Raiskaus

En tiedä mihin palstalle olisin laittanut tämän. En edes jaksanut miettiä asiaa. Ei pää enään toimi.
Minut raiskattiin muutama viikko takaperin...
Olen yksin tämän asian kanssa. En pysty puhumaan kellekkään. Muutamat ystäväni tietävät ja mieheni. He ovat yrittäneet antaa tukea, mutta en pysty puhumaan asiata tai tunteistani.
He varmasti kuuntelisivat, mutta en vain pysty.
Syytän sisimmässä itseäni. Vaikka en minä siihen miestä houkutellut.En edes puhunut hänelle. En ole edes koskaan ennen nähnytkään häntä.
Laitoin vastaan ja huusin.
Hän ei pahoin pidellyt minua muuten kuin...
Nyt suhteemme on aivan pahassa jamassa. En halua miestäni lähelleni. En kestä hänen katseitaan. Välillä tuntuu että vihaan häntä. En syytä miestäni tästä. Tai taidan syyttääkkin. Vaikka ei se hänen vikansa ollut. En edes tiedä miksi tulin tänne asiaa selittämään.
Käyn töissä ja teen pakolliset asiast kotona.
Välillä tuntuu että olisi parempi kuolla.
Onko täällä ketään joka on saman kokenut??? Miten tästä selviän?
En pysty unohtamaan tai elämään eteen päin. Miten jaksan?
Miten mieheni voi minua enää haluta? Tai miten minä häntä? Miten hän jaksaa minua rakastaa. Huudan,itken,haukun ja raivoan hänelle.

 

Hae apua niin pian kuin pystyt. Heti maanantaina otat yhteyttä eri paikkoihin. Oletko tehnyt rikosilmoituksen? Jos et, niin kannattaa tehdä. Kuulemma se helpottaa oloakin joskus. Käy lääkärissä tarkastuksessa jos et ole vielä käynyt, sukupuolitautitesteissä ainakin varmuuden vuoksi. Sieltä saat varmasti neuvoja myös tahoista jotka auttavat sinua selviämään tapahtuneesta. Rikosuhripäivystys (en ole varma millä paikkakunnilla toimii Turun lisäksi) auttaa raiskattuja, sinne voi soittaa ja vain jutella ja tarvittaessa saat sieltä oman tukihenkilön jolle voit soittaa ja jota voit tavata ja jutella. Hän auttaa myös käytännön asioissa, on tukena mm. poliisilaitoksella ja missä itse vain haluat. Muitakin vastaavia järjestöjä varmasti netistä hakemalla löytyy.

Käytännön asioidenkin hoitaminen saattaa helpottaa, kun saa tehtyä ilmoituksen rikoksesta, saa lääkäriltä tiedon että kaikki on fyysisesti kunnossa, jne. Miehesi tai kukaan jota ei ole raiskattu ei ymmärrä kaikkia tunteitasi, siksi ammattiapu on tarpeen. Voisi ehkä olla hyvä ottaa muutaman kerran jälkeen vaikka mies sinne mukaan, jotta hän ymmärtäisi sinua paremmin. Jos kykenet, koita selittää miehellesi miltä sinusta tuntuu ja miksi raivoat hänelle. Tilanne ei kuitenkaan ole miehesi vika eikä missään tapauksessa oma vikasi. Miehesi on varmasti vain todella hämmentynyt kun ei osaa sinua auttaa. Miesten on usein vaikea käsittää ettei nainen toivu raiskauksesta henkisesti aina koko elämänsä aikana. Se jättää jälkensä.

On aivan normaalia ettet halua miehesi kosketusta etkä halua itse koskettaa häntä. En usko kuitenkaan että miehesi halut ja hellyys sinua kohtaan ovat kadonneet. Luultavasti hän ei vain uskalla osoittaa niitä. Seksiä ei ehkä kannatakaan heti harrastaa, olkaa yhdessä ja annan miehesi pitää sinua lähellään ja hyvänä muuten. Siitä se toipuminen alkaa ja se, että päästät toisen taas lähellesi. Miehesi kuitenkin rakastaa sinua eniten maailmassa eikä halua sinulle pahaa.

