Raivarit!

Meillä nyt tytöllä (kohta 2v) on alkanut olla ihme raivareita. Viime yönäkin jopa heräsi yhtäkkiä raivoamaan sängyssään. Ja huusi tuttia. Yritin sitä antaa, mutta ei huolinutkaan, raivosi ja huitoi vaan. Samanlaista myös hereillä ollessa. Aamulla halusi juustoa. Kun sitä ei ihan sillä sekunnilla tullut, alkoi hirveä raivoaminen eikä sitten enää huolinut, vaikka silti huusi sitä juustoa. Sitten vaan huusi ja raivosi pitkän aikaa. Tuollaisia kohtauksia nykyään tulee usein. Ja olen vähän ulalla että miten niihin pitäisi suhtautua!?! Onko muilla??

 

Mä en hirmu helposti anna raivoavalle lapselle mitään.
Ilmoitan etten saa mitään selvää jos pyyntöjä esitetään karjumalla tai kitisemällä.

 

Teillä asuu uhmis. B) Pahoitteluni.

Onko yöllä ihan hereillä raivotessaan, mietin vaan, että jos on yöllinen kauhukohtaus päällä? Nekin usein alkavat samassa iässä.

 

Yöllä ei varmaankaan ihan kunnolla hereillä ole. Mutta päiväsaikaan silti ihan samanlaista touhua. Raivareita saa millon mistäkin.

 

Yöllä ei varmaankaan ihan kunnolla hereillä ole. Mutta päiväsaikaan silti ihan samanlaista touhua. Raivareita saa millon mistäkin.

Jos se on yöllä kauhukohtaus minkä vallassa raivoaa, ei ole hereillä, ei tajua tilannetta, voi sinutkin kuvitella miksi pedoksi tahansa.

 

meillä poika 1v6kk on ollu jo pari viikkoo just tollanen :/ ja sit kun suuttuu niin hakkaa päätänsä seinään tai lattiaan :kieh:

 

Onko noiden raivokohtausten aikana sellainen olo, että ei mene ihan jakeluun, mitä sanot hänelle ?
Entä, onko tuollaisen kohtauksen jälkeen totaalisen uupunut ?

 

On mun tytöllä ikää kans kohta kaksi ja saa ihan älyttömiä raivareita. Välillä on äitikin itkenyt yöllä kun muuhun ei vaan pysty. Keväällä niitä yö raivareita tuli jatkuvasti ja ne kesti monesti reilun tunnin ja tyttö huusi, heitteli tavaroita, löi ja raivosi eikä mikään auttanut. Sylissä ei suostunut oleen, koskea ei saanut. Rauhottui vähän kun siirrettiin pinna sängystä tavalliseen lasten sänkyyn. Nyt on ollut jonkun aikaa rauhallisempia öitä toivottavasti jatkuvatkin rauhallisena.. Meillä ainoa joka auttoi oli se että oli lähellä eikä koskenut ennen kuin lapsi oli raivonsa raivonnut ja halusi itse tulla syliin. Sitten siliteltiin ja lauleskeltiin ja vein sitten takaisin rauhoittuneen lapsen. Myös päivisin on erittäin tempperamenttinen tyttö ja suuttumus ja kiukku tulee pienimmästäkin asiasta. Huoneeseen oon vienyt (ovi auki) ja sanonut että voi tulla pois kun on rauhoittunut, toimii meillä. Aikansa raivoaa ja huutaa tulee sitten muina naisina pois. Sitten vasta syliin kun meillä kiukkuaminen vain pahenee mitä enempi huomiota silloin juuri kun huutaa saa.

Raskasta aikaa mutta toivottavasti aikanaan menee ohi. Tyttö on tempperamentiltään erilainen kuin muut kaksi lastani omistaa paljon enemmän omaa tahtoa ja jääräpäisyyttä. On jotenkin semmoinen voimakas tahtoinen lapsi.