Rakkaasta luopumisen tuska :(

Piti olla kiva viikonloppu landella. Olikin siihen asti kunnes koiramme alkoi voimakkaasti oksentaa ja ulista. Kun oksennus muuttui veriseksi lähdimme kiitämään suoraan kohti kotia ja eläinlääkäriä. Ei mitään tehtävissä; myrkytys.
Meidän podengopoikamme kuoli itkevien ihmisten ympäröimänä (myös lääkäri itki). Se oli maailman kiltein koira ja siltä sai niin paljon rakkautta että kurjinkin päivä kirkastui kun näki sen. Nyt se ihana koira on poissa ja suuri suru tilalla, lapset itkee ja ihmettelee kuinka joku voi jättää myrkkyä maahan. MIKSI!?!

 

:hug:

 

Osanottoni!

 

Löytänyt jostain rotanmyrkkyä?

 

Olen todella pahoillani koiranne puolesta Valitettavasti sellaisia sairaita "ihmisiä" löytyy. Jos jaksatte, niin tehkää poliisille rikosilmoitus. Jos sielläpäin liikkuu myrkyttäjä ja useampi tekee rikosilmoituksen, niin voi olla että poliisi saattaa tehdä jotain.

 

[QUOTE="vieras";25957879]Löytänyt jostain rotanmyrkkyä?[/QUOTE]

Näin lääkäri sanoi että myrkkyä syönyt, luultavasti just rotanmyrkkyä, sitä tutkitaan parhaillaan. Koira kirmasi toisen koiramme kanssa ja luultavasti löytivät jotain mutta tää podengo ärähti meidän borderille että "tää on mun!" ja silloin luultavasti hotkaisi jonkun herkkupalan jossa myrkky oli. Tää tilanne mulle tuli mieleen mut enhän mä silloin tiennyt mitä siinä tapahtui kun joskus omii jonkun hyvän vainunkin itselleen.

 

Olen todella pahoillani koiranne puolesta Valitettavasti sellaisia sairaita "ihmisiä" löytyy. Jos jaksatte, niin tehkää poliisille rikosilmoitus. Jos sielläpäin liikkuu myrkyttäjä ja useampi tekee rikosilmoituksen, niin voi olla että poliisi saattaa tehdä jotain.

Rikosilmoituksen tekee eläinlääkäri kunhan selviää mitä myrkky oli.

 

:hug:

 

Osanotto,on raskasta menettää rakas lemmikki, joka on perheenjäsen. :hug:

 

Olen todella pahoillani, jaksamisia. :'( :hug:

Mun nyt 13,5v koira selvisi rotanmyrkystä kymmenen vuotta sitten keväällä. Tosin se vaati 3 päivää ell-asemalla nesteytyksessä, valvotut yöt ja hyvin vahvan lääkityksen. Viikon palkattomalla lomalla töistä mä hoidin sen kuntoon. Sen kokemuksen jälkeen en päästä keväisin koiria vapaaksi kuin HYVIN valvotusti. Seköpäät on taas liikkeellä.

 

Voi ei, kamalaa! :'( Osanottoni ja jaksamista sinne! :hug:

 

:hug::hug::hug:

 

Surullista.. Paljon voimia teille, on raskasta menettää noin rakas ystävä.

Missä tämä tapahtui?

 

Osanottoni. Ei tahdo mennä ymmärrykseen, kuka ihmiseksi itseään kutsuva voi tehdä tämmöistä?

 

Voi miten kamala juttu! :`(

Osanottoni ja voimia ja jaksamista kaikille kaipaamaan jääneille!
Kamalaa menettää rakas ystävä ja perheenjäsen noin yllättäen.

 

[QUOTE="vieras";25957982]Surullista.. Paljon voimia teille, on raskasta menettää noin rakas ystävä.