Jaksamista sinulle!! Hae apua, oikeasti. Ei kannata jäädä asian kanssa yksin :hug: :flower:

 

Tein rikosilmoituksen. Poliisit tulivat paikan päälle. Minut vietiin sairaalaan. Ei ole ainakaan vielä mitään ilmoiteltu sairaalasta. Poliist ovat käyneet näyttämässä kuvia, Mutta en osaa sanoa mitään.
Ei tää helpota. :'(
En pysty soittamaan mihkään. Tai menemään mihkään et saisin apua.
Kiitos kuitenkin Sinulle!
Sain ainakin jotakin tietoa mitä pitäisi tehdä...
Tuli mieleeni että pääsisinkö hetkeksi sairaalaan lepäämään. Siis lataamoon. :headwall:

 

Yritä tosiiaan saada aikaiseksi hakea apua itsellesi. Muuten voi olla, että jämähdät paikoillesi, etkä pääse etenemään asian käsittelyssä. Kannattaa puhua jollekin se auttaa!!

Voimia ja jaksamista sinulle! En voi kuvitellakkaan miltä sinusta tuntuu.. :hug: Muistan sinua iltarukouksessani!

 

Voi miten inhottavaa olet joutunut kokemaan :'(
Minä itse olen hyväksikäytetty lapsena ja voin sanoa että olen siitä selvinnyt.Miksi et sitten sinäkin selviäisi.Kummatkin on seksuaalisesti tosi nöyryyttäviä kokemuksia ja vie aikansa että nämä oppii käsittelemään.
Itse olen tarvinnut ammattiapua ja luulen että muuten en olisi selvinnyt.
Jälkeen tuo kokemus on jättänyt sisimpään välillä tosi voimakkaan ahdistuksen ja on pakko turvautua msennuslääkkeisiin.
Mutta elämä jatkuu kun on oppinut taas sen että"minäkin saan vielä uuden mahdollisuuden". Nyt minulla on perhe,lapsia ja mies joka tietää asiasta.Ei hän sitä ymmärrä ehkä että vieläkin tulee aikoja jolloin olen henkisesti tosi rikki."Asiahan on käyty läpi" mutta ei se sitä tarkoita että asian pystyy unohtamaan
Hae apua,sitä todella tarvitsen.Minä elin yli kymmenen vuotta yksin,ilman tukea ja ymmärrystä.Syytin ja häpesin...olin ihan hajalla.
Varmasti pääset "lataamoon" jos kerrot asian,tarvitsen lepoa ja ammattiapua.Sen avulla asia jaa pikkuhiljaa taka-alalle. Luota siihen.
Voimia ja jakselemisia sulle paljon ja iso :hug:

 

Ymmärrettävää että avun hakeminen tuntuu mahdottomalta.. :\| Se oikeasti kannattaa, yritä hakea sitä heti niin pääset asiaa käsittelemään ja sitä nopeammin elämään taas normaalia elämää perheesi kanssa. Jos soitat esim. sinne rikosuhripäivystykseen ja kerrot tilanteestasi, ne auttavat siellä sinua hakeutumaan eteenpäin sellaiseen hoitoon mihin haluat. Kyllä ainakin minä olen kuullut että ihmiset ovat päässeet hoitoon lepäämään kun ovat itse tunteneen olevansa sen tarpeessa. En tosin ole kuullut raiskaustapauksista vaan muuten mielenterveyden ollessa vaakalaudalla, mutta varmasti se on sitä tuollaisen kokemukse jälkeenkin! On hyvä että itse tiedostat asian. Soita omaan terveyskeksukseesi ja kysy hoitomahdollisuuksista, tai juuri sieltä rikosuhripäivystyksestä osaavat neuvoa ja järjestelläkin ehkä puolestasi. Ja tukihenkilö voi tulla kanssasi minne sitten päätätkin hakeutua. Asutko isossa kaupungissa? Se ainakin auttaisi asiaa.

