Raha-asiat!

Moi! Onko kenelläkään tullut syynättäväksi neuvonnan aikana raha-asiat?
Meidän sossu mietti että onko minulla mahdollista jäädä kotiin
kahdeksi vuodeksi lapsen tulon jälkeen. Olen nyt ollut viisi vuotta
kotona lasten kanssa ja lainat on hoidettu aina. Tässä välillä
kyllä kerkeän käydä työelämässäkin pyörähtämässä. Tietysti
raha-asiatkin täytyy selvittää ja se on lapsen etu mutta
pikkasen närästää. Me ollaan pärjätty vähemmällä ja nähty
tärkeämmäksi se että äiti on mahdollisimman pitkään kotona
lasten kanssa. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksi olisi
kiva kuulla?

 

katsotaan.

Tiedän myös valitettavan paljon perheitä, jotka ovat neuvonnassa kertoneet lapsen saavan olla kotona ja sitten kuitenkin hänet on pantu päivähoitoon seitsemän kuukauden vanhempainloman jälkeen, nimenomaan rahasyistä.

Varmaankin kannattaa vaan tehdä tarkka taloudellinen selvitys siitä, miten olette ajatelleet ne kaksi vuotta rahoittaa. Siis esitätte ihan kuukausibudjetit.

 

Me ollaan tekemässä budjetti suunnitelmaa seuraavalle neuvonta
kerralle. Omasta mielestäni ei ole oikein laittaa lapsi heti 7kk
jälkeen hoitoon ja itse en missään tapauksessa niin tekisi. Aijon
olla lapsen kanssa kotona niin kauan kuin kodinhoitotukea maksetaan.
Toivon että budjetti suunnitelman ja perustelujemme jälkeen raha-asiaan
ei takerruttaisi niin kovasti vaan pääsisimme puhumaan muistakin asioita.

Edelleenkin olen sitä mieltä että jos olen pysynyt olla kotona viisi vuotta
lasteni kanssa ja lainat hoitamaan en ymmärrä miten asiat niin paljon
voisivat muuttua että täytyisi nyt tämän lapsen kohdalla pakosta lähteä
työelämään. Ja ainahan pankkikin antaa joustoa jos jotain yllättävää
tapahtuisi. Toivon että sossukin ymmärtää että vähemmälläkin tulee
toimeen kun vain haluaa ja iso palkkapussi ei ole tae että lapsella on
hyvä olla. Uskon kuitenkin että kaikki järjestyy.

 

laskelma on hyvä, koska sillä voitte sekä todistaa että pystytte todella siihen ja että olette todella paneutuneet asiaan.

Nythän vanhempainvapaakausi on pidentynyt jo 200 päivään siitä 7 kuukaudesta, mikä sekin varmasti auttaa!

 

Nythän täytyy muistaa, että vaikka näitä suunnitelmia neuvonnan aikana kovasti kysellään ja painotetaan raha-asioita, on kuitenkin lopulta oma asia miten käytännössä lapsensa hoidon järjestää sitten kun tämä on perheeseen sopeutunut. Sehän on teidän lapsenne, ei minkään viraston eikä adoptioneuvojan. Jokainen perhe löytää varmasti parhaiten itselleen sopivan ratkaisun. Neuvojilla on joskus paha taipumus yrittää sanella asioita etukäteen tai ainakin kertoa painokkaasti, mitä "kannattaisi harkita" tekevänsä.

 

Neuvonnassa ei ainakaan meillä kiinnitetty raha-asioissa mihinkään muuhun huomiota kuin siihen, että kotiintulon jälkeen jompikumpi on riittävän pitkään kotona. Vuosi minimissään, mielellään pitempään. Ja kun olen kaksi lasta hakenut ja tunnen paljon a-perheitä, sanon kyllä hyvin painokkaasti, että antakaa sille lapselle se vuosi. Ainakin!

Eli rahojaan ei kannata laskea niin täpärälle, että töihin on sen takia pakko mennä.

Ei ne neuvojat "pahoja" ole, vaan puhuvat kokemuksesta. Heitä kannattaa kuunnella, eikä vain ajatella että "jahka saan lapsen, teen mitä lystään". Se on itsekästä ja lyhytnäköistä.

 

Niinpä niin. Olen edellisen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä. Joskus mietin, mihin tarpeeseen adoptiolapsi hankitaan, jos ei olla valmiita panostamaan lapsen kanssa olemiseen eikä välitetä lapsen tarpeista.

Lastenkodissa tai sijaisperheessä ollut lapsi kokee valtaisan mullistuksen tullessaan uuteen perheeseen, uuteen kieliympäristöön ym. ym. Vuosikin on lyhyt aika sopeutumiseen. Se, että lapsi ei itke ja riehu, syö mitä syötetään ja kaikin puolin käyttäytyy kuin helppo lapsi, ei tarkoita sitä, että lapsi olisi sopeutunut. Ennemminkin se tarkoittaa, että lapsi on alistunut kohtaloonsa, ei uskalla vaatia, ettei taas hyljättäisi.

Adoption traagisin asia on, että lapsella ei ole mahdollisuutta valita tuleeko hyljätyksi ja mihin lopulta päätyy. Vain aikuisilla on mahdollisus valita, adoptoiko vai ei. Nykyisissä adoptoijissa on monia, jotka ovat liikkeellä merkillisin motiivein. Salailua, kyräilyä, katkeruutta, vaatimuksia vaatimusten perään. Joskus voisi pysähtyä ajattelemaan, mistä adoptiossa oikeasti on kyse. Ei ihmisen lapsia voi siirtää maasta toiseen noin vain, kun joku sitä keksii haluta.