rakkaat naiset, auttakaa nyt tässä asiassa meitä. TUTTIVIEROITUS

kyseessä lapsi, joka täyttää kesällä 3. itse en antaisi tälle tuttia enää kuin öisin (ja kohta en enää silloinkaan) mutta vaimo antaa! on niin herkkä (ADHD) ettei yhtään kestä sitä huutoa. se huuto kestää hyvinkin 3h ja päättyy usein oksentamiseen, mutta itse en anna periksi. minulle vain huutaa, mutta vaimoa myös lyö ja repii . ja kohta on tutti suussa! minusta tämä on naurettavaa, johan tossa menee hampaatkin ! välillä kirkuvat sekä vaimo että lapsi , kun isi ottaa tutin pois ja sitten kynsitään/revitään vaatteista/ muksitaan äitiä. hullujenhuone..
meillä on myös vanhempi lapsi, mutta tämä ei koskaan tuttia huolinut.

 

Ensin pitää päättää yhdessä rouvan kanssa, että tutista luovutaan. Molemmat aikuiset pitävät kiinni sopimuksesta, tuollainen lipsuminen linjasta vain vahvistaa lapsen kiljuntaa, koska sillä saa tahtonsa läpi.

Meillä tuttikeiju vei tutit ja jätti tilalle vastalahjaksi lapselle mieluisen Viiru pehmokissan. Sitä ennen tutin käyttö oli jätetty ainoastaan yökäyttöön. Ihan itkuitta ei selvitty, lapsi ikävöi tuttia iltaisin nukkumaan mennessä.

MLL - Tutista luopuminen
Tutista luopuminen, Vanhempainnetti - MLL

 

Miks sitä tuttia ei oo otettu pois jo kauan sitten? Mä ottaisin tutin pois siinä kohtaa kun ei enää ime rintaa tai pulloakaan.

Yhden tutun lapsella (10kk) on ollut syntymästään saakka tutti suussa aina, siis ihan aina. Se lykätään suuhun, vaikka ei edes itse vaan tyytyväisenä möngertää lattialla.

 

Meilläkin juuri 3-vuotiaana vieroitettiin tutista. Tutteihin leikattiin saksilla reikiä, ja sanottiin, että tuttirotta on käynyt ne pureskelemassa. Ei pistänyt poika sen jälkeen tuttia suuhunsa. Ensimmäisenä yönä heräsi kerran kyselemään tuttia, siinä kaikki.

 

Onnistuisko se tutista luopuminen paremmin jos isä olis se nukuttaja ainakin siihen asti että se tutti unohtuu? Jos kerran äidin hermot ei kestä.

 

Joku tarinahan tuohon pitää keksiä, ja lapsen pitää nähdä(ja äidin), kun kaikki tutit laitetaan menemään oravanpoikasille tms.

 

Ja lisään vielä, että kun ei talossa ole yhtään tuttia, niin äitikään ei tutiksi voi taipua.

 

kun vaimolla on ongelmia tuon kärsivällisyyden.. tai sen puutteen kanssa. hyvä äiti kyllä on eikä vauvoihin hermostunut kertakaan, vaan joi pannutolkulla kahvia samalla kun kanniskeli itkevää nyyttiä pitkin kämppää. mutta isompi lapsi, tuollainen uhmaikäinen..

tilanne menee suunilleen näin:

lapsi: tutti!
vaimo: ei (vielä hymyillen, lempeästi)
lapsi: TUTII! ANNA TUTTI ! (ja pari läpsäisyä äidin jalkaan)
äiti: no en anna! (ääni kovenee aavistuksen) hei tehdäänkö palapeli? tai lukeeko äiti jotain?
lapsi: TUTTI !! ( puree äitiään jalkaan ja repii paidasta)
äiti: EI SAA PURRA!! AI JUMALAUTA!!!!

tässä vaiheessa minä puutun peliin, nappaan kirkuvan taaperon ja menen istumaan esim. sohvalle

 

tuo että annetaan periksi välillä vaan pahentaa vieroitusta, lapsi oppii että kun tarpeeksi raivoaa ja puree, niin saahan sen tutin takaisin. Tsemppiä ja voimia.

