rakennusajan kriisit..

[hajalla]

ollaan rakennettu reilu vuosi itse pitkästä tavarasta. projekti on aina ollut enemmän miehen, koska hän siellä tekee ja minä joudun aina lähtemään aiemmin muksun kanssa kotiin iltatoimille miehen vielä jäädessä töihin.
hyvin ollaan saatu silti hommat jaettua ja parisuhdekin on toiminut, vaikka vaikeaa on ollut.
nyt tuntuu, että ollaan umpikujassa. mies on aivan piipussa ja niin perhanan kamala. me tapellaan koko ajan ja kumpaakin ärsyttää toisen pärstä enemmän kun mikään muu. puhuminen menee aina riitelyks vaikka kuinka rakentavasti luvattais keskustella asioista, menee syyttelemiseks.
mä olen tasaisin väliajoin "vongannut" seksiä mieheltä, mut olen tullut torjutuksi koko ajan. ottaa jo itsetunnon päälle, olen kuvottava, ällöttävä, tyhmä, ruma ja lihava, eikä ihme et riidellään jatkuvasti. me ei kumpikaan olla enää omia itsejämme, vaan riiteleviä kusipäisiä hirviöitä.
taas eilen riideltiin ilta, nukuttiin yö ja aamulla taas riideltiin. mies lähti raksalle ja mä jäin lapsen kanssa kotiin, mennään lapsen kanssa kaksin jonnekin ravintolaan syömään naistenpäivän kunniaksi ja koitetaan nauttia olostamme.
en voi enää mennä raksalle, en voi edes kuvitella et mies lähtis meidän kans syömään, en edes halua tehdä sen kans mitään kun olen niin turta tähän jatkuvaan riitelyyn ja siihen, et se torjuu mut koko ajan.

mua pelottaa, et ollaan keikuttu tässä eron partaalla ja nyt kun talo on valmistumassa vihdoin, niin tunteet on nämä.. onko tämä aika ollut turhaa ajanhaaskuuta vai onko olemassa vielä toivoa siitä, että rakentamisen jälkeen kaikki palaa edes suunnilleen omiin uomiinsa?

kertokaa kokemuksianne.....

 

[hajalla]

eikö kukaan muu ole rakentanut...? vai onko muiden parisuhteet sit niin vankkaa tekoa et ei ole tullut mitään kriisejä...? :ashamed:

 

[*]

Me ollaan rakennettu 2v pitkästä tavarasta taloa, ja just ollaan päästy muuttamaan keskeneräiseen taloon. Tässä vaiheessa tuntuu kaikki stressi kaatuvan päälle, ja olen uhkaillut erolla monet kerrat. Molemmat ollaan NIIN väsyneitä, että mitään järkevää keskustelua ei pysty käymään. Ja raha-asiat stressaa älyttömästi, minä olen kotihoidontuella.
En osaa sulle vastata, että palautuuko parisuhde entiselleen jonkun ajan kuluttua. Niinhän sitä sanotaan, että jos pysyy yhdessä rakennusajan, niin sitten kestää yhdessä mitä vaan. En ole ihan vakuuttunut tuosta...

 

[ap]

Me ollaan rakennettu 2v pitkästä tavarasta taloa, ja just ollaan päästy muuttamaan keskeneräiseen taloon. Tässä vaiheessa tuntuu kaikki stressi kaatuvan päälle, ja olen uhkaillut erolla monet kerrat. Molemmat ollaan NIIN väsyneitä, että mitään järkevää keskustelua ei pysty käymään. Ja raha-asiat stressaa älyttömästi, minä olen kotihoidontuella.
En osaa sulle vastata, että palautuuko parisuhde entiselleen jonkun ajan kuluttua. Niinhän sitä sanotaan, että jos pysyy yhdessä rakennusajan, niin sitten kestää yhdessä mitä vaan. En ole ihan vakuuttunut tuosta...

kuulostaa tutulta.... voimia teille *halaus*

 

[*]

Jotenkin minulla ne negatiiviset tunteet liittyy TALOON. Yhdessä vaiheessa tuntui, että en edes halua muuttaa tänne. Tämä on vienyt niin paljon voimia ja sen sata riitaa on ollut rakentamisen ja ajankäytön tiimoilta. Jos olisin kaiken tämän tiennyt, niin ehkä olisin halunnut toisenlaisia ratkaisuja ennenkuin alettiin rakentamaan. Joko valmis talo (mutta se olis sitten ollut vanha, koska meillä ei ollut rahaa uuteen) tai joku pakettiratkaisu...

Voimia sullekin! Toivottavasti saatte parisuhteen jotenkin taas raiteilleen. Olisko teillä mahdollisuutta ottaa vaikka viikonloppu vapaata rakentamisesta ja viettää laatuaikaa kaksin?

