vierailija
Tämä tarina on vastinkappale tällä palstalla aiemmin julkaistulle tarinalle ”Bikininainen rannalta”. Erona on se, että nyt tapahtumia käsitellään eri päähenkilön, naisen, näkökulmasta.
Tarina alkaa:
Olen Merja, 56-vuotias nainen. Kirjastonhoitaja, koulutukseltani filosofian maisteri. Asun pienessä kaupungissa Etelä-Suomessa. Eronnut, muualla asuvan 30-vuotiaan tyttären äiti.
Mitäpä kertoisin itsestäni? Olen luonteeltani kiltti, melko hiljainen ja ujo, tosin iän ja ammatin mukana tottunut ilmaisemaan itseäni silloin, kun se on tarpeen.
Minkäkö näköinen olen? Omasta mielestäni melko tavallisen näköinen, en ruma enkä huomiota herättävän kaunis. Melko pitkä, 178 senttiä, sain teini-iässä kärsiä haukkumisia ja koulukiusaamista sen takia. Nykyään olen sitä mieltä, että pituudesta on naiselle pelkkää etua. Hiukseni ovat ruskeat, ne eivät ole vielä harmaantuneet, toisin kuin monilla ikätovereillani. Perinnöllistä, äitinikin harmaantui vasta 80-vuotiaana.
Mitä harrastan? Lähinnä liikuntaa ja lukemista. Liikuntalajeista pääasialliset ovat voimistelu ja uinti. Jumppaan kotona päivittäin puolesta tunnista tuntiin, aamuisin, käyden läpi kaikki lihasryhmät. Miksi jumppaan? No ensinnäkin siksi, että liikunta tuo hyvän olon ja auttaa pysymään kunnossa, auttaa ehkäisemään tyypillisiä tämän iän vaivoja, kuten hartia-, niska- ja selkäsärkyjä. Toisaalta jumppa kehittää ja kiinteyttää lihaksia. En ole enää sellainen laiheliini kuin nuorena. Syön terveellisesti ja kohtuumäärin, enkä missään nimessä ole lihava. Sen sijaan minulle kehittyneet lihakset ovat korostaneet naisellisia muotojani. Minulla on, vaikka sen itse sanonkin, edelleen todella hyvät, kiinteät ja isot tissit. Vyötäröni on kapea, sen lisäksi pyllyni on valtavan harjoitustuntimäärän jälkeen todella kiinteä, läpikotaisin treenattu ja hyvässä kunnossa.
Kuten sanoin, harrastan myös uintia ja käyn säännöllisesti uimahallissa. Uidessa käytän aina bikinejä, en koskaan kokouimapukua. Nämä edelläkuvatut asiat liittyvät jotenkin siihen, että usein hallissa noustessani vedestä voin miesten katseista lukea sen, että jumppaharrastus ei ole mennyt hukkaan. En voi kieltää, etteikö se tuntuisi hyvältä ja nostaisi itsetuntoani.
Lähdin tuona kesäpäivänä rannalle, koska oli kaunis ilma ja erittäin kuuma. Minulla oli päällä eräät seksikkäimmistä bikineistäni, kun menin rannan Bikinibaariin ja tilasin kahvin. Eräs mies näytti etsivän istumapaikkaa. Kaikissa muissa pöydissä oli täyttä, mutta minun pöydässäni oli tilaa. Hän tuli luokseni ja kysyi:
Vastasin hymyillen:
Olen seksuaalinen nainen. Mitä voisin kertoa sukupuolielämästäni? Aloitin sen entisen aviomieheni kanssa, kun tutustuimme yliopistossa. Menimme sitten naimisiin. Mieheni oli sukupuoliasioissa arka ja estynyt, yhdyimme vain noin kerran viikossa tai kahdessa, yleensä minun aloitteestani. Saimme kuitenkin lapsen. Naimakerrat harvenivat entisestään. Meidän oli vaikea keskustella aihepiiristä. Niin kuitenkin jatkui vuosikausia, pysyimme yhdessä näistä vaikeuksista huolimatta, lähinnä lapsen tähden. En saanut koskaan hekumahuippua yhdynnässä, vaikka ystävättäreni kuvailivat, kuinka järisyttäviä organismeja he poikaystäviensä ja miestensä kanssa kokivat.
