H
hupsu?
Vieras
Oonko mä jotenkin yltiöromanttinen tai lukenut liikaa prinsessakirjoja pienenä tai jotain, kun toivon että mua rakastettaisiin ihan täysillä, että joku (kuv. huom.) palvoisi maata mun jalkojen alla ja haluaisi ykköstoiveenaan pitää musta huolta? Ja sitten olen surullinen, kun en tällaista rakkautta ole löytänyt?
Mies kyllä rakastaa mua, mutta ei noin syvästi. Viimeiset 5 vuotta olen tiennyt, että itse rakastan häntä enemmän kuin hän minua. Olen myös hänelle tärkein ihminen, mutta musta tuntuu, että hän ajattelee niin päin, että olenko minä tarpeeksi hyvä hänelle kuin, että minä olen niin erityinen ihminen, että ansaitsen jotain erityistä.
Toisaalta kaikki ihmisethän unelmoi rakkaudesta, mut mulla on nyt joku herkkä kausi, ja viime yönäkin itkin tunnin sitä, että "mua ei enää koskaan tule kukaan rakastamaan syvästi". Eli onko tämä jotain aikuisen naisen prinsessahaavetta? En kai itsekään ole unelmien puoliso, arki se täälläkin on tavallinen tila.
En mä tiedä, sanokaa jotain lohduttavaa, tai palauttakaa vaikka maan pinnalle. Älkää kuitenkaan haukkuko, jos vaan viitsitte..
Mies kyllä rakastaa mua, mutta ei noin syvästi. Viimeiset 5 vuotta olen tiennyt, että itse rakastan häntä enemmän kuin hän minua. Olen myös hänelle tärkein ihminen, mutta musta tuntuu, että hän ajattelee niin päin, että olenko minä tarpeeksi hyvä hänelle kuin, että minä olen niin erityinen ihminen, että ansaitsen jotain erityistä.
Toisaalta kaikki ihmisethän unelmoi rakkaudesta, mut mulla on nyt joku herkkä kausi, ja viime yönäkin itkin tunnin sitä, että "mua ei enää koskaan tule kukaan rakastamaan syvästi". Eli onko tämä jotain aikuisen naisen prinsessahaavetta? En kai itsekään ole unelmien puoliso, arki se täälläkin on tavallinen tila.
En mä tiedä, sanokaa jotain lohduttavaa, tai palauttakaa vaikka maan pinnalle. Älkää kuitenkaan haukkuko, jos vaan viitsitte..