Raivostuin lapselle, kun se ei osaa käyttäytyä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olen joskus kiroillut lasten kuullen, enkä ole ylpeä tavastani. Lapset ovat asiasta minulle sanoneet ja olen koittanut lopettaa kiroilun lasten kuullen. Tänään puhuin jostain ja sanoin väliin voihan vi....deo, jolloin 8-vuotias tyttäreni rupesi todella ärsyttävästi sanomaan minulle, että "äiti miksi sä et sanonut siihen sitä toista sanaa".
Voi vitut mulla paloi samantien käämi. Näiden kääpiöiden mieliksi koitan olla kiroilematta, niin sitten siitä aletaan kuittailemaan! Kai se nyt tajusi, miksi en sitä sanonut ja jos ei tajunnut, niin eläkööt pimennossa. Haluaako lapsi, että kiroilen siis!? Ilmeisesti haluaa, kun ei tuon enempää ole kunnioitusta sitä kohtaan, että koitan olla pahoittamatta heidän mieltään.
Olin juomassa kahvia, otin kuppini mukaan ja läksin. Tyttö ryntäsi pois keittiöstä itkien, kun suutuin tuosta.. Lapset asuvat isällään ja jäivät sinne.
 
Lapsi on tyhmä eikä tajua mitä kiroilu merkitsee ja miksi sitä harrastetaan. Totta kai se kysyy että miksi et kiroillut kun taas olisi kysynyt miksi kiroilet.
Miksi hankitte lapsia jos ne kerran noin paljon ärsyttää?
 
Lapsesi käytös varmasti muuttuu kunnioittavammaksi ajan kanssa, kun näkee, että äidin käytöksessä on jotain kunnioittamisen arvoista. Ala käyttäytyä, kuin aikuinen. Istu alas tytön kanssa ja kerro, että äiti tietää, mikä on hyvää käytöstä ja että pyrit siihen parhaasi mukaan. Se on sun tehtävä näyttää mallia. Nyt sä näytit, miten vedetään kilarit. häivytään tilanteesta ja jätetään lapsi itkemään. Jos sulle on tehty niin, älä jatka perinnettä. Sä tiedät paremmin, eikö niin. Selvitä tilanne tytön kanssa, että sillekin tulee kiva juhannus. Hyvää jussia myös sulle.
 
Tajusin vasta myöhemmin, että lapsi kai tarkoitti viljellä jonkinlaista huumoria, eikä tahallaan halunnut provosoida mua ärsyyntymään. Mua ei kannata tahallaan ärsyttää, mä provosoidun todella äkkiä. Mutta siitä ei siis ollutkaan kyse, olen todella pahoillani että tunsin niin.
Tajusin siitä, että minunkin äitini aina äki pahaaminussa, silloin, kun tarkoitin ihan hyvää. Luulen, että se on murskannut minut ja etenkin itseluottamukseni ja itetuntoni. Äidin vika, millaista lapsuutta lpseni sen takia joutuvat elämään.
ap
 
hanki rauhoittavia
Ei tätä sillä hoideta, vaan auttamalla mua ymmärtämään hyviä imisiä paremmin, kun paha ihminen (äitini) on murskannut minun luottamukseni keheenkään, ja mitään pilailua en vaan osannut lapseltani odottaa, ei minusta tuossa ollut mitään hasssua, mutta ok, lapseni mielestä siinä voi olla. Naurattaahan sitä kakka ja pissakin, vaikka ennitse muista koskaan nähneeni niissä mitään hassua. Mutta siis huumori on aina ihan hauska juttu, kunhan vain hoksaa, että jokin juttu oli huumorilla, ei ärsyttämään ja kiusaamaan minua.
Minusta aikuisen kuitenkin tulisi varoa miten kohtele lasta huumorilla, eli jos pilkkaaa lasta muka huumorin varjolla, se voi lähennellä henkistä väkivaltaa.
ap
 
Vauva-palstalla on myös yksi sairaan raivostuttava "lasten tarpeet etusijalle" -jankkaaja, joka ei tajua, että lastemme tarpeista kyllä huolehditaan, mutta niiden ei tarvitse olla etusijalla kenenkään elämässä. Ranskalaisetkin kasvattavat lapsia, mtta lasten tarpeet eivät mene vanhempien tarpeitten edelle. Esim. vanhempien parisuhteenkin pitäisi mennä lasten edelle. Niin sen pitää minusta mennä. Se toki edellyttää, ettei vanhemmilla ole tarvetta olla lapsiaan laiminlyöviä, juoppoja hunsvotteja, tai sellaisia, jotka näkevät vain sitten toisensa, eivät lapsiaan, mutta en tajua, kuka nyt olisikaan?
Ja lapsille ei ole mitenkään erikoisen kasvattavaa olla vanhemmilleen näiden omaa elämää tärkeämpiä.
ap
 
Mutta vanhempien parisuhde voi mennä lasten edelle, vain kun lapset ovat yhteisiä. Uusioperheissä se taas ei saa olla niin. Ellei lapsilla todella todella oikeasti ole aivan samanarvoinen asema kummankin aikuisen silmissä. Sitten ehkä.
ap
 

Yhteistyössä