Pystyyköhän sitä koskaan nauttimaan ihan 100prosenttisesti äitienpäivänä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ex-lapseton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ex-lapseton

Vieras
En tunne olevani kovinkaan onnekas kun nuo lapset on saatu hoidoilla. Minä olen kai sitten jotenkin katkeroitunut näiden vuosien varrella.
Tänään kun käytiin puistossa, meni fiilikset siihen, kun katsoin ympärillä kulkevia äitejä, osa vatsa pystyssä parhaillaankin. Kuvittelin vaan kaihoisasti toivovani itseäni samaan tilanteeseen ja huomasin kateuden vihlaisun. :(
Nyt poden huonoa omaatuntoa siitä, että olen antanut pilata päiväni tällaisella, vaikka minun pitäisi iloita täysiä noista omista. :kieh:

Tiedän, että jotkut eivät saa ensimmäistäkään lasta, osaan asettaa itseni heidän tilanteeseen, koska olenhan itsekin ollut lapseton aikanaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jotkut on vaan kateellisia luonnostaan. Luulis tosiaan että osaisit iloita siitä että sulle on lapsia kuitenkin suotu vaikkakin avustettuna.

Joo, iloitsen toki. Lapseni ovat maailman ihanimmat.
Se mikä harmitta on se, ettei niitä tule koska vaan tai ihan yllärinä. :/
 
Äiti on äiti, vaikka lapset olisivat adoptoituja tai sijaislapsia.

Asiaa pitäisi ajatella enempi lasten kannalta: äiti on lapsia varten eikä lapset äitiä varten. Toki kerran vuodessa saa ajatella toisinkin päin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Äiti on äiti, vaikka lapset olisivat adoptoituja tai sijaislapsia.

Asiaa pitäisi ajatella enempi lasten kannalta: äiti on lapsia varten eikä lapset äitiä varten. Toki kerran vuodessa saa ajatella toisinkin päin.

Onhan se noinkin.

Ja minä nyt välillä märehdin tätä asiaa, varsinkin kun menkat alkaa.
Pitäisi varmaan hommata jokin hormonijuttu, jolla saisi menkat kokonaan pois, niin ei tarvitsisi kuppipäiviä kärsiä...
 

Yhteistyössä