raivarit

Mul on reilun kahden vanha tyttö ja nyt on menny pikkusen uhmaikä yli ymmärryksen.. kun tytsy suuttuu sillon ei kannata eteen mennä tai tulee ensimmäisestä tavarasta otsikkoon. Aivan kauheita raivareita! suuttuessaan se lyö, potkii, kiljuu, jne.. mut hauskinta siinä on, että se lyö nyrkkiään seinään ja itkee sit kahta kauheammin kun käteen koskee. Joskus se vaan naurattaa ja joskus tulee epätoivo. On kyl mukava enkeli jos kaikki menee oman mielen mukaan, mut erehdypäs kieltämään.. sillon kasvaa enkelille sarvet päähän. kertokaa omia kokemuksia kokemuksia kyseisestä aiheesta! :saint:

 

Meillä on neiti 2v 5 kk. Raivareita on aika ajoin ollut ja välillä ne on unohtunut..ja sitten niitä taas on..Kerran rauhoitin lasta hoidosta hakiessa 45 min sylissä pitämällä, kun pukemisesta ei tullut mitään..lapsi olisi halunnut itse pukea, mutta taidot ei riittänyt ja apu ei kelvannut.. Tapanani on ottaa lapsi siinä vaiheessa tiukasti syliin, kun hän vahingoittaa itseään tai ympäristöään tai ei hallitse tunteitaan...poishan se sylistä haluaisi ja jatkaa uhmaansa sitten siitä aiheesta, mutta rauhoittelen vaan,että hän pääsee sylistä kun on rauhoittunut..meillä tämä on toistaiseksi toiminut....Lukaisin jostain Keijo Tahkokallion ajtuksia 2v uhmasta..Hän totesi, että uhma on 2 v minän kehityksen alku...ja et aikuisen pitäisi antaaa lapsen kokea ja näyttää uhmansa olemalla vastuullinen eikä tuhahduttamalla lapsen tunteen hallinnnan opettelua..