Rakkaus kuoli tänä iltana

Nyt mies teki sen lopullisen temppunsa. Ei pettämistä, ei lyömistä, liittyy miehen jatkuviin omiin menoihin, mutta en halua sen tarkemmin siitä sanoa. Jos nyt ketään kiinnostaakaan. Tiukkaa tää on ollut jo jonkun vuoden, mutta tänään silmät aukesivat. Nyt on vain turta olo. En olisi ikinä uskonut, että rakastamani mies muuttuu tuollaiseksi.

Onko jollakulla ollut samanlaista tilannetta? Sanoin sille suoraan, että mun rakkaus kuoli nyt. Kituliekillä mennyt jo kauan, mutta nyt en enää jaksa. Eipä tuo näyttänyt paljon miestäkään hetkauttavan. Miten olette menetelleet tässä tilanteessa? En haluaisi lapsien (3,5v ja 10kk) takia erota, mutta onko tässä nyt mitään järkeä asua kämppiksinä? Jos eroamme niin pakko lähtä heti töihin ja mielelläni olisi antanut pienen olla kotona 2-vuotiaaksi. En siis aio eroa hakea, hakekoot mies jos haluaa. Ehkä sitten haen eroa myöhemmin kun lapset ovat jo "tarpeeksi isoja". Tavallaan törkeästi siis käytän tässä suhteessa miestä hyväkseni. Mutta en itseni takia vaan lasten. Minä voin kyllä jo töihin lähtä, mutta haluaisin, että kuopuksen ei tarvisi vielä noin pienenä lähtä hoitoon.

En tiedä mikä nyt edes oli tämän kirjoituksen pointti... Ahistaa vaan tämä tilanne. Tavallaan on turta olo, mutta tavallaan tuntuu pahalta. Kumpi tässä nyt lapsia kohtaan ois reilumpi, erota vai jatkaa näin jonkin aikaa?

 

Onnea valitsemallesi YH:n tielle, kyllä sä vielä toisen rentun löydät, joka tuo sulle horsman tuolta maantien ojasta.

 

No vaikea sanoa kun ei tarkemmin tiedä teidän tilannetta, millaista perhe-elämä on jne. Mutta jos teillä ei ole hyvä olla (siis teillä vanhemmilla), niin se heijastuu lapsiin. Ettekö voisi yrittää selvittää ongelmia, puhua?

 

Onnea valitsemallesi YH:n tielle, kyllä sä vielä toisen rentun löydät, joka tuo sulle horsman tuolta maantien ojasta.

No mikäs kommentti tää nyt oli? Ei mikään älykäs ainakaan .....

 

Onnea valitsemallesi YH:n tielle, kyllä sä vielä toisen rentun löydät, joka tuo sulle horsman tuolta maantien ojasta.

Joo kiitos paljon. Näytät olevan samaa sarjaa mieheni kanssa.

 

Ei kai se rakkaus nyt yhtenä iltana kuole?

 

Onnea valitsemallesi YH:n tielle, kyllä sä vielä toisen rentun löydät, joka tuo sulle horsman tuolta maantien ojasta.

Tai miehen, joka todella rakastaa ja arvostaa =)

 

Onnea valitsemallesi YH:n tielle, kyllä sä vielä toisen rentun löydät, joka tuo sulle horsman tuolta maantien ojasta.

:headwall:

 

Ja lapset kärsivät kun huomaavat ettei välinne ole kunnossa, kyllä he huomaavat. Vaikka eihän se helppo ole alkaa yksinhuoltajaksikaan

 

No vaikea sanoa kun ei tarkemmin tiedä teidän tilannetta, millaista perhe-elämä on jne. Mutta jos teillä ei ole hyvä olla (siis teillä vanhemmilla), niin se heijastuu lapsiin. Ettekö voisi yrittää selvittää ongelmia, puhua?

Ollaan yritetty. Mutta kun kaikki on mieheni mielestä minun syytäni ja olen ihan perseestä niin enpä tiedä miten tästä eteenpäin.

 

jos sinusta voimakkaasti tuntuu tuolta,olen pahoillani puolestasi
mikä pakko sinun on töihin palata vaikka eroaisittekin?

 

Ei kai se rakkaus nyt yhtenä iltana kuole?

Jos lukisit tuon aloituksen uudelleen. Kitunut on kauan, tänään tuli vain lopullinen isku.

 

Onnea valitsemallesi YH:n tielle, kyllä sä vielä toisen rentun löydät, joka tuo sulle horsman tuolta maantien ojasta.

Joo kiitos paljon. Näytät olevan samaa sarjaa mieheni kanssa.

Saat multa horsma, se rentun ruusu on !

