S
sydänpirstaleina
Vieras
Monesti päivällä haaveilen ex-poikaystävästäni ja havahdun vaan todellisuuteen ja petyn "ainii.. enhän mä sen kanssa ole" tätä tapahtuu MONESTI päivässä ja iltaisin, kun menen nukkumaan niin ex pyörii mielessä vaikka kuinka yritän olla tätä ajattelematta, kohta kuitenkin huomaan ajattelevani häntä ja mitä me tekisimme tällä hetkellä.
Kun katson miestäni niin minulle tulee huono omatunto, miksi joku teiniajan rakkauteni pyörii edelleen näiden vuosien jälkeen mielessäni, miksi en unohda? Ja välillä mietin rakastanko miestäni edes enää.
Välillä on taas niitä päiviä, että nauran itselleni kun olen epäillyt tunteitani nykyistä miestäni kohtaan ja vannon lopettaa exäni miettimisen ja turhan haaveilun. Kunnes taas illan tullen huomaan, että elän taas pienessä fantasia maailmassa.
Ennen raskautumistani ex pyöri mielessä joskus, sitten tulin raskaaksi ja pyöri yhä useammin ja useammin mielessä. Synnytyksen jälkeen ei ex enää mielessä pyörinyt, mutta kun aloitin ehkäisyn niin taas haaveilin. Lopetin pillerit, mutta haaveilu ei siihen loppunut. Nyt olen yli puolenvuoden ajan joka hemmetin päivä elänyt tässä pienessä fantasia maailmassa ja kun mies ei ole kotona ajattelen, että tämä on minun ja exäni asunto.
Muutama päivä sitten, kun näin tämän exäni kuvan tajusin "ei hän voi minua koskaan enää rakastaa, vaikka joskus vannoi ikuista rakkautta" ja taas yritin lopettaa, mutta eih..
Ja kun mies lähtee viihteelle toivon, että tämä minua pettäisi jotta saisin syyn loukkaantua, ehkä jopa erota, mutta sitten kun mies lähtee panikoin "mitä jos se pettää mua oikeesti"
Mikä mua vaivaa, miksi menneisyyden haamut edelleen pyörii mielessäni? Miksi en unohda vaikka rakastan nykyistä miestäni paljon? Enkö vain rakasta tarpeeksi?
Miehelle en halua missään nimessä kertoa, turhaan satuttaisin ja mies on aika mustasukkainen niin siinä olis puitavaa pitkäksi aikaa.
Niin ja aikaisemmin tämä exäni nimi oli miehelle, kuin kirosana, pelkäsi että palaan tämän luokse ja kun riideltiin veti tämän exäni riitoihin ja käski palata sen luo. Nyt on päästy näistä ongelmista ohi, mies osaa riidella "oikealla" tavalla
Kun katson miestäni niin minulle tulee huono omatunto, miksi joku teiniajan rakkauteni pyörii edelleen näiden vuosien jälkeen mielessäni, miksi en unohda? Ja välillä mietin rakastanko miestäni edes enää.
Välillä on taas niitä päiviä, että nauran itselleni kun olen epäillyt tunteitani nykyistä miestäni kohtaan ja vannon lopettaa exäni miettimisen ja turhan haaveilun. Kunnes taas illan tullen huomaan, että elän taas pienessä fantasia maailmassa.
Ennen raskautumistani ex pyöri mielessä joskus, sitten tulin raskaaksi ja pyöri yhä useammin ja useammin mielessä. Synnytyksen jälkeen ei ex enää mielessä pyörinyt, mutta kun aloitin ehkäisyn niin taas haaveilin. Lopetin pillerit, mutta haaveilu ei siihen loppunut. Nyt olen yli puolenvuoden ajan joka hemmetin päivä elänyt tässä pienessä fantasia maailmassa ja kun mies ei ole kotona ajattelen, että tämä on minun ja exäni asunto.
Muutama päivä sitten, kun näin tämän exäni kuvan tajusin "ei hän voi minua koskaan enää rakastaa, vaikka joskus vannoi ikuista rakkautta" ja taas yritin lopettaa, mutta eih..
Ja kun mies lähtee viihteelle toivon, että tämä minua pettäisi jotta saisin syyn loukkaantua, ehkä jopa erota, mutta sitten kun mies lähtee panikoin "mitä jos se pettää mua oikeesti"
Mikä mua vaivaa, miksi menneisyyden haamut edelleen pyörii mielessäni? Miksi en unohda vaikka rakastan nykyistä miestäni paljon? Enkö vain rakasta tarpeeksi?
Miehelle en halua missään nimessä kertoa, turhaan satuttaisin ja mies on aika mustasukkainen niin siinä olis puitavaa pitkäksi aikaa.
Niin ja aikaisemmin tämä exäni nimi oli miehelle, kuin kirosana, pelkäsi että palaan tämän luokse ja kun riideltiin veti tämän exäni riitoihin ja käski palata sen luo. Nyt on päästy näistä ongelmista ohi, mies osaa riidella "oikealla" tavalla
