Pystyttekö kertomaan kaikki asiat omille vanhemmille?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hyljätty olento...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hyljätty olento...

Vieras
Minä en voi...Aina ovat arvostelemassa minun ratkaisuja ja päätöksiä,varsinkin äitini.Tunnen olevani aina se huonompi osapuoli lapsista.

Siskoni asuu toisessa kaupungissa kuin minä ja vanhempani ja yleensä aina kun siskoni perheineen tulee täällä käymään,meitä ei edes mieheni ja lasten kanssa pyydetä kylään.

 
Pystyn tänä päivänä jo.
Vuosia taaksepäin en ihan kaikkea äidilleni pystynyt,nyt lähennytty jo paljon.
Siskolleni olen pystynyt kertomeen aina kaiken mitä olen halunnut.
 
Pystyn, äitini kanssa siis. Olemme hyvin läheisiä. Samoin siskoni kanssa. Meillä on lämpimät ja kannustavat välit. Vaikka äitini olisi eri mieltä kanssani, hän aina kunniottaa omaa päätöstäni eikä koskaan yritä jyrätä, arvostella tai aliarvioida elämääni tai ratkaisujani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pippamama:
Äidilleni puhun oikeastaan kaikesta muusta paitsi synnytyksestäni. Hän(kään) ei usko miten huonosti minua kohdeltiin. Vähättelee, kuten monet muutkin.

Tää menee ihan ohi aiheen, mut miten huonosti? Musta on järkyttävää, et synnytyskokemukset menee vielä tänä päivänäki pilalle henkilökunnan käyttäytymisen vuoksi... :kieh:

Tai ei tarvi jakaa, jos et halua. Silti inhottaa moiset, kun ne on niitä elämän tähtihetkiä...

Ja alkuperäiseen aiheeseen: Pystyn varmaa aika pitkälti muttei oo tarvetta...
 
Mä kyllä kerron äitilleni lähes kaiken, ollaan tosi läheisiä nykyään. Mutta isä, sille ei voi kertoa mitään ilman että se saa raivarin. Kaiken huippu nyt kun ostettiin talo, eikä kukaan ole uskaltanut isälle kertoa, lapsillekkin olen sanonut ettei vielä kerro ukille. Mä kauhulla odotan sitä hetkeä kun totuus sille valkeaa...
 

Yhteistyössä