Missä tämä tapahtui?[/QUOTE]

Tarkemmin en viitti sanoo mut itä-Suomessa. Mietin ja soimaan itteeni ettei viety koiraa sinne paikalliseen lääkäriin vaan ajoimme suoraan Helsinkiin. Kello kyllä oli niin paljon että tuskin siellä lähellä mikään olisi päivystynytkään koska erään tuttavamme koira joutui kiireellisenä tulemaan Helsinkiin yli 400km takaa kun muualla ei ympärivuorokautista päivystystä. Eihän se mitään auta mutta nyt iskee vitutus "entäpä jos oltais jostain löydetty eläinlääkäri lähempää?"
Mäkään en paljoo koiria pidä irti muutakuin koirapuistossa ja meidän jäljestystreeneissä mut leikittiin lasten ja koirien kans piilosta metsän reunassa, se on lasten mielestä aina tosi hauskaa kun leikitän koiria ja lapset menee piiloon, sit kysyn lasten nimillä "Missä .... on?" niin sit lähtevät etsimään.

 

:hug:

 

Kiitos kaikille! Oli pakko kirjoittaa tänne kun kavereilleni en oo pystynyt tekstaamaan kun pelkään että soittavat enkä mä pysty kenenkään kans puhuu puhelimessa. Äitini saa ihan hirveän kohtauksen kun kuulee lempikoiransa kuolleen

 

pelkään että soittavat enkä mä pysty kenenkään kans puhuu puhelimessa.

Silloin kun itse oman koirani menetin yllättäen, olin kiitollinen kännykän tekstiviesti-ominaisuudesta ja facebookista. Pystyi ilmoittamaan menetyksestä ja samalla myös ilmoittamaan, että asia on vielä liian kipeä keskusteltavaksi. Voimia! Kyllä ihmiset onneksi ymmärtävät jos jokin asia tekee liian kipeää, eikä siitä pysty puhumaan. *voimahali*

 

Otan osaa suruunne :hug: Meillä pyörii myrkyttäjiä ja pelkään niin kovasti myöskin jos koirat nappaa jotain suuhunsa. Tämä prinsessa ei tosin kyllä ota mitään mutta tuo toinen kyllä nappaa

 

Voi. Osanottoni.

 

:hug:

 

Silloin kun itse oman koirani menetin yllättäen, olin kiitollinen kännykän tekstiviesti-ominaisuudesta ja facebookista. Pystyi ilmoittamaan menetyksestä ja samalla myös ilmoittamaan, että asia on vielä liian kipeä keskusteltavaksi. Voimia! Kyllä ihmiset onneksi ymmärtävät jos jokin asia tekee liian kipeää, eikä siitä pysty puhumaan. *voimahali*

Joo kaitpa tästä vois kohta naamakirjaan päivittää, laitan kyllä just ettei ääneen pysty kertomaan vielä. Meidän poju oli niin sosiaalinen ja iloinen tapaus että hänellä oli tosi paljon koirakavereitakin pitkin lenkkipolkuja ja koirapuistoja. Eniten kuitenkin kaipaa toi meidän borderi joka makaa nytkin eteisessä ja tuijottaa hiljaa vinkuen ovelle. Odottaa selvästi koska toinen tulee kotiin.

 

Olen todella pahoillani menetyksestänne

Kyyneleet nousi silmään kun katson vieressäni sikeästi nukkuvaa koiranpentua.

Koiran elämä on muutenkin liian lyhyt elettäväksi, suuri viha nousee kun ajattelee sairaita ihmisiä jotka tahallaan haluavat viedä toiselta ystävän ja mielettömän rakkaan perheenjäsenen.

*Hali*

 

[QUOTE="Vieras";25958261]Olen todella pahoillani menetyksestänne

Kyyneleet nousi silmään kun katson vieressäni sikeästi nukkuvaa koiranpentua.

Koiran elämä on muutenkin liian lyhyt elettäväksi, suuri viha nousee kun ajattelee sairaita ihmisiä jotka tahallaan haluavat viedä toiselta ystävän ja mielettömän rakkaan perheenjäsenen.

*Hali*[/QUOTE]

Niinpä. Ei riitä ymmärrys. Mä en voi tota meidän toista koiraa jättää yksin, se ei oo ollut koko elämänsä aikana ollenkaan yksin kun meidän podengo oli se vanhempi joka oli sen suurin esikuva. Toinen on aivan ihmeissään ja surullinen. Ei edes lenkille halunnut vaikka yleensä on aina innosta soikeena kun ottaa hihnan esille.