 

Nyt jämäkkyyttä peliin! Jos on sanottu ettei tuttia ole/anneta niin sitä ei ole/anneta vaikka mikä olisi! Meillä on luovuttu tutista (joka ollut käytössä ainoastaan yöunilla) 2v-synttäreitten kieppeillä kun lapset ovat pureskelleet tutit rikki. Yksitellen on yhdessä lapsen kanssa viety roskikseen eikä uusia olla ostettu. Viimeisen tutin rikkoonnuttua on sitten yhdessä todettu että se olikin viimeinen tutti, ei oo enää yhtään tuttia laatikossa (ne oli aina samassa paikassa säilössä). Ekana iltana sitä molemmat kysyi ja käytiin katsomassa yhdessä että hylly on tyhjä ja siinä se vierotus. Toinen taisi kerran ekana yönä herätä tuttia kaipaamaan mutta silittelyllä ja kertomalla ettei sitä enää ole, muistathan kun vietiin roskiin, rauhottui lapsi nukkumaan ilman tuttia.
Johdonmukaisuutta siihen hommaan! Ei voi sanoa että ei ole jos sitten heti antaa kuitenkin tutin kun lapsi sitä hetken vinkuu. Nyt on muutenkin hyvä tutista luopua ettei vaikuta purentaan.

Meillä kaksi lasta mutta samalla tavalla on kummankin kanssa tehty ja molemmilla toimi. JOHDONMUKAISUUS ja sitkeys on ne sanat. Se ekan illan itku pitää vaan kestää.

 

oli jo hyviä vastauksia. Miten olisi että sovitte vaimon kanssa jonkun tietyn päivän. Esim. ensi lauantaina on se H-hetki. Merkkaatte kalenteriin ja keksitte sopivan tarinan.Meillä vei yöllä orava kaikki tutit, ja teillähän vois aamulla se viimeinenkin tutti "hävitä johonkin" kun aamulla se suusta lähtee. Orava voi jättää jonkun ihanan pehmolelun lohduksi. Me vielä selitettiin että orava vei lapsilleen tutit koska ei halua että ihmislapselle tulee isompana samanlaiset oravanhampaat kuin hänellä Kun sitten seuraava hetki tai ilta tulee kun tuttia kaipaa, niin sanoo vaan ettei niitä ole koko kodissa, orava vei ne. Ja kun lapsi itkee, lohduttaa vaan kunnes paha mieli menee pois. Kun vaimon hermo ei kestä, astuu puikkoihin kuten tähänkin asti ja kun sinulla pinna kiristyy, voi vaimosi tulla hoitamaan lohdutuksen loppuun. Tsemiä!

 

PS. itseä auttaa joskus noissa tilanteissa että yritän miettiä suurta kokonaisuutta. Tutista luopuminen on HYVÄ asia ja kaikki tunteet, niin oma tuska kuin lapsenkin kauhea hätä, on tunteita jotka menee ohi. Ihan kohta, kestä 2 minuuttia, 5 minuuttia, 15 minuuttia ja OHO taas yksi tilanne laantui ja kaikki on hyvin

 

No ihan ensin: kolmevuotias ei ole enää mikään taapero! Toiseksi, auta vaimoasi. Käske vaimo yökylään, hävitä tutit ja anna lapsen nukkua. Ei mitään tarinoita tai lahjoja noin isolle. Tutti on vauvoille! Ei varmasti jaksa edes yhtä yötä huutaa.

 

[QUOTE="pippa";30705106] Käske vaimo yökylään, hävitä tutit ja anna lapsen nukkua.[/QUOTE]

Näin. Rouva pariksi yöksi reissuun, vaikka tyttöjen kanssa laivalle mistä ei pääse kesken kotiin. Ja sä hoidat sillä välin vieroituksen. Leikkaat tuttien kumipäät rikki niin ei tule kiusausta antaa sitä lapselle vaikka kuinka huutaisi. Meillä tehtiin niin että lapsi sai tutista luopumisen vastineeksi uuden unikaverin, isoilla lapsilla kun on unikaverina lelu eikä mitään vauvojen tuttia.