Lopulta sain tarpeekseni ja otin eron siirtyen teini-ikäisen tyttäreni yksinhuoltajaksi. Silloin aloin myös tutustua uudelleen sukupuolielämään, lähinnä kirjallisuuden kautta ammattini ja luonteeni mukaisesti. Opiskelin ja perehdyin asiaan yksin. Tärkeänä osana aihepiiriin kuului myös harjoittelua, todella paljon harjoittelua. Sen seurauksena seksuaalisuuteni puhkesi todella kukkaan, mutta vasta keski-iässä. Opin, kuinka nainen voi tuottaa itselleen sanoinkuvaamattomia nautintoja yksin, ilman miehen apua. Uskon, että jokainen nainen pystyisi samaan, jos haluaisi. Nämä nautinnot ovat myös säännöllinen osa päivittäistä jumppaani, nimitänkin sen vuoksi liikuntaohjelmaani seksuaalivoimisteluksi.
Minulla oli avioeroni jälkeen miesystävä. Meille tuli kuitenkin kolme vuotta sitten hänenkin kanssaan ero, koska hän yritti liikaa määräillä ja hallinnoida tekemisiäni. Olen nyt tottunut olemaan yksin ja nauttimaan siitä myös seksuaalielämän alueella, kuten kerroin. Kaikesta huolimatta kaipaan toisinaan miehen kosketusta. Kaipaan sitä, kuinka miehen alaston vartalo kietoutuu omaani koko pituudeltaan, kuinka ihomme koskettavat toisiaan. Ja kaipaan sitäkin, kuinka reisieni välissä hän sykkivänä täyttää minut kokonaan…
Miten menetellä miesten suhteen? En käy kapakoissa, ajatuskin olemisesta baaritiskillä iskettävänä inhottaa minua. Monet löytävät kumppanin työpaikalta, mutta minulle se ei heteronormatiivisesti ajatellen onnistu, koska kirjastoalalla miehiä ei juuri ole. Minua eivät myöskään kiinnosta internetin deittipalvelut. Samat syyt vaikuttavat varmaan monella muullakin, ei siis ihme että niin moni nainen on ilman miestä ja puutteessa.
Noista mietteistäni palasin todellisuuteen ja Bikinibaarin pöytään. Räpläsin kännykkääni tarkkaillen samalla sivusilmällä salaa pöydässäni istuvaa miestä. Arviolta noin 40-vuotias, ruskettunut, urheilullisen näköinen. Oikeat sixpack-vatsalihakset! Pitkä, noin 185 senttiä. Pääasia, että minua pidempi! Ja muutenkin sellainen, kuin yleensä naisen mielestä miehen pitäisi olla…
Kun hän katsoi muualle, vilkuilin salaa myös hänen alaruumistaan. Sitä verhosivat vain niukat, vaaleansiniset munauikkarit. Täytyy sanoa, että rohkea mies, kun tällä aikakaudella sellaisia kehtasi käyttää, kun kaupoissa amerikkalaiseen tapaan on tarjolla miehille uimapuvuiksi vain polveen asti ulottuvia shortseja. Hänen simmarinsa olivat kireät, enkä voinut olla katsomatta niiden etuosan mittavaa pullistumaa. Tiesinhän minä mitä siellä oli, ja siirsinkin katseeni hiukan pullistumasta sivulle. Sisätaskussa oli jotain, joka näkyi erittäin hyvin kireiden uimahousujen läpi. Gondoomeja!