Yritä tosiaan selittää myös miehellesi, tai pyydä häntä lukemaan aiheesta, raiskauksen vaikutuksista yms. Hän pystyy tällöin olemaan paljon paremmin tukenasi ja luulen että se luo paljon paremman pohjan teidän välisellenne suhteelle tästä eteenpäin. Koska tilanne vaatii myös mieheltäsi kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja tahtoa auttaa ja ymmärtää tunteitasi ja sitä kaikkea miksi vältät hänenkin kosketustaan jne. Edes nainen jota ei ole raiskattu, ei pysty raiskauksen seurauksia ymmärtämään, puhumattakaan sitte miehestä. Hänkin tarvitsee neuvoja, jotta voi sitten tukea sinua parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Tässä tilanteessa on kai turha mitään onnea toivottaa, mutta jaksamista ainakin! kyllä sinäkin selviät tapahtuneesta eteenpäin ja pystyt vielä normaaliin elämää ja suhteeseenkin rakkaa miehesi kanssa! Se vie aikaa, mutta pystyt kyllä siihen. Koita jaksaa selvittää hoitomahdollisuuksia jne. Kirjoittele tänne jos siltä tuntuu vielä! :hug: :flower: :hug:

 

Raiskatuille naisille on myös omia auttavia puhelinnumeroita. katso puhelinluettelon alkusivuilta. Sinun ei tarvitse miettiä mitä sanot. Soita vain ja pura sitä mukaa kun sanoja tulee suuhun.

:hug: Voimia!

 

Koin saman järkyttävän tapahtuman ollessani 19 v...Silloin en kyennyt ja uskaltanut kertoa asiasta kenellekään, saati tehyt rikosilmoitusta...Pidin kaiken sisälläni ja syytin itseäni...MINÄ aiheutin kaiken, MINÄ jotenkin kerjäsin sitä,MINÄ ansaitsin kaiken...Se oli #&%?$!*ä!!! Vasta viisi vuotta tapauksen jälkeen kerroin asiasta ensimmäisen kerran ulkopuoliselle...Ihan hyvä, että etes silloin, mutta asia oli "jämähtäyt" mielessäni paikoilleen...oli siis kulunut liian kauan aikaa, enkä ollut koskaan käsitellyt tapahtunutta oikeasti!!! Edelleen, 10 vuotta tapauksen jälkeen, jokin kalvaa mieltäni...olen päässyt elämässäni eteenpäin kaikesta huolimatta, mutta se kaikki jätti minuun suuret jäljet... Nyt kaiken kokeneena ajattelisin, että PUHUMINEN, PUHUMINEN, PUHUMINEN ja vielä kerran PUHUMINEN vie sinua tämän tuskaisan tapahtuman jälkeen eteenpäin...puhu kaikki ajatuksensi: viha miestäsi kohtaan, katkeruutesi, tuskasi, paha mielesi, raivosi, kaikki!!!
Voimia ja iso hali sinulle!!! :hug:

 

Hei!

Mulle kans sattui huonosti ollessani 16v. Luotin mieheen, joka käytti tilaisuuden häikäilemättömästi hyväkseen. Mut raiskattiin myös. En pystynyt puhumaan siitä kenellekään aluksi. Sitten tapasin nykyisen mieheni, jolle kerroin siksi, että ajattelin sen jotenkin näkyvän minusta. Kukaan muu asiasta ei siis tiedä.Kuvittelin itse aiheuttaneeni sen. Tavallaan ajattelen niin vieläkin. Mieheni ei ole koskaan täysin ymmärtänyt asiaa, eikä sitä miten se vaikuttaa minun elämääni.

Joskus pelottaa vieläkin oman mieheni läheisyys (tapahtuneesta kulunut nyt 8vuotta). Sanoin kuvaamaton paha olo valtaa mielen, mutta kyllä elämä jatkuu. Show must go on. Tiedän, että sulla on nyt vaikeaa. Juttele asiasta miehesi kanssa, pura hänelle mieltäsi. Vaikka mies ei pystykään ymmärtää tätä väkivaltaa, ainakin hän tietää missä olet menossa. Paljon voimia sulle! :hug: Jokainen selviää tyylillään. Tee niin kuin sinusta parhaalta tuntuu, mutta uskalla kurkistaa huomiseenkin...

 

http://www.tukinainen.fi/maksuton_kriisipaivystys.html

Ammattitaitoista apua! Voimia!