 

[ap]

Jotenkin minulla ne negatiiviset tunteet liittyy TALOON. Yhdessä vaiheessa tuntui, että en edes halua muuttaa tänne. Tämä on vienyt niin paljon voimia ja sen sata riitaa on ollut rakentamisen ja ajankäytön tiimoilta. Jos olisin kaiken tämän tiennyt, niin ehkä olisin halunnut toisenlaisia ratkaisuja ennenkuin alettiin rakentamaan. Joko valmis talo (mutta se olis sitten ollut vanha, koska meillä ei ollut rahaa uuteen) tai joku pakettiratkaisu...

Voimia sullekin! Toivottavasti saatte parisuhteen jotenkin taas raiteilleen. Olisko teillä mahdollisuutta ottaa vaikka viikonloppu vapaata rakentamisesta ja viettää laatuaikaa kaksin?

samat fiilikset täällä, oon ollu jo ihan raivona taloa kohtaan ja sanonutkin et meen kohta polttaan koko paskan kun se on pilannu mun elämän.. :ashamed:
mitä en tietenkään ikinä tekisi!!!
nyt vaan ne tunteet on siirtynyt mieheen, tai meidän parisuhteeseen. mä rakastan mun miestä, en kä osaa kuvitella elämää ilman sitä, mut ei tää näinkään voi jatkua.....
meillä on ollut montakin yritystä pitää tollanen viikonloppu kahden, mut ei siitä tuu mitään kun mies kokoajan stressaa miten se aika menee hukkaan kun vois rakentaakin..... se ei osaa rentoutua ja sit on fiilikset tiessään.

 

[ap hajalla]

nostelen tätä..

 

[Pessi]

Me ei voitais rakentaa.
Yksi kaksio pintaremontoitiin, ja sen jälkeen meinasi suhde kaatua kirjahyllyn kasaamiseen.

 

[mie]

Tuon takie me ostettiin valmis talo...

 

[ap]

Tuon takie me ostettiin valmis talo...

olen katunut sitä enemmän kun mitään etten ympänny läpi talopakettia..
mies vaan lupas ja vanno, et kaikki ok vaik pidempään kestääki pitkästä rakentaminen. monta keskustelua käytiin kun pelkäsin et käy just näin, mut mies puhui mut ympäri. ja nyt harmittaa.

 

[ap]

nostan edelleen....

 

[vippis]

Me ei voitais rakentaa.
Yksi kaksio pintaremontoitiin, ja sen jälkeen meinasi suhde kaatua kirjahyllyn kasaamiseen.

Meillä ei oo meinannu kaatua.. Mutta kyllä kt-kolmion pintarempassa on aivan riittävästi haastetta. Oon jo useemman kun kymmenen kertaa sanonu miehelle, että kyllä ei meillä tulla ikinä rakentaa omaa taloo.

 

[ap]

oltiin tänään saunassa, koitin jutella miehelle asioista jotka on se sydäntä lähellä, mut se vaan ynähteli jotain. saunan jälkeen se pyysi katsoon mikä sil on poskessa kun on sellanen kipee kohta, epäilin et on finni ja kun istuin miehen viereen ja koitin hellästi katsoa sen poskea niin et pidin kättä siinä noin about nanosekunnin, niin mies nousikin ylös ihankun hirveän ahdistuksen vallassa ja sanoi, että ei siinä taidakaan olla mitään....
menin ihan hämilleni ja kysyin vähän töksäyttäen, että miks sä et kestä sitä enää et mä olen lähellä...? mies meni ihan hiljaiseksi ja painui nukkumaan.
mun itkusta ei tule loppua, näinkö tää nyt kaatu sitten yhteen helvetin taloon?! ;(

 

[vieras]

Meillä syntyi vauva samoihin aikoihin, kun rakentaminen oli käynnissä. Talo oli miehen projekti ja lapsi mun. Isää näkyi niin harvoin, että lapsikin vierasti jossain aiheessa. Välillä oltiin tosi väsyneitä ja nähtiin vain kun piti valita jotain tai päättää jostain. Muuton aikaan riideltiin niin, ettei meillä ole koskaan riidelty. Oltiin vain niin väsyneitä. Mutta ohi se meni ja asia itkettiin ja sovittiin. Talokin on kiva, ei ole jäänyt riidat kummittelemaan. Voidaan rakentaa toinenkin talo tai mökki tai joku, mutta sitten ei saa olla pieniä lapsia mukana.

 

[samankokenut]

Ei se kaadu. Nyt tarvitaan vaan aikaa ja talo valmiiksi ja senkin jälkeen vielä aikaa. Meillä oli ihan sama homma. Pitkästä rakennettin, pieni lapsi ja vauva tulossa. Oikein puistattaan ,kun sitä ajattelen. Meillä riiteli myös meidän vanhemmat meidän kanssa ja keskenään myös. Jälkeenpäin myös naurattaa. Kun oltiin uudessa talossa asuttu yli puoli vuotta niin pystyttiin alkaa taas rakentamaan parisuhdettamme uudelleen. Koittakaa vaan edes jotenkin sietää toisianne ja sitten myöhemmin alkaa taas hoitamaan suhdettamme. Paljon voimia teille!!!!