 

jos sinusta voimakkaasti tuntuu tuolta,olen pahoillani puolestasi
mikä pakko sinun on töihin palata vaikka eroaisittekin?

Pärjääkö sitä hoitorahalla kahden pienen kanssa? Ei ole kokemusta...

 

miehesi on jo tehnyt oman ratkaisunsa? Ja sä et vaan vielä ole siitä tietoinen? Ne menot kun voivat kohdistua moneen paikkaan....

 

Ei kai se rakkaus nyt yhtenä iltana kuole?

Jos lukisit tuon aloituksen uudelleen. Kitunut on kauan, tänään tuli vain lopullinen isku.

Ei kun juuri sitä tarkoitin ettei se "rakkaus" kuollut juuri tänään vaan päätit/tajusit niin. Minä kyllä olen sitä mieltä ettei kannata väkisin alkaa pyristelemään ja elämäänsä tuhlaamaan.

 

jos sinusta voimakkaasti tuntuu tuolta,olen pahoillani puolestasi
mikä pakko sinun on töihin palata vaikka eroaisittekin?

Pärjääkö sitä hoitorahalla kahden pienen kanssa? Ei ole kokemusta...

mä pärjäsin ihan hyvin kahden pienen kanssa kun ero tuli.ota selvää kaikista tuista mitä saat kelalta ja elatusmaksuthan mies joutuu maksamaan.en laittais minäkään noin pientä hoitoon.

 

Timppa tekopyhä jeesustelija

 

Elämä ei ole helppoa. Ratkasun voit tehdä vain itse, mitä teet. Tosin jos lähdet, niin taloudellinen tilanne ei välttämättä ole niin huono, kuin voisi kuvitella. Kuulin yhdeltä puolitutulta, että eron jälkeen rahaa jäi sen verran, ettei tarvinnut mennä töihin mutta ei kitkuttaakaan. Esim. vuokralla saa asumistukea, saa elatusmaksut ym.
Lasten kannalta tilanne vaikea, tekee niin tai näin. Jospa olisikin joku, joka voisi antaa oikean ratkaisun ja sitten toimisi sen mukaan. Mutta kun sitä ei kukaan tee eikä voikaan.
Mietin vaan, että jos miestäkään ei paljon hetkauttanut, niin taitaa teidän yhteiselo olla jo loppusuoralla? Onko sitten hyvä enää olla yhdessä?
Itsellä ei kokemuksia erosta, mutta kuvittelen ymmärtäväni, mitä tunnet.Voimia sinulle jaksamiseen. Ja muista, kyllä se aurinko vielä joskus paistaa risukasaankin!

 

Timppa tekopyhä jeesustelija

Mieki siuta! :hug:

 

miehesi on jo tehnyt oman ratkaisunsa? Ja sä et vaan vielä ole siitä tietoinen? Ne menot kun voivat kohdistua moneen paikkaan....

Niin, en voi tietää. Olen vain luottanut. Mutta selväksi teki, että ei sitä kiinnosta mun tunteet

 

Jos olet satavarma päätöksestäsi että se rakkaus on tosiaan loppu NYT, niin ITSESI takia ei kannata jäädä saman katon alle. Tärkeintä on että sulla on hyvä olla - sillä lapset vaistoo mielialat ja jos voit huonosti heijastuu se taatusti myös muksuihin ja siksi en henk.koht ole ikinä ymmärtänyt ns. kulissiliittoja "lasten tähden. "

 

Ei kai se rakkaus nyt yhtenä iltana kuole?

Jos lukisit tuon aloituksen uudelleen. Kitunut on kauan, tänään tuli vain lopullinen isku.

Ei kun juuri sitä tarkoitin ettei se "rakkaus" kuollut juuri tänään vaan päätit/tajusit niin. Minä kyllä olen sitä mieltä ettei kannata väkisin alkaa pyristelemään ja elämäänsä tuhlaamaan.

Ok käsitin väärin, sori. Niin tänään sen varmasti tajusin, että en vaan rakasta enää... Tervanjuonnilta tää elo on jo pitkään tuntunut, lasten vuoksi vain olen jaksanut.

Nyt tulee itku ensimmäistä kertaa tänään

 

Kerran ap. on valintansa tehnyt, voikin hän ottaa kämpästä ritolat ja muuttaa vaikka veneen alle, siellähän ne muutkin asunnottomat majailee.

 

Ja sitten kun me molemmat tullaan suvuista, joissa kukaan vain ei ole eronnut. Meinaan meidän vanhempia ja sisaruksia. Tosi iso kynnys erota. Se kertominen kaikille, että erotaan. Ja ollaan esitetty kaikille onnellista, tulee varmana suurena yllätyksenä kaikille. On niin epäonnistunut olo. Ja haluaisin antaa lapsille ehjän kodin