M
Mitä sitten..
Vieras
Takana 15v, 2 tervettä lasta. Kaikki hyvin, ei pettämistä, rahaa tarpeeksi, työt, oma koti...
Nyt mies on ollut kotoa pois (lomalla) 1,5vko (ennenkin pitkiä aikoja) ja nyt tuntuu että ollaan tultu tien päähän. Tällä kertaa en ole kaivannut häntä yhtään. Ihan sama olisiko hän täällä vai ei, tuntuu että hänestä on tullut vain rasite, hidaste. Jos tietäisi että hänellä joku toinen niin ok, sen näkeminen tekisi kuitenkin varmasti kipeää.
Voin käsi sydämmellä sanoa että minä olen ollut suhteemme kantava voima, en ole luovuttanut ja olen hyväksynyt paljon asioita joita en ole pitänyt mieluisina.
Nyt on mennyt jo vähintään 1v kun olen ollut jo valmis lähtemään (itku tulee kun kuuntelen Mun koti ei oo täällä, Mä annan sut pois jne.) Välillä lyhyitä hetkiä kun kaipaan ja haluan lähelle, ihan varmaan sattuu jos erotaan mut en jaksais enään.
Kun nämä tunteet alkoivat VAHVISTUA (siis 1v sitten) niin ei ollut muita miehiä ajatuksissakaan, muutaman kk päästä sain tietää varmistuksen siitä että yksi läheinen mies on ollut kiinnostunut minusta jo pitkään. Olin aiemmin pitänyt hyvin viileitä välejä häneen varmuuden vuoksi, sit aloin kelaan mitä kaikkea hän on elämässämme tehnyt ja kulkenut ns. sivussa tukien meitä ja samalla ollut ihastunut (sanonut suoraan minulle myös että rakastunut, vitsillä).
Yhtäkkiä näinkin hänet eri valossa ja tajusin että olen ihastunut häneen vaikken edes "oikeasti" tunne häntä.
Aiemmin olin vältellyt hänen intentiivistä tuijotusta mutta nyt aloin vastaamaan siihen ja tämän seurauksena (yms.) hän harvensi käyntejä meillä ja nyt ne on loppunut kokonaan, en tiedä onko ihastus loppunut, olenhan osaksi käyttäytynyt tyhmästi, sanonut sammakoita ja takerrellut sanoissa. MUTTA jokatapauksessa suhteemme on mahdoton oli tunteta tai ei.
Nyt mies on ollut kotoa pois (lomalla) 1,5vko (ennenkin pitkiä aikoja) ja nyt tuntuu että ollaan tultu tien päähän. Tällä kertaa en ole kaivannut häntä yhtään. Ihan sama olisiko hän täällä vai ei, tuntuu että hänestä on tullut vain rasite, hidaste. Jos tietäisi että hänellä joku toinen niin ok, sen näkeminen tekisi kuitenkin varmasti kipeää.
Voin käsi sydämmellä sanoa että minä olen ollut suhteemme kantava voima, en ole luovuttanut ja olen hyväksynyt paljon asioita joita en ole pitänyt mieluisina.
Nyt on mennyt jo vähintään 1v kun olen ollut jo valmis lähtemään (itku tulee kun kuuntelen Mun koti ei oo täällä, Mä annan sut pois jne.) Välillä lyhyitä hetkiä kun kaipaan ja haluan lähelle, ihan varmaan sattuu jos erotaan mut en jaksais enään.
Kun nämä tunteet alkoivat VAHVISTUA (siis 1v sitten) niin ei ollut muita miehiä ajatuksissakaan, muutaman kk päästä sain tietää varmistuksen siitä että yksi läheinen mies on ollut kiinnostunut minusta jo pitkään. Olin aiemmin pitänyt hyvin viileitä välejä häneen varmuuden vuoksi, sit aloin kelaan mitä kaikkea hän on elämässämme tehnyt ja kulkenut ns. sivussa tukien meitä ja samalla ollut ihastunut (sanonut suoraan minulle myös että rakastunut, vitsillä).
Yhtäkkiä näinkin hänet eri valossa ja tajusin että olen ihastunut häneen vaikken edes "oikeasti" tunne häntä.
Aiemmin olin vältellyt hänen intentiivistä tuijotusta mutta nyt aloin vastaamaan siihen ja tämän seurauksena (yms.) hän harvensi käyntejä meillä ja nyt ne on loppunut kokonaan, en tiedä onko ihastus loppunut, olenhan osaksi käyttäytynyt tyhmästi, sanonut sammakoita ja takerrellut sanoissa. MUTTA jokatapauksessa suhteemme on mahdoton oli tunteta tai ei.