 

[Meillä kanssa syy]

Juurikin tuota ennakoiden otettiin avaimet käteen-koti. Helpompaa, nopeampaa eikä meidän tapauksessa edes kalliimpaa, kun paljon olisi pitänyt teettää muilla kuitenkin. NIIN monta tuollaista juttua ollaan kuultu vuosien varrella...

 

[Turkilmas]

Hui kamala, meillä tuo rakentaminen vasta edessä. Aika hurjilta kuulostaa teidän jutut. Pitäiskö oikeesti harkita vielä sitä avaimet käteen-toimitusta ja jättää tekeminen muille :|

Voimia vaan kaikille teille, toivottavasti tekin ap miehenne kanssa saatte parisuhteenne vielä kuntoon :hug:

 

[nti hulina]

me ei olla rakenettu....mutta olen katsellut vierestä kun pariskunta rakensi se oli kyllä aika rankkaa fyysisesti kuin henkisesti varsinkin kun oli pieniä lapsia,miehellä meni viikonlopput ja kaikki vapaa-aika rakenuksella.
me ollaan puhuttu jos joskus taloa mietitään ostetaan valmis tai talopaketti.

 

[UHU]

Raskastahan se rakennus aika on. Meilläkin lapsi syntyi samana keväänä kuin taloa alettin rakentaa. Meilläkin se työnjako oli niin että vauva oli mun ja talo miehen projekti. Meillä ei riidelty sen enempää kuin muulloinkaan. Saattoi olla asennoitumisestakin kiinni. Keskityttiin siihen mikä oli tärkeintä ja pakko hoitaa. Jonkin aikaa meillä syötiin esim. kertakäyttöastioilta koska voimat ja aika eivät vaan riittäneet kaikkeen. Ei vaadittu toisiltamme liikaa! Meilläkin oli joskus pitempiä aikoja hiljaisempaa intiimiasioissa kun oltiin vaan niin väsyneitä.
Kyllä se rakennus aika menee kunhan koettaa asennoitua oikein. Mekin haaveillaan kesämökin rakentamisesta jossain vaiheessa eikä rakentaminen tosiaan pelota!

 

[Micosa]

Rakennus vaiheen meillä oli yksi lapsi ja loppuvaiheessa kaksi.
Kaikki meni hyvin eikä mitään ongelmia eikä kriisejä tullut.
Mutta olemme ns.omillaan viihtyviä persoonia joten emme kaivanneet toistemme seuraa jne jatkuvasti.
Asenne oli valmiiksi samoin kuin Bubolla eli mun huolena lapset ja miehen rakennus.

 

[Mrs Bean]

Me rakennettiin reilu viisi vuotta sitten pitkästä tavarasta itse. Ei ollut pahemmin riitoja, kun kummankin pää tavoite oli saada talo valmiiksi. Vajaa vuosi rakennettiin ja sitten päästiin muuttamaan taloon. Loppu rakennuksen ajan olin raskaana. Riitoja meille tuli siinä vaiheessa kun omaan päästiin muuttamaan ja miehen veli alkoi urakalla rakentamaan taloja itselleen ja oletti mieheni olevan jatkuvasti siellä apuna. Niistä riidoista onneksi sitten selvittiin pitkällisen riitelyn ja monenlaisten selvittely yritysten jälkeen, eron partaalta noustiin taas puhaltamaan yhteen hiileen.

 

[Mami]

Kyllä minustakin tuntuu, että se talon rakentaminen-parisuhde kunnossa -yhtälö on pitkälti asenteesta kiinni. Se on kuitenkin niin lyhyt aika elämässä se rakennusaika (jos nyt ei meinaa montaa taloa pykätä pystyyn). Molemmilla on hyvä olla omat, selkeät roolinsa siinä urakassa, kuten aiemmilla kirjoittajilla äiti on kantanut päävastuun lapsista ja mies talosta....Mikä nyt itse kullekin parhaiten sopii.
Kaikista ei tosin ole tuohon rakennushommaan ja kannattaakin tarkasti miettiä mihin itse pystyy ja kykenee. Avaimet käteen- ja muut talopaketti-ratkaisut voivat olla se "terveellisempi" ja parempi vaihtoehto monille.
Ap:lle jaksamista ja voimia tilanteen kanssa!

 

[DRFG]

Ehdotan, että talon valmistumiseen asti keskitytte vain omiin projekteihinne. Sinä lapseen ja mies raksaamiseen, kuten BUBO ja Micosa ovat tehneet.
Parisuhdetta on nyt ihan turha yrittää korjailla, kun taustalla on niin paljon stressiä keskeneräisestä talosta. Sovitte yhdessä nyt ettei kumpikaan mieti eroa eikä muutakaan dramaattista vaan näillä mennään ja sitten, kun on aikaa ja voimia katsellaan uudelleen tilannetta.