H
"heartbeat"
Vieras
Mieheni haluaa, että käyn vieraissa. Se on hänen fantaisansa, että olen ollut jonkun toisen kanssa.
Olen toteuttanut tämän fantasian muutamaan kertaan. En ole nauttinut yhtään seksistä vieraan kanssa, olen koko ajan vaan ajatellut että tämän jälkeen mieheni haluaa minua enemmän, ja että pääsen sit mieheni syliin.
Rakstan miestäni, mutta rakastaako hän oikeasti minua?
Hän ei pakota, mutta osaa puhua niin, etten näe vaihtoehtoa. Jos kieltäydyn pelkään että hän heittäytyy kylmäksi ja en enää kelpaa hänelle.
Tiedän että tämä on aivan sairasta. Haluan miestäni hirveästi, mutta en tiedä haluaako hän minua oikeasti?
Itsetuntoni on aivan maissa ja olo on kuin huoralla. Nykyään ajattelenkin että no ihan sama kuka minua panee, ei väliä. Olen henkisesti aivan loppu.
Kertaakaan en ole kyennyt olemaan vieraan kanssa selvänä, mikä kertoo siitä että en ole sinuit asian kanssa.
Uskomatonta tässä on se, että mieheni ns. painostaa minua tekemään tätä mutta sitten sanoo että valinta on minun ja minun ei ole pakko toteuttaa/tehdä sitä. Mutta rivien välistä pystyn lukemaan että hän ei ole tyytyväinen jos en kuitenkaan tee niin. Minulla on joku sairaalloinen tarve saada hänen hyväksyntänsä ja hyväksyminen. Haluan niin epätoivoisesti että hän rakastaisi minua.
Näiden kertojen jälkeen mieheni haluaa minua usean päivän ajan. Saan seksin lisäksi läheisyyttä ja huolehtivaisuutta. Olen haluttu koska joku toinenkin halusi minua. Sitten tulee kymä kausi ja hän ihan yhtäkkiä haluaakin etäsyyttä ja omaa tilaa
ja minä olen aivan hämilläni ja paniikissa.. ja sitten taas suostun seksiin vieraan kanssa jotta hän haluaisi minua.
Haluan miehen jolta voisin saada hellyyttä, rakkautta, läheisyyttä myös omasta toiveestani. Nyt koen, että minut otetaan esille kun tarvitaan ja sitten kun halutaan tilaa niin heitetään roskiin kuin rikkimennyt lelu.
Olen hyvännäköinen, hoikka nainen jolla treenattu kroppa, joten ei ole ongelma löytää ns. "panoa",lisäksi olen selkeästi miestäni nuorempi. Silti mietin kokoajan että miksi en kelpaa sille jota haluan ja tarvitsen.
Olen eronnut kerran tämän miehen takia, joten en oikein henkisestikkään kestäsi taas uutta eroa. Silloin kun menimme yhteen en tiennyt tästä hänen mielenkiinnosta. Hän oli niin herttainen, lämmin ja ihana ihminen. Nyt tuntuu että hän on muuttunut täysin yhdessä vuodessa. Kaikki riidat ovat vain minun aikaansaannoksia ja jos hän on tehnyt jotain väärin niin asia kääntyy siihen että mitä minä olen tehnyt milloinkin väärin ja siksi minulla ei ole oikeutta sanoa.
Mulla on niin paha olo....tuntuu että maailma hajoaa ympäriltäni. Ainoa asia miksi jaksan on lapseni <3
En tarvitse kaipaa mitään huorittelu viestejä yms.. tämä on muutenkin liian raskas taakka kantaa
Olen toteuttanut tämän fantasian muutamaan kertaan. En ole nauttinut yhtään seksistä vieraan kanssa, olen koko ajan vaan ajatellut että tämän jälkeen mieheni haluaa minua enemmän, ja että pääsen sit mieheni syliin.
Rakstan miestäni, mutta rakastaako hän oikeasti minua?
Hän ei pakota, mutta osaa puhua niin, etten näe vaihtoehtoa. Jos kieltäydyn pelkään että hän heittäytyy kylmäksi ja en enää kelpaa hänelle.
Tiedän että tämä on aivan sairasta. Haluan miestäni hirveästi, mutta en tiedä haluaako hän minua oikeasti?
Itsetuntoni on aivan maissa ja olo on kuin huoralla. Nykyään ajattelenkin että no ihan sama kuka minua panee, ei väliä. Olen henkisesti aivan loppu.
Kertaakaan en ole kyennyt olemaan vieraan kanssa selvänä, mikä kertoo siitä että en ole sinuit asian kanssa.
Uskomatonta tässä on se, että mieheni ns. painostaa minua tekemään tätä mutta sitten sanoo että valinta on minun ja minun ei ole pakko toteuttaa/tehdä sitä. Mutta rivien välistä pystyn lukemaan että hän ei ole tyytyväinen jos en kuitenkaan tee niin. Minulla on joku sairaalloinen tarve saada hänen hyväksyntänsä ja hyväksyminen. Haluan niin epätoivoisesti että hän rakastaisi minua.
Näiden kertojen jälkeen mieheni haluaa minua usean päivän ajan. Saan seksin lisäksi läheisyyttä ja huolehtivaisuutta. Olen haluttu koska joku toinenkin halusi minua. Sitten tulee kymä kausi ja hän ihan yhtäkkiä haluaakin etäsyyttä ja omaa tilaa
Haluan miehen jolta voisin saada hellyyttä, rakkautta, läheisyyttä myös omasta toiveestani. Nyt koen, että minut otetaan esille kun tarvitaan ja sitten kun halutaan tilaa niin heitetään roskiin kuin rikkimennyt lelu.
Olen hyvännäköinen, hoikka nainen jolla treenattu kroppa, joten ei ole ongelma löytää ns. "panoa",lisäksi olen selkeästi miestäni nuorempi. Silti mietin kokoajan että miksi en kelpaa sille jota haluan ja tarvitsen.
Olen eronnut kerran tämän miehen takia, joten en oikein henkisestikkään kestäsi taas uutta eroa. Silloin kun menimme yhteen en tiennyt tästä hänen mielenkiinnosta. Hän oli niin herttainen, lämmin ja ihana ihminen. Nyt tuntuu että hän on muuttunut täysin yhdessä vuodessa. Kaikki riidat ovat vain minun aikaansaannoksia ja jos hän on tehnyt jotain väärin niin asia kääntyy siihen että mitä minä olen tehnyt milloinkin väärin ja siksi minulla ei ole oikeutta sanoa.
Mulla on niin paha olo....tuntuu että maailma hajoaa ympäriltäni. Ainoa asia miksi jaksan on lapseni <3
En tarvitse kaipaa mitään huorittelu viestejä yms.. tämä on muutenkin liian raskas taakka kantaa