Kirjoitin joku aika sitten meidän pojan ja samalla koko perheen ongelmasta, yöllä räpläämisestä. Poika (2v.3kk) nukkui levottomasti ja tuli joka yö meidän väliin. Hän on räplännyt rintojani nukkuessaan, mutta myös hereillään kädet on kadoneet varsin näppärästi minun puseron sisään. Isäänsä hän on potkiskellut sängyssä niin, että melkein vuoteen emme ole saaneet nukuttua kunnolla \|O Päätimme lopulta, että nyt tehdään kaikkemme, jotta tilanne korjaantuu.
Pojalle on ollut yötutti erittäin tärkeä näihin päiviin saakka. Lisää levottomuutta meidän öihin on tuonut tutin etsiskely pimeässä makuuhuoneessa lähes joka yö. Siispä ensin eroon tutista!
Toimitimme ensimmäisenä iltana ei-niin-tärkeän-tutin karhuvauvalle metsään puunoksalle. Kuinkas ollakaan, karhuemo oli hakenut tutin ja laittanut vastalahjaksi valoja välkkyvän miekan ja nallekortin puun juurelle. Kortissa karhuäiti kiittelee ja kyselee olisiko vielä toista tuttia toiselle karhuvauvalle. Poika oli aivan innoissaan. Sinä iltana pojan omasta aloitteesta paketoimme tärkeänkin tutin ja veimme sen samaan paikkaan. Kun palasimme kotiin, oli karhuemo jo laittanut ennakkolahjan portaille oven eteen, tarra-arkin jossa oli mm. karhun kuvia. Poika meni tyytyväisenä nukkumaan asettaen pimeässä hohtavan uuden miekkansa sängynpäähän. Ilman tuttia, eikä mitään ongelmaa! Seuraavana aamuna kävimme hakemassa karhuemon tuoman karkkipussin ja toisen nallekortin, jossa karhuvauva kovasti kiittelee tutista.
Kuinkas ollakaan, pojan käytös on muuttunut tyystin. Aivan kuin hän olisi saanut puoli vuotta ikää lisää! Olemme aivan ihmeissämme. Ei puhettakaan tutista, ei räpläystä, ei potkimista, ylipäätään kaikeinlainen kiukuttelu on jäänyt miltei kokonaan pois. Aivan uskomatonta
Sellainen tarina siis meillä. Ehkä tästä on apua muillekin vastaavien ongelmien kanssa kamppaileville
Pojalle on ollut yötutti erittäin tärkeä näihin päiviin saakka. Lisää levottomuutta meidän öihin on tuonut tutin etsiskely pimeässä makuuhuoneessa lähes joka yö. Siispä ensin eroon tutista!
Toimitimme ensimmäisenä iltana ei-niin-tärkeän-tutin karhuvauvalle metsään puunoksalle. Kuinkas ollakaan, karhuemo oli hakenut tutin ja laittanut vastalahjaksi valoja välkkyvän miekan ja nallekortin puun juurelle. Kortissa karhuäiti kiittelee ja kyselee olisiko vielä toista tuttia toiselle karhuvauvalle. Poika oli aivan innoissaan. Sinä iltana pojan omasta aloitteesta paketoimme tärkeänkin tutin ja veimme sen samaan paikkaan. Kun palasimme kotiin, oli karhuemo jo laittanut ennakkolahjan portaille oven eteen, tarra-arkin jossa oli mm. karhun kuvia. Poika meni tyytyväisenä nukkumaan asettaen pimeässä hohtavan uuden miekkansa sängynpäähän. Ilman tuttia, eikä mitään ongelmaa! Seuraavana aamuna kävimme hakemassa karhuemon tuoman karkkipussin ja toisen nallekortin, jossa karhuvauva kovasti kiittelee tutista.
Kuinkas ollakaan, pojan käytös on muuttunut tyystin. Aivan kuin hän olisi saanut puoli vuotta ikää lisää! Olemme aivan ihmeissämme. Ei puhettakaan tutista, ei räpläystä, ei potkimista, ylipäätään kaikeinlainen kiukuttelu on jäänyt miltei kokonaan pois. Aivan uskomatonta
Sellainen tarina siis meillä. Ehkä tästä on apua muillekin vastaavien ongelmien kanssa kamppaileville