Kyseessä taisi olla varsinainen iskijä-Belmondo. Mutta toisaalta varmuusgummit kuvastivat vastuuntuntoa… päätin antaa kaverille mahdollisuuden. Minun täytyisi jutella hänen kanssaan, päästä selville hänen todellisesta olemuksestaan. Toivoin todella, että hän ei olisi ilman käytöstapoja oleva törppö tai tollo.
Aloitimme juttelun. Hän kertoi nimekseen Martti. Tuntui, että ymmärsimme toisiamme valtavan hyvin, kuin vanhat tutut. Kaksi tuntia kului rattoisasti keskustellessa. Kerroin itsestäni, ja hän kertoi vastaavasti itsestään. Hän oli insinööri, koneensuunnittelijana naapurikaupungin konepajalla. Eronnut, ei lapsia. Harrastukset: Kuntourheilu ja elokuvat. Iäkseen hän kertoi 44 vuotta, suunnilleen niin olin arvioinutkin.
Kerroin olevani 56-vuotias. Hän näytti hiukan hämmästyneeltä, sanoen:
Martti oli kohtelias ja hyvä keskustelija, todellinen herrasmies. Ei ollut leuhka, vaikka syytä siihen olisi ehkä ollutkin. Ja mikä parasta, hän sai minut hyvälle tuulelle ja nauramaan. Sellaista ei ollut tapahtunut pitkään aikaan.
Minua ovat aina kiehtoneet antiikin kulttuuri ja taide. Olen monesti käynyt Kreikassa ja Italiassa ihailemassa mytologian miehiä ja naisia esittäviä kuvapatsaita, joiden vartaloiden ääriviivat ovat lumonneet minut kauneudellaan. Miehen ei tarvitse olla kreikkalaisen jumalan näköinen vartaloltaan. Mutta ei siitä toisaalta haittaakaan ole jos hän on, ajattelin katsellessani lähes alastonta Marttia, joka käveli takaisin kohti pöytäämme haettuaan lisää kahvia. Huomasin, että muutkin naiset Bikinibaarissa loivat häneen katseitaan.
Keskustelimme uikkareistamme. Sanoin:
Tarina alkaa:
Olen Merja, 56-vuotias nainen. Kirjastonhoitaja, koulutukseltani filosofian maisteri. Asun pienessä kaupungissa Etelä-Suomessa. Eronnut, muualla asuvan 30-vuotiaan tyttären äiti.
Mitäpä kertoisin itsestäni? Olen luonteeltani kiltti, melko hiljainen ja ujo, tosin iän ja ammatin mukana tottunut ilmaisemaan itseäni silloin, kun se on tarpeen.
Minkäkö näköinen olen? Omasta mielestäni melko tavallisen näköinen, en ruma enkä huomiota herättävän kaunis. Melko pitkä, 178 senttiä, sain teini-iässä kärsiä haukkumisia ja koulukiusaamista sen takia. Nykyään olen sitä mieltä, että pituudesta on naiselle pelkkää etua. Hiukseni ovat ruskeat, ne eivät ole vielä harmaantuneet, toisin kuin monilla ikätovereillani. Perinnöllistä, äitinikin harmaantui vasta 80-vuotiaana.
Mitä harrastan? Lähinnä liikuntaa ja lukemista. Liikuntalajeista pääasialliset ovat voimistelu ja uinti. Jumppaan kotona päivittäin puolesta tunnista tuntiin, aamuisin, käyden läpi kaikki lihasryhmät. Miksi jumppaan? No ensinnäkin siksi, että liikunta tuo hyvän olon ja auttaa pysymään kunnossa, auttaa ehkäisemään tyypillisiä tämän iän vaivoja, kuten hartia-, niska- ja selkäsärkyjä. Toisaalta jumppa kehittää ja kiinteyttää lihaksia. En ole enää sellainen laiheliini kuin nuorena. Syön terveellisesti ja kohtuumäärin, enkä missään nimessä ole lihava. Sen sijaan minulle kehittyneet lihakset ovat korostaneet naisellisia muotojani. Minulla on, vaikka sen itse sanonkin, edelleen todella hyvät, kiinteät ja isot tissit. Vyötäröni on kapea, sen lisäksi pyllyni on valtavan harjoitustuntimäärän jälkeen todella kiinteä, läpikotaisin treenattu ja hyvässä kunnossa.
