Raivokohtaukset: kasvatus vai temperamentti?

["utelias"]

Tuli tuosta aamuisesta uhmakohtausaloituksesta mieleen, että mitä mieltä olette, johtuuko uhmakohtaukset enemmän kasvatuksesta vai luonteesta? Omalle lapselleni olen monta kertaa selittänyt, että raivokohtaukset eivät ole hyvää käytöstä, mutta silti se välillä niitä saa. Toiset lapset on ihan enkeleitä. Te, joilla on useampia lapsia, onko kaikki samanlaisia vai onko enemmän luonteesta kiinni?

 

[leijona76]

Sanosin että molemmista. Mulla on erittäin temperamenttinen joka jaksaa saada raivareitakin vaikka se tietää että ei mene läpi. Kasvatus siis kertoo että raivolla ei saa. Mulla on kaksi siskoa ja olen meistä se temperamenttiin. Ja saanu myös eniten raivareita. Vaikka kasvatus ollu aikalailla samanalainen.

 

["huoh"]

Sanoisin sekä että. Kasvatuksella voi pyrkiä muuttamaan käytöstä mutta se ei poista uhmaa. Uhmaa pitää saada kokea, enkä koskaan sanoisi lapselle että raivokohtaus ei ole hyvää käytöstä. Uskon että siitä seuraa ongelmia, jotka voi vaivata loppuelämän mikäli negatiiviset tunteet pitää tukahduttaa ja niistä syyllistetään.
Raivon=uhman? voi kuitenkin kasvatuksen avulla kääntää positiiviseksi mutta ei siinäkään lapsen tarvitse olla täydellinen.
Kolmen lapsen äitinä sanoisin että kyllä se vaihtelee temperamentin mukaan, miten voimakkaasti toiset uhmaa. Eikä se tee lapsesta yhtään sen huonompaa mikäli raivarit on voimakkaampia kuin toisella
t. yksi äiti jonka lapsuuden tukahdutetut tunteet seuraa mukana loppuelämän

 

[Mep]

Luonne- ja mielialajuttu. Samalla lapsellakin fiilikset vaihtelee, mutta voimakastahtoinen temperamentti säilyy jokseenkin samana läpi iän. Itse en voi kotona vertailla, mutta tuttavien perheissä samanlaisella, normaalilla kunnon kasvatuksella on lapsia joiden alahuuli väpättää jo sormen nostamisesta ylös (soo soo) ja niitä jotka ovat portailla/nurkassa miettimässä monta krt päivässä käytöstään.

 

[MorbidMama]

Jaa, olisko se sellanen noidankehä...lapselle syntyy jossain vaiheessa tapa reagoida epämiellyttäviin asioihin raivoamalla ja aikuiset reagoivat siihen miten parhaiten taitavat.
Meillä esikoinen on kyllä ollut alusta asti jotenkin yliherkkä ja raivoaminen on tuli mukaan kuvioon taaperoiässä, kun halusi tai ei halunnut jotain....edellee kilahtelee ainakin kerran päivässä, vaikka on jo 12-v.

 

[MorbidMama]

Sanosin että molemmista. Mulla on erittäin temperamenttinen joka jaksaa saada raivareitakin vaikka se tietää että ei mene läpi. Kasvatus siis kertoo että raivolla ei saa. Mulla on kaksi siskoa ja olen meistä se temperamenttiin. Ja saanu myös eniten raivareita. Vaikka kasvatus ollu aikalailla samanalainen.

Meillä on kanssa ollut aina se, että raivoamalla ei mitään saa periksi, mutta eipä se ole estänyt raivokohtauksia. Mä olen joskus aatellut, että tyttö ei vaan osaa hillitä itseään ja loppuraivo onkin turhautumista siitä, että taas meni pieleen...?

 

[leijona76]

Mulla muksu muutenkin on sellanen tosi impulsiivinen ja sekunnissa kiihtyvä niin hyvässä kun pahassakin. Tosi pitkässä puussa hänen kanssaan kasvatus on niin kotona kun esim päivähoidossakin.

 

[Draumsyn]

Molemmista, tapauksesta riippuen. Ja lisäksi sitten vielä lapsen kokemista asioista (kaikki kun ei ole hyvistä oloista ja joillain on rankkojakin kokemuksia taustalla). Tai jostain lapsen sairaudesta.

Vaihtoehtoja on lukuisia, eivätkä kaikki ole tosiaankaan vanhempien teoista riippuvaisia.

 

[leijona76]

Meillä on kanssa ollut aina se, että raivoamalla ei mitään saa periksi, mutta eipä se ole estänyt raivokohtauksia. Mä olen joskus aatellut, että tyttö ei vaan osaa hillitä itseään ja loppuraivo onkin turhautumista siitä, että taas meni pieleen...?

Varmasti totta. Ei oo pojalla helppoa ittensä kanssa. Ja sun tytöllä.