Raivokas lapsi 1v5kk

[Kimalainen]

Heippa!

Kuinka pärjäätte omien temperamenttisten, aikaista uhmaikää potevien lastenne kanssa? Meillä neiti raivoaa aamusta iltaan, onneksi yöt sentään nukkuu. Kaikki saa aikaan kohtauksen!! Ja niitä tulee jatkuvasti!

Lisäksi kova eroadistus(?) painaa päälle. Koko ajan pitäisi saada syliä, äiti ei saa tehdä mitään rauhassa. Kun kiellän tekemästä pahojaan, saa raivarin ja haluaa syliin. Ei aina edes tyynny, kun istun vaan pitäisi kanniskella. Miten toimitte tällaisissa tilanteissa? Itse mielellään en opettaisi lasta saamaan raivoamalla haluamansa, mutta toisaalta syliin ottamatta jättämisestä seuraa pahimmillaan puolen tunnin kohtaus ja oksentaminen .

Kommentoikaa ihmeessä! Olen äitinä hyvin määrätietoinen, en mikään tossukka. Tämä lapsi vaan on niin hurja, että usein mietin onko tuo ihan tervettäkään...

 

[kasikakkonen]

Hei Kimalainen! Mä en ollut uskoa kun luin juttuasi, ihan kuin omasta tämänhetkisestä elämästäni. Olen jo ajatellut ties vaikka mitä kipuja ja kaikkea mahdollista, mikä voisi raivokkuutta aiheuttaa. Mutta alan vähitellen vain uskoa että se on varhaista uhmaa. Mihin se vielä voikaan johtaa! Aamut on tosi vaikeita kun keittiössä (tai missään, edes vessassa) ei saa olla rauhassa, kaikki pitäisi tehdä poika sylissä. Se syli on niin tärkee paikka, ja miehen syli ei kelpaa. Eilen kauppareissullakin tuli hermokohtaus toisensa perään, yleensä kärryissä on vaan istuttu ja katseltu tyytyväisenä. Kauankohan kestää? Ja muuttuukohan tää koko ajan pahemmaksi? Vaan eipäs kukaan ole ennustaja. Se itkun määrä on nykyään ihan mahdotonta. Vähänkin kun ei mene oman mielen mukaan, tulee itku. Lasken lattialle, tulee itku. Jopa toisinaan mun näkeminen jos vaikka tulen pihalta sisälle voi aiheuttaa itkun. Varmaan on muitakin kohtalotovereita.

 

[PalstaRotta]

Täällä yksi kohtalotoveri!!! Siis niin tuttua!
Meidän neiti myös tuollainen että en saa istua vaan täytyy kanniskella sitä ympäri kämppää. Ja itkee heti kun ei saa tahtoonsa läpi! Niin raivostuttavaa! Ja jos olen puhelimessa niin joudun kantamaan samalla neitiä ympäriinsä, muuten huutaa niin pirusti!

Kunpa joskus saisin neitivapaan hetken!

 

[RVA75]

Avasin juuri tietokoneen tarkoituksenani etsiä apua samaiseen ongelmaan - uhmakas 1,6v sylissäni...kylläpä on mukava kuulla, että näitä tapauksia on muillakin!! En enää muista milloin tämä alkoi, ehkä 3kk sitten, en tiedä. Hampaitakin on tytöllä tulossa, joten olen arvellut, että niiden tulo tekee niin kipeää, mutta ei...ja sitten olen ajatellut, että hän ottaa mallia uhmaikäisestä siskostaan (3vee), mutta ilmeisesti ei, jos tätä on muuallakin. Isosisko ei nimittäin koskaan ollut samanlainen vaikka luonnetta häneltäkin löytyy. Meidän 1,6v saattaa suuttuessaan heittäytyä maahan katsomatta yhtään mitä on edessä. Muutama naarmu jo muistona hänellä poskessa. Ihanaa, että löytyy kohtalontovereita!!!

 

[Kimalainen]

raivokkaiden lasten äitejä! Meillä tilanne on oikeastaan vaan pahentunut hoitolapsen tulon myötä ja nykyisin raivotaan ja kiukutellaan koko ajan. Syömiset menee raivotessa, ei myöskään osaa yhtään keskittyä omiin leikkeihin vaan niidenkin lomassa kiukutellaan. Koko ajan pitäisi roikkua äidin kimpussa ja haluta jotain, mitä äiti ei ymmärrä! Välipalat ovat nyt tyystin pannassa, kun koko ajan pitäisi saada kulkea leipä tms. kourassa ja sitten ei taas ruoka maistu...

En oikein tajua, miten lapsi voi olla äkeänä ja kireänä jatkuvasti (paitsi iltaisin on kuin aurinko n. klo 18-20.30). Väkisinkin miettii kipuja ja vaikka mitä. Voi, kun tämä tästä helpottaisi pian. Alkaa omakin pinna olla melkoisen kireällä!

 

[samppa77]

just tilitin tonne jouluvauva 06 palstalle ja tilitän tännekin.
Meillä 1,5 v tyttö, joka appivanhempien vierailusta 2vk sitten innostui niin, etä on itskenyt kaikki illat. ennen oli tosi aurinkoinen, pienet kaatumiset ja vahingot ei vaikuttanut hyväntuuliseen menoon mitenkään. nyt taas pieni horjahduskin aiheuttaa kauhean itkun. oikein pelottaa aamulla kun itku alkaa n 10min heräämisen jälkeen. sitten sitä jatkuu koko aamu siihen saakka kun vien hoitoon tytön. hoidossa kuulemma ei mitään suurempaa ongelmaa ole. tänään tyttö jäi tosin itkemään hoitoonkin. iltapäivällä saattaa mennä 15-30min, että on tyytyväinen ja sitten alkaa taas se huuto. huutoa riittää n klo19.30 saakka ja sit 1h iloinen veijari ja sit nukkumaan...

Mä ajattelin jo että vien kohta lääkäriin et mitä tää tyttö huuttaa, mut nukkuu yönsä kuitenkin kohtuullisen hyvin ja syö ihan kohtuullisesti, joten tuskin sillä mitään sairauttakaan on. esikoisesta en muista oliko sillä 1,5v kriisi. nyt alkaa vaan tuntua, että on panokset lopussa. ja kun luin muitten tekstejä helpotusta ei ole tiedossa.
Annatteko te lasten vaan huutaa? mä oon kokeilu pitää sylissä, siihen rauhoittuu, mutta en voi kokkoajan sylitellä. sitten oon huutanut (ei auta), sitte annan huutaa ja kyllä se huuto jossain vaiheessa loppuu, kunnes taas alkaa uudestaan. kylässä ja kotona sama peli.
Mitä pitäis tehrä, hermot menee (siis on menny jo).

 

[Pinnasänky]

Meillä känkkävaihe menee yleensä parhaiten ohi, kun keksin kokoajan tekemistä, paljon syliä, kutitusta ja lattialla yhdessä könyämistä. Osaatkohan tehdä sitätaitätä, missähän sejase lelu on, etsitäänkö kissa jne. Aika raskastahan se tietysti välillä on, mutta kuka sitä kitinääkään jaksaa.