Kuten sanoin, harrastan myös uintia ja käyn säännöllisesti uimahallissa. Uidessa käytän aina bikinejä, en koskaan kokouimapukua. Nämä edelläkuvatut asiat liittyvät jotenkin siihen, että usein hallissa noustessani vedestä voin miesten katseista lukea sen, että jumppaharrastus ei ole mennyt hukkaan. En voi kieltää, etteikö se tuntuisi hyvältä ja nostaisi itsetuntoani.
Lähdin tuona kesäpäivänä rannalle, koska oli kaunis ilma ja erittäin kuuma. Minulla oli päällä eräät seksikkäimmistä bikineistäni, kun menin rannan Bikinibaariin ja tilasin kahvin. Eräs mies näytti etsivän istumapaikkaa. Kaikissa muissa pöydissä oli täyttä, mutta minun pöydässäni oli tilaa. Hän tuli luokseni ja kysyi:
- Saisinko istua tähän?
Vastasin hymyillen:
- Ole hyvä vain.
Olen seksuaalinen nainen. Mitä voisin kertoa sukupuolielämästäni? Aloitin sen entisen aviomieheni kanssa, kun tutustuimme yliopistossa. Menimme sitten naimisiin. Mieheni oli sukupuoliasioissa arka ja estynyt, yhdyimme vain noin kerran viikossa tai kahdessa, yleensä minun aloitteestani. Saimme kuitenkin lapsen. Naimakerrat harvenivat entisestään. Meidän oli vaikea keskustella aihepiiristä. Niin kuitenkin jatkui vuosikausia, pysyimme yhdessä näistä vaikeuksista huolimatta, lähinnä lapsen tähden. En saanut koskaan hekumahuippua yhdynnässä, vaikka ystävättäreni kuvailivat, kuinka järisyttäviä organismeja he poikaystäviensä ja miestensä kanssa kokivat.
Lopulta sain tarpeekseni ja otin eron siirtyen teini-ikäisen tyttäreni yksinhuoltajaksi. Silloin aloin myös tutustua uudelleen sukupuolielämään, lähinnä kirjallisuuden kautta ammattini ja luonteeni mukaisesti. Opiskelin ja perehdyin asiaan yksin. Tärkeänä osana aihepiiriin kuului myös harjoittelua, todella paljon harjoittelua. Sen seurauksena seksuaalisuuteni puhkesi todella kukkaan, mutta vasta keski-iässä. Opin, kuinka nainen voi tuottaa itselleen sanoinkuvaamattomia nautintoja yksin, ilman miehen apua. Uskon, että jokainen nainen pystyisi samaan, jos haluaisi. Nämä nautinnot ovat myös säännöllinen osa päivittäistä jumppaani, nimitänkin sen vuoksi liikuntaohjelmaani seksuaalivoimisteluksi.
Minulla oli avioeroni jälkeen miesystävä. Meille tuli kuitenkin kolme vuotta sitten hänenkin kanssaan ero, koska hän yritti liikaa määräillä ja hallinnoida tekemisiäni. Olen nyt tottunut olemaan yksin ja nauttimaan siitä myös seksuaalielämän alueella, kuten kerroin. Kaikesta huolimatta kaipaan toisinaan miehen kosketusta. Kaipaan sitä, kuinka miehen alaston vartalo kietoutuu omaani koko pituudeltaan, kuinka ihomme koskettavat toisiaan. Ja kaipaan sitäkin, kuinka reisieni välissä hän sykkivänä täyttää minut kokonaan…
Miten menetellä miesten suhteen? En käy kapakoissa, ajatuskin olemisesta baaritiskillä iskettävänä inhottaa minua. Monet löytävät kumppanin työpaikalta, mutta minulle se ei heteronormatiivisesti ajatellen onnistu, koska kirjastoalalla miehiä ei juuri ole. Minua eivät myöskään kiinnosta internetin deittipalvelut. Samat syyt vaikuttavat varmaan monella muullakin, ei siis ihme että niin moni nainen on ilman miestä ja puutteessa.
