rakkaus ei ole kadonnut...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taustalla

Aktiivinen jäsen
19.05.2004
63 720
9
36
Ensimmäistä odottelen ja tulevan lapsen isän kanssa yhdessä päätettiin erota kun aloin odottaa, mies ei lasta halua enkä voi toista isäksi pakottaa, niinkuin isä ei voinut pakottaa minua luopumaan lapsesta. Ihan puheväleissä ollaan ja aika useasti nähdäänkin eli tämä ex mieheni kuuluu ainakin vielä elämääni, en tiedä miten käy kun lapsi syntyy, luultavasti välit sitten loittonee lopullisesti.Olen hyväksynyt asian että lapseni yksin kasvatan,ehkä tulevaisuudessa jopa uuden rakkauden löydän...ongelmani on se että en ole lakannu rakastamasta exääni,ajattelen päivin ja öin,lähes joka hetki,luulis että tunteet olis viilenny kun ei vasta rakkautta saa...mutta ei...pitäisköhän tän lapsen saaminen niitä tunteita yllä, tuleehan se ihminen aina jollain tavalla kuulumaan elämääni,henkisellä tasolla koska lapseni suonissa hänen veri myös virtaa.Kenelläkään vastaavaa tilannetta tai tunteita?Kuinka elämä jatkunut?Varmaanki parempi olis että ei olis minkäänlaisia välejä exään eikä häntä näkis ollenkaa,silloin vois olla helpompi unohtaa...???
 
Teidän täytyy ehdottomasti jutella. Sinun täytyy tietää haluaako mies olla lapsen elämässä vai ei. Kysy häneltä ja anna miettimis aikaa ja tee selväksi että päätöksen pitää olla pysyvä.

Lapsi tarvitsee pysyvyyttä ja rakkautta. Se jos isä on kuvioissa ensimmäisen vuoden ja häipyy on todella vahingollista lapselle. Yhtäkkiä ihminen jonka kanssa lapsi on ehkä viettänyt aikaa häviää mitään seittelemättä.
Ensimmäiset kolme vuotta lapsen elämässä on tärkeitä.

Aiotko tunnustaa isän? Jollette ole naimisissa niin sinulta kysytään lapsen isästä johon voit vastata ettet tiedä lapsen isää tai kerrot kuka lapsen isä on.

Ero on raskasta ja varsinkin silloin kun on raskaana. Asiat on hankalia koska rakastat miestä, mutta jos mies ei halua lasta eikä jatkaa sinun kanssasi niin lapsen kannalta olisi hyvä ettette ole missään tekemisissä. Jos mies haluaa olla elämässäsi, niin lapsen tulisi tietää että mies on hänen isänsä.

Älä jatka ystävyyttä jos mies ei halua ottaa vastuuta lapsestaan, teet siinä vain itsellesi pahaa mieltä.

VOIMIA sinulle ja onnea odotukseen =)
 
Kyllä se varmasti on se pesänrakennus -vietti joka saa sinut ajattelemaan lapsen isää. Jos hänestä ei ole lapsesta huolehtimaan, pitäisi sinun kuitenkin tuo mies unohtaa. Voihan olla, että kun ei ole sitä haahuilevaa muka-isää kuvioissa, niin se madaltaa muiden miesten kynnystä lähestyä sinua ja pientä perheyksikköäsi. Olisihan se ihanaa, jos lapsesi voisi jostain vielä saada kunnon isänmallin :) Keskity vain omaan ja lapsesi hyvinvointiin äläkä päästä riskitekijöitä elämäänne. Olet kaikesta päätellen todella vahva nainen. Onnea ja kaikkea hyvää elämäänne :)
 

Yhteistyössä