P
piha
Vieras
Joo vai mitä pidätte tästä jutusta. 6-vuotias tyttöni ulkona leikkimässä tokaluokkalaisten lasten kanssa jonkinlaista taisteluleikkiä, no seurauksena hänellä solisluun paha murtuma
ei kivajuttu
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Jotain tönimisjuttua siinä on ollut en muuta tiedä ja todella rajunpuoleista.Mutta asiassa on yksi ikävä puoli ku toisen pojan äiti on opettaja ja olen joutunut ennenkin sanomaan kiusaamisesta ja eikun saan hyökkäävän vastalauseen niskaani heti, systeemi on se että "ei meidän lapsi mitään koskaan tee ne on vaan ne muut" tää on tätä opettajan asennetta. Ja tuo poika ei koskaan muuta leikikään ku tappeluleikkiä ja on siis tokaluokkalainen ja usein myös pikkusisko uhrina hänellä. Mutta siis ei leikki ole enää leikkiä jos luut alkavat katkeilla, siitä voi tulla elinikäinen vamma kun olkapäästä puhutaan. Täytyy pistää isäntä asialle vähän valistuspuuhiinAlkuperäinen kirjoittaja 15.02.2006 klo 17:01 vieras kirjoitti:Kamalaa.
Oletko jutellut niiden lasten tai heidän vanhempiensa kanssa? Pitäisi varmaan muksuja vähän valistaa, minkälainen leikki on sallittua ja mikä ei... Kyllä koululaisten jo pitäisi ymmärtää, ettei toista saa vahingoittaa. Toisaalta, sattuuhan sitä tapaturmia ja vahinkoja. Menikö solisluu esim. kaatuessa tai pudotessa jostain, vai löikö siihen joku?!
Alkuperäinen kirjoittaja 16.02.2006 klo 19:34 Vieras kirjoitti:kysyitkö leikkiin osallistuneilta lapsilta mikä leikki se oli? Oliko se muiden mielestä liian rajua? Oliko leikissä muita pienempiä mukana? Selvititkö tarkkaan millaisesssa tilanteessa käsi sattui? Oliko se juuri se poika? Mitä hän teki? Mitä tyttäresi teki?
Leikeissä sattuu paljon vahinkoja, jopa todella ikäviä sellaisia, mutta auttaako suinpäin toista vastaan tehty hyökkäys? Olisiko parempi kuitenkin opettaa niille kaikille lapsille että tuollaiset leikit on vaarallisia?
Ikävä kyllä vanhemmat ei puutu (kuten et sinäkään) lasten rajuihin leikkeihin ennen kuin jotain ikävää sattuu.
Miten sinä voit sanoa että minä en oli puuttunut asiaan, pojalle on ennenkin sanottu tuosta väkivaltaisesta käyttäytymisestä, mutta ei ole mennyt perille, vahinkoja sattuu mutta aina ei voi olla näkemässä tilanteita ja kyllä minusta isompien pitäisi hiukan osata varoa pienempiä, valitettavasti näin ei aina käy. Ja kuka sen sitten opettaa lapsille että väkivaltainen leikki ei ole suotuisaa kun omat vanhemmat ei sitä kukaan muu voi opettaa, vaikkakin kyllä minä ulkona puutun jos näen sellaista käytöstä lapsilta mikä voi satuttaa toista, mutta sitäkään ei kaikki vanhemmat hyväksy että mennään sanomaan toisten lapsille siitä. :ashamed:Alkuperäinen kirjoittaja 16.02.2006 klo 19:34 Vieras kirjoitti:kysyitkö leikkiin osallistuneilta lapsilta mikä leikki se oli? Oliko se muiden mielestä liian rajua? Oliko leikissä muita pienempiä mukana? Selvititkö tarkkaan millaisesssa tilanteessa käsi sattui? Oliko se juuri se poika? Mitä hän teki? Mitä tyttäresi teki?
Leikeissä sattuu paljon vahinkoja, jopa todella ikäviä sellaisia, mutta auttaako suinpäin toista vastaan tehty hyökkäys? Olisiko parempi kuitenkin opettaa niille kaikille lapsille että tuollaiset leikit on vaarallisia?
Ikävä kyllä vanhemmat ei puutu (kuten et sinäkään) lasten rajuihin leikkeihin ennen kuin jotain ikävää sattuu.
Kiitos sinulle jamuille jotka tilanteen ymmärtävät, mutta uskon että tilanne rauhottuu, sanotaanhan että"kantapään kautta"asiat opitaan niin myös tässäkin tapauksessa vaikkakin aika rankalla tavalla. Ja kyllähän sitä omaa lastaan aina puolustaa henkeen ja vereen jos jotain sattuu, ja olisin edes odottanut pientä anteeksi pyyntöä, mutta sitä en kuullut, tosin koko murtuma juttua ei edes ekaksi uskottu, mutta dokumenttia olisi ollut siihenkin =)Alkuperäinen kirjoittaja 17.02.2006 klo 10:31 midi kirjoitti:ihan vaan tuli mieleen että oisko muiden poikien/lasten vanhemmat fiksumpia kun tän yhen, eli jos muutkaan ei antais leikkiä liian raisuja leikkejä niin ei kai se sit yksinkään viitsi, voisit vaikka pyytää yhteiseen "palaveriin" että miten voisitte jatkossa toimia ettei alkais enemmän sattumaan?
Ymmärrän kyllä huolesi, meillä ongelma ratkesi vaan muuttamalla itse pois, nyt ihana asuinympäristö. En vaan jaksanu sitä että on tytöt aina pihalla ruhjottu, nyt ollaan asuttu pari kuukautta tässä uudessa ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Alko lapsetki kummasti viihtymään pihalla. :heart:
Toivottavasti tohon nyt löytyis ratkaisu. Ikävää että aina se joka on "oikeassa" ja huolissaan lapsestaan joutuu haukunnan kohteeksi. Mutta sehän osoittaa vain että olet oikeassa ja taisit osua arkaan paikkaan.