Noista mietteistäni palasin todellisuuteen ja Bikinibaarin pöytään. Räpläsin kännykkääni tarkkaillen samalla sivusilmällä salaa pöydässäni istuvaa miestä. Arviolta noin 40-vuotias, ruskettunut, urheilullisen näköinen. Oikeat sixpack-vatsalihakset! Pitkä, noin 185 senttiä. Pääasia, että minua pidempi! Ja muutenkin sellainen, kuin yleensä naisen mielestä miehen pitäisi olla…
Kun hän katsoi muualle, vilkuilin salaa myös hänen alaruumistaan. Sitä verhosivat vain niukat, vaaleansiniset munauikkarit. Täytyy sanoa, että rohkea mies, kun tällä aikakaudella sellaisia kehtasi käyttää, kun kaupoissa amerikkalaiseen tapaan on tarjolla miehille uimapuvuiksi vain polveen asti ulottuvia shortseja. Hänen simmarinsa olivat kireät, enkä voinut olla katsomatta niiden etuosan mittavaa pullistumaa. Tiesinhän minä mitä siellä oli, ja siirsinkin katseeni hiukan pullistumasta sivulle. Sisätaskussa oli jotain, joka näkyi erittäin hyvin kireiden uimahousujen läpi. Gondoomeja!
Kyseessä taisi olla varsinainen iskijä-Belmondo. Mutta toisaalta varmuusgummit kuvastivat vastuuntuntoa… päätin antaa kaverille mahdollisuuden. Minun täytyisi jutella hänen kanssaan, päästä selville hänen todellisesta olemuksestaan. Toivoin todella, että hän ei olisi ilman käytöstapoja oleva törppö tai tollo.
Aloitimme juttelun. Hän kertoi nimekseen Martti. Tuntui, että ymmärsimme toisiamme valtavan hyvin, kuin vanhat tutut. Kaksi tuntia kului rattoisasti keskustellessa. Kerroin itsestäni, ja hän kertoi vastaavasti itsestään. Hän oli insinööri, koneensuunnittelijana naapurikaupungin konepajalla. Eronnut, ei lapsia. Harrastukset: Kuntourheilu ja elokuvat. Iäkseen hän kertoi 44 vuotta, suunnilleen niin olin arvioinutkin.
Kerroin olevani 56-vuotias. Hän näytti hiukan hämmästyneeltä, sanoen:
- Mitä ihmettä! Minä luulin, että sinä olet suunnilleen minun ikäiseni.
- Luulit siis minua yli kymmenen vuotta todellista nuoremmaksi. Sitä voi jo pitää kohteliaisuutena!
Martti oli kohtelias ja hyvä keskustelija, todellinen herrasmies. Ei ollut leuhka, vaikka syytä siihen olisi ehkä ollutkin. Ja mikä parasta, hän sai minut hyvälle tuulelle ja nauramaan. Sellaista ei ollut tapahtunut pitkään aikaan.
Minua ovat aina kiehtoneet antiikin kulttuuri ja taide. Olen monesti käynyt Kreikassa ja Italiassa ihailemassa mytologian miehiä ja naisia esittäviä kuvapatsaita, joiden vartaloiden ääriviivat ovat lumonneet minut kauneudellaan. Miehen ei tarvitse olla kreikkalaisen jumalan näköinen vartaloltaan. Mutta ei siitä toisaalta haittaakaan ole jos hän on, ajattelin katsellessani lähes alastonta Marttia, joka käveli takaisin kohti pöytäämme haettuaan lisää kahvia. Huomasin, että muutkin naiset Bikinibaarissa loivat häneen katseitaan.
Keskustelimme uikkareistamme. Sanoin: