselle ehdotukselle ei ole ilman vapautta häiritä. Ja katsomme, että tähän vapauteen häiritä täytyy osata vastata muulla tavoin kuin asettumalla saaliin rooliin.

Niille meistä, jotka ovat valinneet lasten hankkimisen, arvioimme, että on viisasta kasvattaa tyttäremme siten, että he ovat riittävän tietoisia. Näin he voivat elää elämänsä täysillä ilman, että heitä pelotellaan tai syytellään.

Vahingot, jotka voivat koskettaa naisen kehoa, eivät välttämättä yllä arvokkuuteen asti eikä heidän pidä, vaikka se välillä vaikealta tuntuisi, välttämättä tehdä itsestään alituista uhria. Sillä emme ole erotettavissa kehostamme. Sisäinen vapautemme ei ole raiskattavissa. Tätä vapautta, jota vaalimme, ei ole ilman riskejä ja velvollisuuksia.”

Käännös: Satu Lumme

ALLEKIRJOITTANEET:

Sarah Chiche (kirjailija, kliininen psykologi ja psykoanalyytikko), Catherine Millet (taidekriitikko, kirjailija), Catherine Robbe-Grillet (näyttelijä ja kirjailija), Peggy Sastre (kirjailija, toimittaja ja kääntäjä), Abnousse Shalmani (kirjailija ja toimittaja).

Yhtyvät myös tähän sanomaan:

Kathy Alliou (kuraattori), Marie-Laure Bernadac (kunniapuheenjohtaja), Stéphanie Blake (lastenkirjailija), Ingrid Caven (näyttelijär ja laulajatar), Catherine Deneuve (näyttelijätär), Gloria Friedmann (kuvataiteilija), Cécile Guilbert (kirjailija), Brigitte Jaques-Wajeman (ohjaaja), Claudine Junien (geneetikko), Brigitte Lahaie(näyttelijätär ja radiojuontaja), Elisabeth Lévy (Causeurin toimituksen johtaja), Joëlle Losfeld (kustantaja), Sophie de Menthon (ETHIC liikeen johtaja), Marie Sellier (kirjailija, Société des gens de lettres -yhdistyksen puheenjohtaja).

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005523316.html
Kamalan epäselvää jaarittelua...
Mutta pari kohtaa:
"...vaikka heidän ainoa erheensä olisi ollut polven hipaisu, yritys varastaa suudelma, ”intiimien” asioiden puhuminen työillallisella tai seksuaalisävytteisen viestin lähettäminen naiselle ilman vastavuoroisuutta."

Mielestäni selkeä ahdistelu on ihan pätevä syy irtisanomiselle. Jos esimies lähettää alaiselleen "seksuaalisävytteisiä" viestejä tai yrittää pussata, ei hän ole pätevä tehtäväänsä.

"Hän voisi pitää lähentelyä seksuaalisen köyhyyden ilmauksena tai jopa unohtaa lähentelyn."

Näin voi sanoa vain joku, jota oikeasti ei ole ahdisteltu. Itse muistan edelleen jopa sen, mitä minulla oli päällä, kun joskus nuorena (parikymmentä vuotta sitten) junassa joku keski-ikäinen ukko lähenteli. Nuo tilanteet ovat oikeasti pelottavia ja ahdistavia (etenkin nuorille), eivätkä ne häviä mielestä ihan vain sillä, että päättää unohtaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
"Mielestämme vapautta sanoa ei seksuaaliselle ehdotukselle ei ole ilman vapautta häiritä. Ja katsomme, että tähän vapauteen häiritä täytyy osata vastata muulla tavoin kuin asettumalla saaliin rooliin."

Kuinkas nainen voi sanoa minulle ei jos en ensin ehdota?
Onko jokainen ehdotukseni siis häirintää?
En tajunnut tuota kohtaa ollenkaan, siis sitä, mitä siinä yritettiin sanoa.
 
Onpas muotoiltu kauniisti:"yritys varastaa suudelma."
Pyh, se on väkisin pussaamista.
Mietitään kahta tilannetta:
-pomo kahden kesken jossain huoneessa yrittää pussata
-miesjoukko töissä yrittää väkisin pussata vaikka naissihteeriä ja nauravat päälle.

Olisi ahdistavia tilanteita.
 
  • Tykkää
Reactions: .....
Onpas muotoiltu kauniisti:"yritys varastaa suudelma."
Pyh, se on väkisin pussaamista.
Mietitään kahta tilannetta:
-pomo kahden kesken jossain huoneessa yrittää pussata
-miesjoukko töissä yrittää väkisin pussata vaikka naissihteeriä ja nauravat päälle.

Olisi ahdistavia tilanteita.
Joo, ärsyttävästi oli oikein keksimällä keksitty asioille mahdollisimman vähäpätöiset nimikkeet.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Sit on semmonenkin asia että jotkut säännöt pitää "lukita" kaikkia koskeviksi ettei niihin sovellettaisi subjektiivisia tulkintoja.
Suomeks:

Jos vaikka väkisin pussaaminen sallitaan, niin on hieman eri tilanne pussaako 50-v.pomo väkisin vaikka 40-vuotiasta rempseää rivo-Riittaa kuin määräaikaisella sopimuksella olevaa 19-vuotiasta, pelokasta pätkätyöläistä.

Ranskalaisten mukaan tuo jälkimmäinen olisi myös ok?
 

Yhteistyössä