 

Kaikilla lapsilla kyse ei todellakaan ole vain siitä, että yhdessä pannaan tutit pois, vanhemmat ovat johdonmukaisia ja lapsi itkee yhden illan! Meillä lapsi huusi 1,5 viikkoa nukuttaessa, se kesti siihen asti kunnes nukahti ja lisäksi hän heräsi neljänä ensimmäisenä yönä keskellä yötä huutamaan semmoisen 20-30 min., mikä on ikävä asia kerrostalossa. Että lykkyä tykö vaan aloittajalle, jotkut lapset vaan ovat itsepäisempiä eikä siinä auta mitkään oravatarinat tai lapsen lahjominen. Jos vaimosi antaa tutin kuitenkin, huudot menee ihan hukkaan ja homma on turhaa lapsen kiduttamista. Jos ette pysty sopimaan tuota asiaa, antakaa tutti takaisin lapselle ja palatkaa vieroitukseen myöhemmin. Mikään puoliksi vieroittaminen ei ole mahdollista.

 

Ap, teillä saattaa olla saman sorttinen lapsi kuin meillä. Meidän poika jaksoi huutaa 2-2,5 h, jos ei saanut tahtoaan läpi ja sama monena päivänä peräkkäin, jos oli jostain toistuvasta asiasta kyse. Nyt hän on 5 v. ja asiat saadaan sovittua puhumalla, mutta sitkeästi kyllä vääntää edelleen :O

 

Viiden lapsen kokemuksella. Meillä parhaiten on toiminut, kun aamun tullen lapsi heitti itse kaikki tutit roskiin, pussi vietiin ulos ja katsottiin kun roska-auto kävi hakemassa pussin pois. Se oli lapselle riittävän konkreettista. Orava jutut yms. On ollut liian " keksittyjä".

 

Hittoako ylipäänsä vanhemmat alunalkaen tunkevat niitä tutteja lasten suuhun.
Ehkä typerintä, mitä voi tehdä, on tunkea jotain kumilelua vauvan suuhun.

 

Jos olette päättäneet luopua tutista, niin sakset vaan käteen ja kaikista talossa olevista tuteista kärki pois. Ei se enää lapselle sitten "maistu". Raivokohtauksen voi toki saada ja huutoa voi jatkua pidempäänkin, mutta se on siiten vaan kestettävä. Kannattaa ajoittaa sellaiseen päivään, että ei haittaa vaikka yöunet jäisi vähäisiksi.

Jos taas tuntuu, että nyt on ihan väärä ajoitus, niin siirtäkää vaikka puolella vuodella vieroitusta. Ei ne hampaat siitä tutista miksikään mene. Nykyisin on niin anatomisesti muotoillut tutit.

Onnea viroitukseen!

Ps. meillä oikein opettamalla opetettiin tutin syöminen, koska olen lukenut tutkimuksia joiden mukaan tutin käyttö voi ehkäistä kätkytkuolemalta

 

Hittoako ylipäänsä vanhemmat alunalkaen tunkevat niitä tutteja lasten suuhun.
Ehkä typerintä, mitä voi tehdä, on tunkea jotain kumilelua vauvan suuhun.

No ei todellakaan ole! Esikoinen sai tutin joskus puolen vuoden iässä, kun alkoi unet keskeytyä jatkuvasti. Auttoi! Kuopuksella taas oli niin valtava imemisen tarve, että tutti annettiin alle kuukauden ikäisenä. Söi ja söi tissiä, mutta sai siitä hirveät mahavaivat, joita sitten itkeskeli kaikki illat. Ja vähän myöhemmin aina kun ei ollut tutti suussa, siellä oli peukalo. Joten meillä tutin antaminen oli kaikkea muuta kuin typerää.

 

Kaikilla lapsilla kyse ei todellakaan ole vain siitä, että yhdessä pannaan tutit pois, vanhemmat ovat johdonmukaisia ja lapsi itkee yhden illan! Meillä lapsi huusi 1,5 viikkoa nukuttaessa, se kesti siihen asti kunnes nukahti ja lisäksi hän heräsi neljänä ensimmäisenä yönä keskellä yötä huutamaan semmoisen 20-30 min., mikä on ikävä asia kerrostalossa. Että lykkyä tykö vaan aloittajalle, jotkut lapset vaan ovat itsepäisempiä eikä siinä auta mitkään oravatarinat tai lapsen lahjominen. Jos vaimosi antaa tutin kuitenkin, huudot menee ihan hukkaan ja homma on turhaa lapsen kiduttamista. Jos ette pysty sopimaan tuota asiaa, antakaa tutti takaisin lapselle ja palatkaa vieroitukseen myöhemmin. Mikään puoliksi vieroittaminen ei ole mahdollista.

Meillä myös kovatahtoinen lapsi mutta silti on tutista vaan vierotettu. Vanhemmat päättää ja sitten toimitaan sen mukaan. Ap:n lapsi on kohta 3v ja ilmeisesti käyttää tuttia myös päivällä (en ymmärrä, eikö se jo häiritse puhumista ja meidän 2,5v:t kyllä on pälpättäneet jatkuvalla syötöllä). Ei se helpommaksi muutu mitä isommaksi lapsi kasvaa, päinvastoin.

En mäkään mitään oravatarinaa alkanut kertomaan, tutit vaan meni rikki ja sitten vietiin roskikseen ja juteltiin ettei isot pojat enää tarvii tuttia. Jos haluaa niin voi sopia jonkun "palkinnon" minkä saa sitten tilalle. Kyllä vanhemmuteen kuuluu se, että jaksaa lapsen kanssa vääntää jos tarpeen on (henkisesti vääntää tietenkin, ei mitään fyysistä tappelua). Mitä siitä tulee jos joka asiassa antaa periksi ettei lapsi vaan hermostu? 3v ei tarvitse tuttia, herranjestas!

 

huoh miksi edes kirjoitinn tänne XD ajattelin että kun apua pyytää niin eikö ole hyvä että on monta erilaista tapaa ja vinkkiä ja kokemusta joista voi itselle miettiä olisko jostain apua tai vertaistukea. Mutta teilaukseksi meni taas. Miksi ei voi vain vastata kysymykseen omaa mielipidettä vaan pitää alkaa muita haukkua? Huoh...no joo en tullut ajatelleeksi että ap:n lapsi on jo 3, meillä meni 2-vuotiaalle oravatarina läpi ja onnistui hienosti. Ja joo, en tiedä tarkkaan kuinka kauan adhd-lapsen itku kestää keskimäärin, mutta kerroinpa nyt yhden kokemuksen asiasta. Heippa vaan kaikille tuttiritareille ristiretkellä jatkakaa..

 

Meillä myös kovatahtoinen lapsi mutta silti on tutista vaan vierotettu. Vanhemmat päättää ja sitten toimitaan sen mukaan. Ap:n lapsi on kohta 3v ja ilmeisesti käyttää tuttia myös päivällä (en ymmärrä, eikö se jo häiritse puhumista ja meidän 2,5v:t kyllä on pälpättäneet jatkuvalla syötöllä). Ei se helpommaksi muutu mitä isommaksi lapsi kasvaa, päinvastoin.

En mäkään mitään oravatarinaa alkanut kertomaan, tutit vaan meni rikki ja sitten vietiin roskikseen ja juteltiin ettei isot pojat enää tarvii tuttia. Jos haluaa niin voi sopia jonkun "palkinnon" minkä saa sitten tilalle. Kyllä vanhemmuteen kuuluu se, että jaksaa lapsen kanssa vääntää jos tarpeen on (henkisesti vääntää tietenkin, ei mitään fyysistä tappelua). Mitä siitä tulee jos joka asiassa antaa periksi ettei lapsi vaan hermostu? 3v ei tarvitse tuttia, herranjestas!

Niin vierotettiin meidänkin lapsi, eikä periksi annettu. Eikö se käynyt selville tekstistäni? Se vaan, että jos ap:n vaimo kuitenkin välillä antaa tutin, niin eihän se homma mihinkään etene, silloin on kyllä turhaan huudatettu ja on parempi jatkaa sitten kun vaimo on sisäistänyt tuon asian, että sitä tuttia ei todellakaan anneta.

 

Ensinnäkin jäähyt käyttöön ja jäähy seuraa AINA VÄLITTÖMÄSTI huonosta käytöksestä.

Tutista vieroitetaan kertarysäyksellä. Vaimo reissuun ja sillä välin sinä hävität kaikki tutit ja hoidat vieroituksen. Viette vaikka tutit oravavauvoille ja palkkioksi lapsi saa vaikka jonkun pienen unilelun, joka toimii tutinkorvikkeena öisin.

 

Jos on auktoriteettia, niin ei tarvita jäähyjä. Ap: n vaimolla ei ole. Hänet sinne jäähylle pitäisi laittaa eikä lapsi... Me ei olla ikinä jäähytetty lasta, mutta (yli)reagoitiin vanhempien lyömiseen tai nipistelyyn heti alussa niin voimakkaasti, että lapsi säikähti ja jäi semmoiset koitokset muutamaan kertaan.